YHL:n kommentit liittyen EU:n tutkimuksen ja innovaatioiden Horisontti Eurooppa puiteohjelmaan 2021-2027

Palkansaajajärjestö Pardialle
9.8.2018

Aiempaan Horisontti 2020 -ohjelmaan verrattuna kokonaisrahoitusta lisätään noin 14 miljardilla eurolla. Vaikka lisäys sinänsä on hyvä asia, esimerkiksi Euroopan yliopistoyhteisöjen liitto LERU ehdottaa puiteohjelman n. 94 miljardin euron budjetin nostamista jopa 160 miljardiin euroon, jotta sen asettamat kunnianhimoiset tavoitteet voitaisiin saavuttaa täydellisesti. Vastaavaa vaatimusta tukevat myös lukuisat eri tiedeyhteisöjen johtajat (mm. UNIFI) sekä yksittäiset tieteentekijät.

Huippututkimusta ja tutkijoiden liikkuvuutta edistävien ERC- ja MSC -rahoitusten määrä kasvaa absoluuttisesti Horisontti2020:een verrattuna, mutta kasvu on melko vaatimatonta. Ohjelmien suhteellista painoarvoa tarkasteltaessa voidaan huomata, että ERC:n osuus koko puiteohjelman rahoituksesta nousee 17 prosentista 17,6 prosenttiin, mutta MSC:n puolestaan laskee kahdeksasta seitsemään prosenttiin. Ottaen huomioon näiden ohjelmien keskeisen merkityksen eurooppalaiselle tieteentekemiselle, rahoitusta voisi olla perusteltua lisätä. ERC- ja MSC kuuluvat puiteohjelman perustutkimuksen rahoituspilariin, jolle ehdotetaan 25,8 miljardin euron osuutta ohjelman budjetista. Globaalit haasteet ja elinkeinoelämän kilpailukyky -pilari olisi puolestaan saamassa 52,7 miljardia euroa. Mikäli perustutkimukseen ei voida myöntää lisärahoitusta, tulisi harkita pilarien välisen rahajaon kohdentamista perustutkimusta paremmin hyödyntävällä tavalla, sillä laadukas perustutkimus on edellytys myös soveltavien innovaatioiden syntymiselle.ERC-rahoitusta pidetään niin Suomessa kuin muualla maailmassa yhtenä tieteenteon arvostetuimpana mittarina. Suomalaisten tutkijoiden menestys ERC-hauissa on ollut vaihtelevaa, mutta väkilukuun suhteutettuna suhteellisen hyvää ja myös parantunut ajan saatossa. Erityisesti ERC-rahoituksen haku ja saadun rahoituksen hallinnointi teettää erittäin paljon työtä niin tutkijoille kuin yliopistopalveluhenkilökunnalle, minkä johdosta on tärkeää huolehtia siitä, että yliopistoissa on riittävästi resursseja onnistuneen haun mahdollistamiseen.

Mikäli kokonaisrahoitusta ei lisätä, rahoituksen sisäistä kohdentamista pitäisi miettiä uudelleen. Erityisesti humanistis-yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä tällaisenaan se on vaarassa jäädä teollisen kilpailukyvyn ohjaamien lyhyen tähtäimen intressien jalkoihin. Esimerkiksi digitaalisuuteen ja teollisuuteen liittyvään tutkimustyöhön esitetään kohdennettavaksi 15 miljardia, joka on noin viisi kertaa enemmän kuin yhteiskunnalliseen turvallisuuteen ja demokraattiseen osallistamiseen koskeviin haasteisiin esitetty vajaa 3 miljardia euroa. Rahoitusta olisi syytä kasvattaa merkittävästi erityisesti ottaen huomioon EU:ta koettelevat poliittiset ja sosiaaliset kriisit. Mikäli puiteohjelman halutaan todella tuottavan talouskasvun lisäksi myös sosiaalista hyötyä ja hyvinvointia sekä tukevan uusia aidosti poikkitieteellisiä lähestymistapoja eri ongelmiin, tämän tulisi näkyä myös rahoituksen sisäisessä kohdentamisessa.

Esityksessä otetaan voimakas kanta avoimen ja reilun open access -julkaisemisen puolesta, mitä voidaan pitää erittäin tervetulleena.