4/2011

Taiteella uutta virtaa työhön 

Kauhukokemukset koulun laulukokeesta voivat vaivata ihmistä vielä aikuisena. Kun lukot avautuvat, energiaa vapautuu ja luovuus herää. TAIKA-hankkeessa haetaan taiteen keinoin lisää innovatiivisuutta työpaikoille.

– Rohkeasti mukaan, houkuttavat projektipäälliköt Anu-Liisa Rönkä ja Ilkka Kuhanen työpaikkoja TAIKA II -hankkeeseen.

Kun työporukka heittäytyy draaman vietäväksi ammattilaisen opastuksella, työroolit unohtuvat ja uutta virtaa tuntuu löytyvän kuin tyhjästä.

Taiteen tehoa työelämän kohentamisessa on kokeiltu Suomessa jo sosiaali- ja terveydenhuoltoaloilla. Tutkimusvapaalla oleva TAIKA-hankkeen projektipäällikkö Anu-Liisa Rönkä kertoo, että tulokset taidetyöpajoista ovat todella positiiviset.

– Henkilökohtaisten palautteiden mukaan alkukankeutta on saattanut olla, mutta lopputulos on ollut kiitettävä. Halu nähdä toisin ja tehdä toisin kasvaa.

Sosiaali- ja terveyshuollossa taidetta on käytetty pitkään asiakkaiden hoidossa. Kenties siksi ajattelutapaa oli helppo muuttaa ja pohtia, toisiko taide vastaavia hyötyjä myös työyhteisöön.

– Työyhteisössä haetaan taidelaji, joka on sille ”ominta”. Työpajan vetää aina alan ammattilainen, projektipäällikkö Ilkka Kuhanen sanoo.

– Lähtökohtana on, että jokainen ihminen on luova. Kun ihminen pääsee hetkeksi toteuttamaan jotain sisäsyntyistä elementtiään, se vie mukanaan ja murtaa luovuuden ja innovaatioiden edessä olevia esteitä.

Ruotsissa jo käytössä

Kanadassa taidemenetelmiä osataan hyödyntää johtamisessa. Ruotsissa taidetoiminnalla lisätään työhyvinvointia. Työnantajat ovat huomanneet, että työntekijöiden osallistuminen taiteen tekemiseen lisää jaksamista ja tuo uusia ajatuksia työntekoon.

– Ruotsissa esimerkiksi sairauspoissaolopäivät ovat vähentyneet ja tuottavuus on kasvanut pari prosenttia taidetyöpajatoiminnan myötä, Rönkä ja Kuhanen kertovat.

Suomessa laaditaan arviointikriteerejä, joilla voitaisiin mitata taidepajojen vaikutuksia innovatiivisuuteen ja työhyvinvointiin. Tätä varten perustetussa TAIKA II -hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Lahden ammattikorkeakoulu, Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Teatterikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia.

Kesällä alkaneeseen hankkeeseen etsitään yhteistyökumppaneita laajasti eri sektoreilta. Erityisesti toivotaan mukaan raskaan teollisuuden ja hallinnon työpaikkoja pääkaupunkiseudulta, Turusta ja Lahdesta.

– Työpaikan pitää osallistua kokeiluun tarvittavan työajan verran. Pilotti kestää kolmesta kuuteen kuukautta, Kuhanen kertoo.

Roolit romukoppaan

Tutkimusten mukaan pääosa innovaatioista syntyy sosiaalisessa kanssakäymisessä. Työpaikoilla voimavaroja ei osata useinkaan hyödyntää.

Rönkä huomauttaa, että vakiintuneet roolit ja rooliodotukset kahlitsevat ihmisen helposti tietynlaiseen käyttäytymiseen ja ajatteluun.

– Taidetyöpajassa roolit unohtuvat. Työkaveri nähdäänkin yhtäkkiä luovana persoonana, uusia asioita tekevänä henkilönä. Se voi eheyttää työyhteisöä ja avata uusia yhteistyön mahdollisuuksia.

Taidepajoissa ei ole merkitystä, kuka on työpaikan esimies tai millainen ihminen on työntekijänä. Niissä on lupa kyseenalaistaa ja nähdä asioita toisin.

– Työpaikan hiljaisin voi näyttäytyä esimerkiksi draamatilanteessa aivan toisenlaisena ihmisenä.

Kuhasen mukaan innovatiivisuus syntyy juuri olemassa olevien voimavarojen näkemisestä uudella tavalla. Hyvinvointia lisää, kun ymmärtää oman tehtävänsä työpaikalla ja tietää, mitä työpaikalla tapahtuu.

Röngän mielestä innovaatiot mielletään liiaksi kaupallisiksi hankkeiksi.

– Taide- ja kulttuurialan toimijat ovat jääneet paljolti innovaatiokeskustelun ulkopuolelle. Taiteen tekemisessä innovatiivisuus on keskeisessä roolissa, vaikka sitä ei ole kutsuttu juuri tuolla nimellä.

TAIKA-hankkeessa mietitään, mitä annettavaa taide- ja kulttuuritoiminnalla on innovatiivisuudelle laajemminkin.

Traumoista eroon

TAIKA-menetelmää on kokeiltu paitsi työpajoissa, myös tyky-päivillä.

– Kuka tahansa voi osallistua. Ei haittaa, vaikkei olisi esimerkiksi koskaan soittanut. Mukaan pääsee, Rönkä vakuuttaa.

Mikään ei synny pakolla. TAIKA-hankkeen vetäjät ovat törmänneet tyky-päivän suunnittelussa usein vastaukseen ”ei ainakaan tätä”.

– Emme voi mennä kuin norsu posliinikauppaan ja vaatia esimerkiksi kaikkia tanssimaan, Kuhanen havainnollistaa.

Vastenmielisyyttä suomalaisissa herättävät varsinkin laulu ja tanssi. Laulutraumoja tuntuu olevan keski-ikäisellä ja vanhemmalla väestöllä.

– Yksin laulaminen luokan edessä on leimannut monet. Hoetaan, että ”mulla ei ole lauluääntä”, ”en osaa laulaa”. Arvostelu määrittää ihmisen suhtautumista itseensä koko elämän, Rönkä toteaa.

Laulamaankin oppii kuitenkin harjoittelemalla.

– Ammattitaitoinen vetäjä saa ihmiset mukaansa. Siinä on jotain taianomaista. Kun padot murtuvat, minkälaisia voimavaroja ihmisestä saattaakaan tulla esille, virtaa, voimaa ja uskallusta. Sitä kannattaa työnantajienkin miettiä.

Myös Kuhanen ja Rönkä ovat uskaltautuneet kokeilemaan rajojaan. Kummallakin on urheilutausta, eikä kulttuurin koko kirjo ole tuttu. Molemmat tarttuivat aiemmin kavahtamaansa taidelajiin TAIKA I:n päätösseminaarissa. Kuhanen uskaltautui liikeimprovisaatioon ja Rönkä tanssimaan.

– Odotin päänsäryn iskevän, sillä minulla oli kova stressi seminaarin sujumisesta. Pystyin unohtamaan sen kokonaan työpajan aikana

Koin hyvin syvän rentoutumisen, joka jatkui seminaarin loppuun asti, Rönkä kuvailee. Kuhanen on tottunut joukkuelajeihin, mutta
draamaharjoitteet jännittivät.

– Liikeharjoitteisiin liittyy kuva omasta kehosta sekä ennakkoluulot: kuinka uskaltaa olla tilassa, jossa hiki haisee ja jossa joutuu olemaan kosketuksessa toisiin ihmisiin. Kokemus oli uskalluksen arvoinen.

– Se tuntui äärimmäisen vapauttavalta. Olin ihan täynnä virtaa sen jälkeen, kuin duracellpupu. Se oli erittäin virkistävää.

Esimiehet ovat portinvartijoina

Rönkä painottaa, että siinä missä liikunta kehittää fyysistä kuntoa taideaineet voivat kehittää henkistä kuntoa. Tutkimustietoa kuitenkin tarvitaan toiminnan vaikutuksista.

Röngän mukaan esimiehet ovat portinvartijoina. Myönteisimmin työpajoihin suhtautuvat ne, joilla on kokemusta taiteen tekemisestä.

– Jos on itsellä positiivisia kokemuksia taiteen tekemisestä, osaa kuvitella mitä mahdollisia hyötyjä tästä on.

Teollisuusyritykselle voi olla vaikea selittää, että taiteesta seuraa konkreettista hyvää.

TAIKA II -hankkeen aikana kehitetään markkinointisanastoa ja -välineitä.

– ”Taidelähtöiset menetelmät” törmäävät helposti ennakkoluuloihin. Taide-sana vieraannuttaa, vaikka näillä menetelmillä voisi saada uutta ”draivia” esimiestyöhön, Rönkä sanoo.

Kuhanen huomauttaa, että numeeristen tulosten ohella pitää voida todentaa laadullisia hyötyjä.

– Työkyvyn johtaminen keskittyy paljolti henkilöstöhallintoon tai työterveyshuoltoon. Ne reagoivat jo tapahtuneeseen. Taidelähtöiset menetelmät voisivat toimia ennaltaehkäisevästi, hän perustelee ja esittää:

– Ne voisivat olla esimerkiksi osa kokouskäytänteitä.

Teksti ja kuva: Birgitta Suorsa