4/2011

Työpaikan ihmissuhteiden dynamiikasta

Yhdessä töitä tekevien välille muodostuu aina ihmisuhde, joka vaikuttaa olennaisesti heidän tapaansa suhtautua toisiinsa. Tätä kautta se vaikuttaa heidän yhteistyöhönsä, työnsä tuottavuuteen ja lopulta koko organisaation menestykseen. Ihmissuhteiden onnistumiseen tarvitaan aina kaikilla tasoilla empatiaa, eli kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteitaan (Stotland, 1969). Työpaikoilla ihmissuhteisiin vaikuttavat sekä ns. vertikaaliset, pystysuorat, että horisontaaliset, vaakasuorat, tekijät.

Vertikaaliset tekijät liittyvät organisaation sisäiseen arvojärjestykseen, johtaja-työntekijäsuhteisiin. Yleensä johtajilla on hallitseva asema suorittavaa työtä tekeviin työtekijöihin. Tätä dominoivaa asemaa selitetään usein työnantajan työnjohto-oikeudella ja työtekijän velvollisuudella olla kuuliainen. Johdon asema pohjautuu ikivanhaan asetelmaan, luuloon, jonka mukaan ryhmä alistuu johtajalle, koska se uskoo, että johto tietää paremmin miten asiat ovat ja miten niitä pitäisi hoitaa. Antonio Gramsci tutki 1900 luvun alkupuolella tätä ilmiötä ja kiteyttikin sen ”hegemoniaa” analysoineella teoriallaan: ”eliitit hallitsevat kansalaisia ideologioiden, aaterakennelmien, avulla, eivät fyysiseen väkivaltaan nojaamalla” (Gramsci 1929-35).

Samaan henkilöstöryhmään kuuluvien keskinäisiin ihmissuhteisiin vaikuttavat horisontaaliset, sekä ulkoiset että sisäiset, tekijät. Ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat erityisesti, kun työntekijät vasta tutustuvat toisiinsa. Henkilön ulkonäkö, hänen tapansa esiintyä ryhmässä, hänen pukeutumistyylinsä, ym. ulkoiset seikat saavat työkaverit luokittelemaan hänet tietynlaiseksi yksilöksi. Pidemmällä aikavälillä vaikuttavat yksilöiden luonteenpiirteet, mielipiteet, uskomukset, suhtautuminen erilaisiin asioihin sekä viime kädessä teot. Näiden vaikutus perustuu tietynlaisen käyttäytymisen toistuvuuteen. Joka kerta, kun tietty käytäytyminen toistuu, se vahvistaa tai heikentää muodostettua mielikuvaa ihmisestä. William Marston (1928) osoittikin ns. DISC teoriallaan, että ihmisellä on vuorovaikutuksessa ympäristöönsä joukkoon kuulumisen tarve ja toisaalta myös kontrollin tarve. Näin ollen yksilöiden käyttäytyminen työssä pohjautuu neljään ulottuvuuteen: osapuolten hallitsevuuteen, vaikuttavuuteen, vakauteen ja tunnollisuuteen (Dominance, Inducement, Submission, Compliance – DISC).

Kaikkien työyhteisössä olisi hyvä tiedostaa sekä horisontaalisten ja vertikaalisten tekijöiden merkitys ja vaikutus työpaikan ihmissuhteisiin. Kun ne osataan ottaa huomioon, pystytään ihmisten välisiä konflikteja ehkäisemään. Tämä vaikuttaa positiivisesti yksittäisten työtekijöiden hyvinvointiin ja terveyteen, työpanokseen ja -tulokseen ja lopulta myös koko työyhteisön työn laatuun ja menestykseen.

Yleisesti ottaen ihminen on laumaeläin, jolla on selkeä tarve tuntea olevansa osa ryhmää. Toisaalta ihminen sopeutuu paremmin, kun hänen kontrolliaistinsa toteaa, että sopeutuminen on turvallista ja omien eutujen mukaista. Näin ollen olisi järkevää koota erilaiset työryhmät ja tiimit ihmisten osaamisen mukaan eikä titteleiden mukaan. Kaikki tilanteet, joissa yliopistolaiset voivat tavata toisiaan ihmisinä ja kollegoina ilman hierarkiaa tai titteleitä tuovat ja luovat vahvempaa yhteisöllisyyttä yliopistolle. Tämä mielentila saisi meidät kaikki uskomaan ja toimimaan niin, että sitoudumme työhömme ja yhdessä muodostamme yhtenäisen, vahvan yliopiston.

Ennio Zuccaro
Osastosihteeri ja luottamusmies
Helsingin yliopisto

• Kirjallisuutta:
  • Stotland, Ezra (1969). Exploratory investigations of empathy. In L. Berkowitz (Ed.), Advances in experimental social psychology. Vol. 4. pp. 271-314, New York: Academic Press.
  • Gramsci, Antonio: Vankilavihkot. (Quaderni del carcere, kirjoitettu 1929–35.) Suomentaneet Mika Böök, Martti Berger ja Lena Talvio. Tampere: Vastapaino, 2009. ISBN 978-951-768-237-4.
  • Marston, William (1928) The Emotions of Normal People, 1999 edition, Taylor & Francis Ltd. ISBN 0-415-21076-3.
• Palaute kentältä