Lausunto ylioppilastutkinnon hyödyntämisestä korkeakoulujen valintamenettelyissä

pohtineen työryhmän raportista ja ylioppilastutkinnon kehittämisestä ja työryhmän toimenpide-ehdotuksista

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi arviot ja kommentit työryhmän raporttiin ja sen toimenpide-ehdotuksiin Webropol-kyselyn muodossa.

Tiivistelmä lausuntomme sisällöstä

Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotuksia ylioppilastutkinnon paremmasta hyödyntämisestä korkeakoulujen valintamenettelyissä. YHL katsoo, että opiskelijavalintaa on syytä kehittää siten, että valintakokeiden määrää vähennetään. Tässä on jo päästy alkuun, kun yliopistoissa on koulutusaloittaisia hakukohteita ja varsinainen pääaine valitaan vasta yhteisten perusopintojen jälkeen. Koulutusalojen välillä on kuitenkin suuria eroja siinä, miten opintoja harjoitetaan toisten alojen ollessa opetuspainotteisempia ja toisissa opiskelijoilta edellytetään suurempaa itseohjautuvuutta. Valintakokeista ei tule kokonaan luopua, sillä hyvin suunniteltu koe mittaa motivaatiota ja soveltuvuutta. Valintakokeella voi myös korvata mahdollista heikkoa menestystä ylioppilaskokeessa ilman jopa vuoden viivettä arvosanan korottamisen vuoksi. Valintakokeen avulla ammatillisen tutkinnon suorittanut voi osoittaa korkeakoulukelpoisuutensa.

YHL pitää erikoisena, että ammatillisen tutkinnon hyödyntämistä korkeakoulujen opiskelijavalinnassa ei selvitetty tässä samassa yhteydessä, jos muistion mukaan on tarkoitus perustaa jatkossakin korkeakoulukelpoisuus toisen asteen koulutuksessa hankittuun osaamiseen. Valintajärjestelmää ei tule uudistaa ennen kuin vastaava selvitys on tehty, sillä erityisesti ammattikorkeakouluissa kyse on suuresta hakijajoukosta.

Suomalaisen järjestelmän hienous on ollut jo pitkään siinä, että peruskoulussa tehdyistä valinnoista riippumatta tie korkeakoulutukseen on pysynyt avoinna. Tämä on myös tasoittanut sosioekonomisia eroja. Ammatillisen tutkinnon tulee jatkossakin olla korkeakoulukelpoisuuden tuottava väylä. Yhä nopeampi yhteiskunnan, työelämän ja työn muutos edellyttää yksilöltä monenlaista osaamista ja osaamisen jatkuvaa kehittämistä.

Kun toiselta asteelta valmistuvien tietä korkeakouluihin halutaan nopeuttaa, ei kuitenkaan pidä unohtaa niitä hakijoita, jotka ovat jo pahimmassa tapauksessa useana vuonna pyrkineet turhaan eli eivät ole tullut valituksi yhteenkään hakukohteeseensa. Heidän kustannuksellaan ei uusia ylioppilaita tule asettaa etusijalle.

Valintajärjestelmän muuttaminen vaatii myös voimavaroja. Jos halutaan todellinen sisällöllinen muutos lukiosta hakevien valintaan, on ylioppilastutkinnon kehittämiseen, lukio-opetuksen kehittämiseen ja korkeakoulujen valintojen uudelleenorganisointiin ja kehittämiseen osoitettava ehdottomasti tarvittavat voimavarat. Kuitenkaan valintakokeista ei voida käytännössä kokonaan luopua ammatillisen koulutuksen väylän avoinna pitämiseksi ja soveltuvuuden testausta vaativilla aloilla. SORA-menettely ei ole kovin ketteräksi osoittautunut.

Korkeakoulujen on kehitettävä yhtenäisempiä käytäntöjä. Sinällään tämä on hyvä tavoite, mutta sen toteuttaminen vaatii resursseja. Yliopistot on asetettu keskenään kilpailuasetelmaan. Korkeakoulujen profilointihankkeet ovat kesken ja korkeakoulusektori tullee muuttumaan tulevina vuosina, joten kaiken yhteensovittaminen vaatii aikaa ja voimavaroja. Asiassa ei ole saavutettavissa pikavoittoja. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat vähentäneet henkilöstöään ja suunnittelutyön voimavarat siten ovat niukemmat.

Satu Henttonen
puheenjohtaja

Saija Kyllönen
varapuheenjohtaja