Lausunto yliopistojen rahoitusmallista
Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry suhtautuu kielteisesti ehdotettuun rahoitusmalliin. Malli ei tuo yliopistoihin kaivattua rahoituksen vakautta, joka edesauttaisi niiden pitkäjänteistä kehittämistä sekä opetuksen ja tutkimuksen laadun turvaamista. Se ei myöskään ratkaise ristiriitaa yliopistolain mukaisen autonomian ja yliopistojen rahoitusmallin ohjaavuuden välillä.
Yliopistojen rahoitus on ollut poukkoilevaa jo pitkään, mikä on vaikuttanut niiden henkilöstöpolitiikkaan ja resursseihin. Määräaikaisten työsuhteiden määrä on yliopistoissa edelleen korkea erityisesti opetus- ja tutkimushenkilöstön osalta, mutta rahoituksen supistumisen myötä myös yliopistojen asiantuntija- ja ammattihenkilöstö kärsii yhä enenevässä määrin työn jatkuvuuden epävarmuudesta. Rahoituksen epävakaus on laskenut työhyvinvointia, jonka heikkenemisestä varoitetaan myös visiotyöryhmän taustamuistiossa. Tästä kärsivät myös opiskelijat: opetushenkilöstön hallinnollisen työkuorman kasvu sekä opintoneuvonnan kasvavat jonotusajat viivästyttävät opintojen sujuvaa etenemistä ja pahimmillaan lisäävät opintojen keskeyttämisiä. Viime kädessä rahoituksen epävakaus ja rahoituksen hankkimiseen käytettävä aika ja työmäärä heikentävät yliopistojen perustehtävien – tutkimuksen ja opetuksen – toteuttamista ja pitkäjänteistä kehittämistä.
Uudessa rahoitusmallissa tutkintojen osuutta kasvatettaisiin yliopistojen rahoituksessa 30 prosenttiin. Esitetty rahoitusmalli pakottaisi siten yliopistoja entistä voimakkaammin ulkoapäin saneltujen tulostavoitteiden toteuttamiseen. Yliopistojen tulosrahoituksen osuus on Suomessa muihin OECD-maihin verrattuna jo nyt poikkeuksellisen korkea. Vuonna 2016 korkeakoulu-uudistuksesta tehdyn selvityksen mukaan yliopistojen autonomian täysimittaisen toteutumisen merkittävimpänä esteenä toimii rahoituksen voimakas ohjaavuus. Esitetyssä rahoitusmallissa ohjaavuuden vaikutus korostuu entisestään, mikä heikentää yliopistolaissa määriteltyä yliopistojen autonomiaa.
Esitetty rahoitusmalli on myös tarpeettoman riskialtis. Esimerkiksi jatkuvan oppimisen edistämiseen liittyvän tilauskoulutuksen kohdalla yliopistojen rahoitukseen vaikuttaisi sellaisten palveluiden tuottaminen, joiden todellista kysyntää ei ole selvitetty etukäteen. Epäonnistuminen tulostavoitteiden saavuttamisessa johtaisi puolestaan rahoituksen heikkenemiseen ja todennäköisiin henkilöstövaikutuksiin. Lisäksi yliopistoille langetettaisiin jatkuvan oppimisen edistämiseen sisältyviä uusia tehtäviä ilman, että niiden toteuttamiseen tarvittavien toimintojen luomiseen osoitetaan lisäresursseja.
Tulospainotteisen rahoituksen painoarvon korostuminen yliopistojen kokonaisrahoituksessa lisää henkilöstösuunnittelun ja henkilöstöresurssien kohdentamisen epävakautta. Vaikka tulospainotteinen rahoitus lisäisikin yliopistoissa suoritettavien tutkintojen määrää, sen merkittävänä riskinä on tutkintojen laadun heikkeneminen. Malli kaventaa opiskelijoiden mahdollisuuksia luoda omia vahvuuksiaan sekä motivaatiotaan parhaiten tukevia yksilöllisiä opiskelupolkuja ja pakottaa yliopistoja keskinäiseen kilpailuun siitä, kuka tuottaa nopeimmin suurimman määrän tutkintoja.
Visiotyön tavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeintä olisi saattaa yliopistojen rahoituksen kestävälle tasolle ja turvata niiden perustoimintojen laadukas toteuttaminen ja kehittäminen, mikä edellyttäisi vähintään yliopistoindeksin palauttamista.