4/2011

Golfin purema tietää – veri vetää kentälle 

Golf on varmasti harrastus, joka jakaa mielipiteitä. Toiset näkevät sen turhanpäiväisenä ja toiset taas hullaantuvat lajiin täysin. Itse kuulun epäilemättä jälkimmäiseen joukkoon, sanoo Jouni Penttinen.

Oma ensikosketukseni golfin maailmaan on lapsuusvuosilta. Kesämökin mustavalkotelevisio  näytti Payne Stewartin ja Scott Simpsonin välisen hurjan kisan vuoden 1991 U.S. Openissa, jonka Stewart lopulta jatkoreikien jälkeen vei nimiinsä. En ymmärtänyt golfin säännöistä tuon taivaallista, mutta se mitä selostajan puheista ja yleisön reaktioista saatoin päätellä, riitti kertomaan oliko lyönti onnistunut.

Seuraavan kerran törmäsin golfiin reilusti kymmenen vuotta myöhemmin, kun silloinen opiskelututtavani houkutteli minut mukaansa golfkentän harjoitusalueelle ja tämän jälkeen caddieksi kierrokselle tutustumaan lajiin. Vielä tuolloin en kokenut golfia omakseni, vaan ajattelin golfin olevan elitistisen väestönosan laji. Tästä muutamaa vuotta myöhemmin houkutus lajia kohtaan kävi niin suureksi, että ilmoittauduin kevään ensimmäiselle greencardkurssille. Kynnys lähteä kurssille oli matala, sillä samalle kurssille osallistui kaksi hyvää ystävääni. Kyseisen kurssin voi ajatella golfin ajokorttina, joka jokaisen kentälle mielivän tulee suorittaa. Kurssilla opetellaan golfetiketti, eli miten kentällä käyttäydytään, säännöt, sekä lyöntitaitoja.

Tällä hetkellä pelaan kolmatta vuotta ja tälle kaudelle kierroksia on tullut arviolta 80, joten kentällä ja harjoitusalueella on vierähtänyt kauden aikana hetki jos toinenkin. Ystäväni ovatkin jo tottuneet siihen, että kesäiltaisin minut saa huonosti puhelimella kiinni. Tänä vuonna golfkausi oli normaalia pidempi. Kotikenttä Muuramessa avautui heti vapun jälkeisellä viikolla ja viimeisen kierroksen pääsin kiertämään vielä 6.11. Tämän jälkeen kentällä alkoivat huoltotoimenpiteet ensi kautta varten.

Keskittymiskykyä ja sosiaalisuutta vaativa laji

Peli itsessään on loppujen lopuksi varsin selkeä. Ajatuksena on pelata pallo jokaisella väylällä mahdollisimman vähin lyönnein reikään. Itselleni golf on muodostunut parhaaksi vastapainoksi työlle ja ammattiyhdistystoiminnalle. Laji on vaikea ja haasteellinen, huonon päivän sattuessa jopa ärsyttävä ja turhauttava. Golfiin sisältyy runsaasti psyykkisiä elementtejä ja paljon onkin kiinni pelaajan korvien välistä. Jokaiseen lyöntiin on valmistauduttava huolella ja ajatus ei saa karata lyöntihetkellä minnekään muualle. Näin käydessä lopputulos on yleensä jotain aivan muuta, kuin mitä olit suunnitellut. Kierroksen aikana muun maailman murheet unohtuvat ja on aikaa nauttia kauniista luonnosta, sekä kanssapelaajien seurasta.

Sosiaalisuus on itselleni golfissa tärkeä puoli. Kentällä kierretään neljän hengen ryhmissä ja on hyvin todennäköistä, että lähtöön tulee mukaan uusia tuttavuuksia. Olenkin saanut golfin kautta todella paljon lisää uusia hyviä tuttuja. Pelaamme paljon myös samalla ystäväporukalla ja kierrokseen kuuluu yleensä pientä vedonlyöntiä reikä- tai lyöntipelin merkeissä. Panokset eivät koskaan ole kovin suuret. Normaalisti voittaja ansaitsee oluen kierroksen päätteeksi. Ei pidä unohtaa golfin liikunnallista puolta, joka on minulle hyvin olennaista. Kierroksen aikana tulee käveltyä keskimäärin kuudesta seitsemään kilometriä.

Golf täyttää kesän, talvella harrastetaan muita lajeja

Kuluneelle kaudelle en asettanut suurempia henkilökohtaisia tavoitteita, mutta kauteen voin olla varsin tyytyväinen. Pelasin edellisiä vuosia enemmän vieraskentillä ja kesän kohokohtiin kuului Kanta-Hämeen suunnalle tehty viikon mittainen reissu, jonka aikana kävimme ystävien kanssa pelaamassa viitenä päivänä yhtä monella eri kentällä. Osallistuin myös edellisiä vuosia enemmän kilpailutoimintaan ja mieleenpainuvin kilpailu oli Universitas- golfin mestaruuskisat elokuun alkupuolella Hyvinkäällä. Sijoitus kisassa ei ollut mairitteleva, mutta näin jää ensi kesälle parannettavaa!

Jos golfista joitain huonoja puolia täytyisi löytää, niin laji on aikaa vievä. 18 reiän kierrokseen aikaa kuluu keskimäärin neljä tuntia, ruuhka- aikaan jopa viisi. Välillä myös kotona on tullut pientä marinaa, kun veri on vetänyt kentälle kiertämään. Avopuolisoni ei lukuisista houkutteluyrityksistä huolimatta ole vielä innostunut lajista samaan tapaan kuin allekirjoittanut, mutta ehkä tämä tilanne vielä tulevaisuudessa muuttuu.

Golfkauden päättyessä ja talven saapuessa onkin aika kääntää huomio hetkeksi pois golfista ja keskittyä talvisempiin harrastuksiin, kuten hiihtämiseen ja lumilautailuun, joiden parissa vierähtää varmasti ilta jos toinenkin. Tätä kirjoittaessa tosin näyttää siltä, että lumentulo saattaa kestää vielä hetken. Ensi kesästä tulee toivottavasti taas entistä parempi golfkesä!

Teksti ja kuvat:
Jouni Penttinen
JYHY