Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ja yksityisistä rekrytointipalveluista sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta

Palkansaajajärjestö Pardialle
14.8.2018

Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry lausuu asiassa seuraavaa:

Lakiesityksen keskeisenä kysymyksenä on se, miten se auttaa työllistymistä. Uudistuksessa asetettaisiin velvoitteita ja sanktioita työttömälle työnhakijalle, mutta rekrytointipalveluiden laadun varmistamisen määrittely jää täysin avoimeksi. Julkisuudessa on esitetty monia näkökohtia, joiden perusteella rekrytointipalvelujen laadussa on parantamisen varaa ja vastaavaa palautetta olemme liittona saaneet myös työttömiltä jäseniltämme. Työpaikat ja työnhakijat eivät kohtaa, jollei rekrytointipalveluille aseteta laadullisia ja määrällisiä tavoitteita.

Työtön työnhakija joutuu nykyisin kirjautumaan lukemattomiin hakuportaaleihin. Lakiuudistuksella lupaillaan parannusta tähän asian tilaan. Yksinkertainen ja yhdenvertaisuutta kunnioittava ratkaisu olisi sähköisen henkilökortin käyttöönotto, jolloin kirjautuminen ei enää edellyttäisi pankkitunnuksia. Digitaalisen yhteiskäyttöisen hakuportaalin tarve on suuri ja rahoituksen kohdistaminen työllistymistä sujuvoittaviin hankkeisiin sanktio- ja tarkkailutoimenpiteiden sijaan olisi järkevää pyrittäessä kustannustehokkaaseen ja kokonaisvaltaiseen työllistymisen edistämiseen.

12 a§ toinen momentti velvoittaa maakuntaa ja palvelutuottajaa kannustamaan työnhakijaa tarkoitettua enemmän. Mitä konkreettista maakunta ja palveluntuottajat velvoitettaisiin tekemään? Tällaisenaan esitys lyö nykyiset rakenteet rikki rakentaakseen jotain, josta ilmeisesti kenelläkään ei ole vielä selvää kuvaa.

12 b§:ssä sanotaan, että työ voisi sijaita myös ulkomailla. Työvoiman liikkuvuus on maassamme yksi suuri ongelma, jota voitaisiin helpottaa järkevällä asuntopolitiikalla. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saamista on edistettävä sekä uudis- että korjausrakentamisen keinoin.

Velvoitteiden ja sanktioiden sijaan lainsäätäjän olisi hyvä miettiä, miten palkitaan aktiivista työnhakijaa. Jos hakee esim. 80–100 työpaikkaa kolmen kuukauden aikana, eikö olisi oikeutettu jo johonkin palkitsemiseen?

4 §:ssä säädettäisiin pieniä lievennyksiä työstä kieltäytymiseen. 5 §:ssä käsitellään työnhaun ja työllistymistä edistävien palvelujen laiminlyöntien sanktiointia. Uhkaus on vanha lastenkasvatuskeino, mutta tehoaako se syrjäytyneisiin (nuoriin) työnhakijoihin. Kaivataan ennen kaikkea toimivia kannusteita. Mitkä ovat perustellut syyt kieltäytymisiin? Ketkä ovat laiminlyöjiä? Onko heillä todellisia työllistymismahdollisuuksia? Kuinka paljon heitä on?

7 §:n muotoilu toisessa momentissa on armopala pikemminkin kuin kannuste eikä vastaa työttömien todellisuuteen millään tavoin.

Kaiken kaikkiaan tämä lakiuudistus on näpertelyä pienten yksityiskohtien kanssa, kun todellisiin rakenteisiin ei haluta puuttua. Lainvalmistelussa ei ole arvioitu tasa-arvovaikutuksia, mitä pidämme erittäin valitettavana ja nykyiselle hallituskauden aikana turhan tyypillisenä käytäntönä.

Yhteenvetona voimme todeta, että yhdymme Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry esittämään kantaan. Emme kannata ehdotuksessa esitettyä mallia omatoimisesta työnhausta ja siihen liittyvästä seuraamusjärjestelmästä, sillä se on monimutkainen ja sen suhde työttömyys-turvan aktiivimalliin on epäselvä.  Myös meidän mielestämme työttömän työnhakijan palvelu-tarpeen arvioinnin tulee perustua henkilökohtaiseen kohtaamiseen palvelutarpeen arvioinnin automatisoinnin sijaan.