Puheenjohtajan loppukesän mietteet

Toisen työviikon loppua viedään ja työnteko on jo kuin polkupyörällä ajoa. Sopimuskierroksen taitekohta lähestyy. Jäsenistömme työ- ja virkaehtosopimukset ovat voimassa 31.1.2018 asti. On tavoitteiden asettelun aika. Elimme kahdeksan laihaa vuotta. Yleinen ansiotason nousu oli 1,2 prosenttia vuonna 2016. Yliopistoissa palkat nousivat keskimäärin yhden prosentin syyskuusta 2015 syyskuuhun 2016, joten jälkeenjääneisyyttä syntyi 0,2 prosenttia. Mikä on kipuraja maltillisessa palkkakehityksessä, jota nyt haetaan kasvavan talouden tueksi?

Kun jäsenistöltä on kysytty eri yhteyksissä tavoitteista, vastaukset kertovat, että tavoitteet eivät ole korkealla. Jäsenistön suora palaute on, että lomia ei saa lyhentää ja työaikajoustoja tarvitaan. Jäsenistö on hyvin realistista eikä odota liikoja tulevalta sopimuskierrokselta.

Onko tuleva palkankorotusvaatimuksemme kaksinumeroinen? Se voi olla, jos keskellä on pilkku. Maan hallituksen veroratkaisu ei ole vielä tiedossa. Mikä korotus takaisi reaaliansioiden nousun, jota verot ja elinkustannukset eivät heti syö? Tätä haarukoidaan nyt.

Maltillisen palkankorotusvaatimuksen jälkeen kakkostavoitteena voisi olla jaksaminen ja työhyvinvointi. Se ei pysy nykyisellä tasolla eikä nouse, jos sen eteen ei tehdä toimia. Aina kuvitellaan, että tarvitaan uusia toimia, mutta vanhan työkalupakin pöyhiminen voisi olla hyödyllistä. Vuorovaikutus, yhteistyö ja yhteisöllisyys rapautuvat ja katoavat helposti. Työterveyshuollon ja henkilöstöhallinnon yhteistyö, jolla pyritään suunnitelmalliseen työhyvinvoinnin seuraamiseen ja kehittämiseen on tärkeä tavoite.

Työaikajoustot lisäävät myös työhyvinvointia. Pienikin vaikuttamismahdollisuus oman työn järjestelyihin auttaa jaksamaan ja lisää hallinnan tunnetta.

En miettinyt tavoitteita kesällä laiturin nokassa vaan kokosin voimia tulevaa syksyä varten. Nyt sorvataan hyvät tavoitteet ja lähdetään kohti seuraavaa sopimuskautta uudella energialla ja neuvotteluhalulla, jonka yhteiseksi tavoitteeksi sekä työntekijä- että työnantajapuolelle toivon paremman työelämän ja hyvinvoinnin.

Satu Henttonen

Kirjoittaja on Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL:n puheenjohtaja.