4/2011

Nykypäivän meno työpaikoilla huolestuttaa

Mikä riittää työelämässä? Kuinka paljon henkilöstön selkänahasta saa vielä repiä? Missä kulkee hyväksyttävä raja? Ajankohtaiset kysymykset esittivät YHL:n liittovaltuustoväki marraskuun lopussa.

Kuvassa eturivissä Leena Kuoppamäki, Timo-Jussi Hämäläinen, Leena Heino, Saija Kyllönen ja Tomi Rosti. Takana näkyvät muun muassa Leena Meilahti, Jouni Penttinen, Katja Mielonen ja Pirjo Nylund. Kuva: Jari Tolvanen

YHL on toistuvasti tuonut julki huolensa  jäsentensä jaksamisesta. Myös liittovaltuusto kiinnitti asiaan vakavaa huomiota. Todettiin, että jäsenkunta on nyt jo vuosikausia ollut työpaikoillaan jatkuvien ja päällekkäisten muutosten kohteina eikä laantumisen merkkejä ole näkyvissä.

Vakava huoli jäsenistön jaksamisesta

Organisaatiomyllerrykset jatkuvat YHL:n jäsenten työpaikoilla. Tämän seurauksena on muun muassa edelleen odotettavissa uusia tai uudelleen esiin nostettuja yliopistojen yhdistymissuunnitelmia. Myös erilaisia versioita ammattikorkeakouluyhteistyöstä on odotettavissa, samoin tukipalvelutoiminnan uudelleenjärjestelyjä. Yliopistojen hallinnollisen aseman muutos on tehnyt helpommaksi järjestellä toimintoja ulkoistamalla palveluita, joko omia toimintoja yhtiöittämällä tai siirtymällä ostopalveluiden käyttöön.

Vakavia mietteitä kokousväessä herättivät yliopistoissa tapahtuvat irtisanomisneuvottelut. Viimeisin yt-neuvotteluryväs on meneillä Itä-Suomen yliopistossa. Kokousväen mukaan pitkäaikainen stressitilanne näkyy jo selkeästi henkilöstön jaksamisessa niin yliopistoissa, valtion virastoissa ja muilla jäsentemme työpaikoilla. Valtuusto vaati työnantajia ripeästi ryhtymään toimenpiteisiin henkilöstön jaksamisen tukemiseksi.

Todettiin, että Itä-Suomen yliopistossa eletään ns. selviytyjän syndrooma -ilmiön keskellä tällä hetkellä. Syndroomalla tarkoitetaan, että vaikka irtisanomisten kautta haetaan työn  tuottavuutta, tosiasiallinen tuottavuus laskee, koska jäljelle jäävät työntekijät lamaantuvat ja alkavat pelätä seuraavaa irtisanomisaaltoa. USA:ssa on tutkittu muutoksille asetettuja tavoitteita ja havaittu, että niistä toteutuu vain murto-osa, koska muutokset ovat niin rajuja, että työyhteisö ei toimi muutosten jälkeen pitkään aikaan kunnolla. Liittokokous vaatikin, että suunnitelluista henkilöstövähennyksistä pitää nyt luopua.

Jäsenkyselyn tulokset

YHL on vuoden aikana kartoittanut jäsentensä mielipiteitä ja näkemyksiä. Jäsenkyselyssä työnantajien saamat yleisarvosana ja henkilöstöpolitiikan arvosana ovat huonontuneet huomattavasti.

Liittovaltuusto katsoo, ettei nykyinen meno työpaikoilla voi enää jatkua ja vaatii tilanteeseen muutosta. Työntekijöiden ja lähiesimiesten kuormitus on jo nyt viety äärimmilleen. Joustaminen ja venyminen on viety äärimmilleen, jotta työt tulisivat tehdyiksi. Työ ei jakaudu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Työtä on henkilöstömäärään nähden aivan liikaa ja lisää tulee. Työpäivistä on tullut ylipitkiä. Työn kuormitusta ei voi enää ilman vakavia seurauksia lisätä. Kokousväki edellyttää, että jokaisen työntekijän työhön pitää riittää keskimäärin normaali työpäivä ja työtä tekemässä on oltava riittävä määrä henkilöstöä.

Jäsenyydellä on merkitystä

Liittovaltuuston puheenjohtajan Juha Riepposen johdolla käsiteltiin kokouksessa esillä olevia asioita. YHL nosti toiminnan painopisteiksi seuraavalle vuodelle neuvottelu- ja sopimustoiminnan lisäksi erityisesti jäsenyyden kehittäminen. Liiton mielestä on tärkeätä selvittää, mihin suuntaan YHL ammattijärjestönä tulisi kehittyä palvellakseen jäseniä nopeasti muuttuvassa työelämässä. Liiton sisäisen työryhmän tehtävänä on miettiä nykyisten jäsenten jäsenyyden säilymisen ja jäsentyytyväisyyden edellytyksiä, jäsenyyteen houkuttelemisen keinoja ja muita jäsenyyteen liittyviä toiminta- ja profiilikysymyksiä.

Kokous hyväksyi kokoukselle esitetyt kuusi aloitetta. Aloitteita esittivät Itä-Suomen yliopistoyhteisön henkilöstöyhdistys ja Oulun yliopiston henkilökuntayhdistys.

Teksti: Anne Nordström