Kalevalan sampo vai Troijan hevonen? Vapaakauppa herättää tunteita
Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) on EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus, josta osapuolet ovat neuvotelleet heinäkuusta 2013 lähtien. Sen tarkoituksena luoda maailman suurin vapaakauppa-alue, jonka piirissä olisi yli noin 800 miljoonaa ihmistä. Tämä tapahtuisi poistamalla tullimaksut ja purkamalla kauppaa hankaloittavaa säätelyä. Mutta kuinka pitkälle tässä oikein ollaan valmiita menemään?
EU:n ja Yhdysvaltojen väliset TTIP-sopimusneuvottelut ovat herättäneet runsaasti keskustelua niin meillä kuin erityisesti muualla viimeisen parin vuoden aikana. Sopimusta kohtaan on esitetty voimakasta kritiikkiä eri tahoilta ja samalla ay-liikkeeltä on penätty kantaa sopimukseen. Viime vuonna tilanne sai uuden käänteen suomalaisten keskusjärjestöjen julkaistua yhteisen kannanoton, jossa he ilmoittivat kannattavansa TTIP-sopimusta.
STTK:n kansainvälisten asioiden päällikön Risto Kousan mukaan sopimusta kannatetaan sopimusta sen tuomien taloudellisten hyötyjen johdosta.
– Sopimus vilkastuttaisi EU:n vientiä Yhdysvaltoihin ja toisaalta toisi lisääntyviä investointeja Eurooppaan. Tämä on tärkeää vientivetoiselle Suomelle, sillä mitä paremmin vienti vetää EU:ssa, sitä paremmin se vetää myös täällä.
Talouden vilkastumisen lisäksi sopimus palvelisi Kousan mielestä myös ay-liikkeen poliittisia tavoitteita eli työelämään ja ihmisoikeuksiin liittyvien kysymysten nostamista globaalin kauppapolitiikan keskiöön.
– Globaali kauppa on nostanut esimerkiksi Kiinassa satoja miljoonia ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle ja sen merkitys myös ay-agendalla on viime aikoina korostunut.
Keskusjärjestöjen valitsema linja on siinä mielessä poikkeuksellinen, että ay-liike Pohjoismaita lukuunottamatta on pyrkinyt pikemminkin sopimuksen kaatamiseen. Mistä näkemysero pohjoismaisen ay-liikkeen ja muun Euroopan välillä oiken johtuu?
– Etelä-Euroopassa on ehkä vahvempi perinne radikalisoitumiselle kuin pohjoisessa. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa pyritään etenemään konsensuksen kautta, kun taas Etelä-Euroopassa on tapana viedä asia konfliktiin ja vasta konfliktin jälkeen alkaa hakea neuvotteluasetelmia, Kousa toteaa.
Ristiriitaisia laskelmia
Euroopan komission mukaan sopimuksen myötä lisääntyvä kaupankäynti ja investoinnit tuottaisivat Euroopan unionin maille niiden kipeästi kaipaamaa talouskasvua. Komission arvio perustuu sen Centre for Economic Policy Research (CEPR)-tutkimuslaitokselta tilaamaan raporttiin.
Yhdysvaltalaisen Tuftsin yliopiston tutkijan Jeronim Capaldon mukaan CEPRin laskelmat vapaakaupan vaikutuksista eivät kuitenkaan huomioi EU:n alueellisia eroja eikä esimerkiksi rakennemuutoksesta seuraavaa resurssihukkaa. Sen sijaan vapaakauppasopimus vähentäisi todellisuudessa EU:n nettovientiä, kutistaisi bruttokansantuotetta, laskisi palkkoja ja lisäisi työttömyyttä. Erityisen tuntuvia vaikutukset olisivat EU:n pohjoisissa maissa.
Myös Kousa suhtautuu CEPRin laskelmiin epäilevästi. Siitä huolimatta sopimuksellla olisi hänen mielestään pohjimmiltaan positiivinen vaikutus talouteen.
– EU:n nykyisin solmimat kauppasopimukset esimerkiksi Etelä-Korean ja muiden maiden kanssa ovat stimuloineet kauppaa ja lisänneet kasvua. Eli kyllä minusta vapaakauppa on tie kasvuun. Kaikki raha, joka joudutaan käyttämään kaupan esteiden poistamiseen, on hukkaan heitettyä.
”See you in court”
Yksi sopimuksen kärkkäimpiä kotimaisia kriitikoita on ollut Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi, joka on hyökännyt voimakkaasti sopimukseen sisältyvää investointisuojaa vastaan. Investointisuojalla tarkoitetaan riitojenratkaisumenettelyä, jossa yritykset voisivat haastaa valtioita kansainväliseen välimiesmenettelyyn, mikäli kokisivat tulleensa kohdelluksi tavalla, joka luo merkittävää haittaa heidän toiminnalleen.
Välimiesoikeuksissa asioita ratkaisisi kolmehenkinen paneeli, jossa sekä yrityksellä että valtiolla olisi oma edustajansa. Koskenniemen yksi lempiesimerkeistä on Australia, joka sai tupakkayhtiö Philip Morrisilta haasteen välimiesoikeuteen vaadittuaan kuvia syöpäpotilaan keuhkoista tupakka-askien kansiin.
Kanteiden sisältö ja niitä koskevat päätökset ovat kuitenkin toissijaisia. Yksittäinen välimiesmenettely – häviämisestä puhumattakaan – maksaa OECD:n arvioiden mukaan 8-30 miljoonaa dollaria. Yritysten tukena toimii myös kansainvälisiä firmoja, jotka ovat erikoistuneet valtiota vastaan nostettavien kanteiden rahoittamiseen. Tämä luo otollisen maaperän kansallisen lainsäätäjän painostamiselle.
– Suomen kolmen suurimman terveysalan yrityksen, Terveystalon, Attendon ja Mehiläisen, taustalla on amerikkalaisia rahoittajia. Kun sosiaali- ja terveysministeriössä tehdään niitä koskevaa lainsäädäntöä, voi Attendo halutessaan lähettää lakimiehensä ministeriöön ja sanoa, että ’see you in court’, Koskenniemi toteaa Ylioppilaslehden (10.4) haastattelussa.
Euroopan komissio toteutti kesällä 2014 julkisen konsultaation, johon tuli lähes 150 000 vastausta. Noin 97 prosenttia vastaajista vastusti investointisuojaa. Komissio on viimeisimmässä esityksessään pyrkinyt vastaamaan investointisuojaa kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Sopimusneuvotteluihin perehtynyt Yorkin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Gus Van Harten on kuitenkin pitänyt uudistuksia riittämättöminä investointisuojaan liittyvien riskien torjumiseksi. Suomessa SAK, MTK ja EK ovat ilmoittaneet, ettei investointisuoja ole heille kynnyskysymys – vaikka investointisuoja pahimmillaan voisi tuhota kaikki ne työhön liittyvät tavoitteet, joita ay-keskusjärjestöt hamuavat.
Kilpajuoksua kuilun pohjalle?
Yhdysvaltojen ja EU:n harjoittaman säätelyn yhdenmukaistamisen on pelätty tarkoittavan todellisuudessa sääntelyä pienimmän mahdollisen nimittäjän ehdoilla. Risto Kousan mukaan huoli on otettava vakavasti.
– Amerikkalainen ay-liike on ollut huolissaan siitä, heikkeneekö heidän työelämänsä normiston sopimuksen myötä esimerkiksi Bulgarian tasolle. Ay-liikkeiden yhteinen tavoite onkin se, että sääntelyn yhtenäistäminen ei saa johtaa pelkoon nykyisen normitasomme puolesta.
Vapaakauppasopimusta neuvotellaan niin sanotun negatiivisen listauksen periaatteella. Toisin sanoen lähtökohtaisesti kaikki on pöydällä ja sopimusosapuolten on erikseen ilmoitettava ne alueet, jotka ovat sopimuksen ulkopuolella. Tiedämmekö siis lainkaan sitä, kuinka laajalle sopimus voi lopulta ulottua?
– Toistaiseksi olemme tosiaan aikalailla vakuuttelujen varassa esimerkiksi sen suhteen, että julkiset palvelut olisivat sopimuksen ulkopuolella. Vahvimmin uskotaan, että sosiaali- ja terveyspalvelut eivät missään tapauksessa ole sopimusten piirissä, mutta esimerkiksi koulutuspalvelujen suhteen olemme harmaammalla alueella, Kousa toteaa.
TTIP-sopimuksen lisäksi EU neuvottelee parhaillaan Yhdysvaltojen ja yli 20 muun maan kanssa palvelukauppaa koskevaa TiSA-vapaakauppasopimusta. Sopimus ei kuitenkaan ole herättänyt yhtä voimakasta keskustelua kuin TTIP, vaikka se kohdistuu ennen kaikkea julkisiin palveluihin. TiSA-sopimuksessa käytetään myös negatiivisen listauksen periaatteetta.
– TiSA-kuvio valkeni minulle vasta tämän vuoden alkupuolella eikä se ole aiemmin tullut vastaan edes eurooppalaisen ay-liikkeen kokouksissa, Kousa myöntää.
Vuonna 2013 alkaneet TiSA-neuvottelut ovat edenneet TTIP-neuvotteluita huomattavasti nopeammin – osittain ehkä juuri julkisen keskustelun vähäisyydestä johtuen. Mitään varsinaista aikataulutavoitetta sopimukselle ei ole.
Viimeiset panokset, olkaa hyvä
Vapaakauppasopimusneuvotteluissa pelataan peliä elämää suuremmilla panoksilla. Kannattaisiko pelipöydästä kuitenkin kävellä pois ennen kuin käy huonosti? Monien kriitikkojen mielestä neuvottelut tulisi katkaista sopimuksiin liittyvien riskien johdosta. Keskusjärjestöissä peli halutaan kuitenkin katsoa loppuun.
Kousan mukaan TTIP-sopimusta ei ole pakko hyväksyä hinnalla millä hyvänsä, mikäli sen lopputulos ei vastaa ay-liikkeen tavoitteita. Sopimus voivat tulla vielä äänestettäväksi eduskuntaan ja eräiden arvioiden mukaan Lissabonin sopimus myös takaisi EU:n jäsenmaille veto-oikeuden sen hyväksymisessä. Kynnyskysymyksiä hän ei kuitenkaan asettaisi.
– Minusta tässä vaiheessa ei olisi poliittisesti viisasta ilmoittaa, että tämä on jo nyt menossa siihen suuntaan, että poikki vain. Portteja siihen on vielä olemassa.
Teksti ja kuva: Antti Sadinmaa
Kirjoitus on julkaistu Universitaksen viimeisimmässä numerossa, joka on postitettu kaikille YHL:n jäsenille. Voit lukea lehden myös verkossa.