4/2009

Liittokokouskauden henkilöstön edustaja Martti Lindh: Kävin neuvottelutaidon korkeakoulun raksalla

Palkittu henkilöstön edustaja Martti Lindh on Lappeenrannan teknillisen yliopiston henkilökuntayhdistyksen puheenjohtaja ja pääluottamusmies. Palkinto jaettiin YHL:n liittokokouksessa.

Martti Lindh palkittiin YHL:n liittokokouskauden henkilöstön edustajaksi. Palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa. Palkinnolla halutaan kannustaa henkilöstön edustajaa hänen arvokkaasta työstään, jota hän tekee hoitaessa yhteisiä asioitamme ja tukiessa jäseniä.

Kerro itsestäsi ja työstäsi. Miten kauan olet toiminut luottamusmiehenä?

– Työelämässäni ennen yliopistoa toimin reippaissa rakennushommissa sähköasentajana vuosina 1971-1994. Se oli varsinaista neuvottelutaidon korkeakoulua, kun räntäsateessa syyskylmällä yritti sovitella raudoittajien ja betonimiesten kanssa käytäviä kiistoja. Edellä mainitut olivat yleensä raskaan sarjan miehiä, eikä siinä voinut karjalaispoika kuin puhumalla koittaa selvitä.

– Vaikka pitkää pinnaa on nämäkin luottamusmiehen hommat vaatineet, mutta työtä on kuitenkin saanut tehdä lämpimissä sisätiloissa!

– Työelämän osalta muutos tuli 1992-laman myötä. Isot firmat kaatuivat ja rakentaminen lopahti, samoin sähköasentajan kiireet. Sitten tuli ilmoitus että yliopistolla olisi vähäksi aikaa jotakin puuhaa. Sitä yliopiston hommaa olikin sitten 11 määräaikaista pätkää ja lopulta virkakin löytyi. Muutosta tuli taas vuoden 2000 alusta, kun siirryin sähkötekniikan osastolle laboratoriomestariksi. Nykyisin tehtävänäni on Lappeenrannan teknillisen yliopiston sähkötekniikan laboratorion ylläpito sekä opiskelijoiden ja tutkijoiden avustaminen koejärjestelyjen ja mittausten käytännön toteutuksissa.

– Lappeenrannan teknillisen yliopiston henkilökuntayhdistys ry:n laboratoriohenkilöstön luottamusmiehenä olen ollut vuodesta 2001 alkaen, yhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 2002 alkaen ja pääluottamusmiehenä vuodesta 2007.

Millainen on luottamusmiehen työ tänä päivänä? Ovatko työn painopisteet muuttuneet aikaisemmasta?

– Ay-tehtävieni alkuaikoina, tuossa vuosituhannen vaihteessa, menivät puurtaessa toisaalta valtion virassa ja toisaalta sopimusasioita hoitaessa. Ehti keskittyä kunnolla asioihin ja suunnitella tuleviakin. Nyt on koko ajan muutoksia meneillä. Henkilöstöä vähennetään luonnollisen tai luonnottoman poistuman kautta. Johto hehkuttaa saatuja lyhytnäköisiä kustannussäästöjä, ylikuormitetut työntekijät väsähtelevät ja tippuvat sairaslomille.

– Ei liene järkevää resurssien käyttämistä sekään, kun professorit tuhrailevat kallista aikaansa toimistotehtävien parissa. Tehokkaammin niistä suoriutuisivat alan ammattilaiset. Tuntuu puuttuvan kokonaisymmärrys siitä, mistä säästöjä kannattaisi ottaa. Jos työntekijä lähtee, jää hänen työnsä tekemättä, tai jäljelle jääneet työntekijät painaa ylikierroksilla sen aikaa kun jaksavat.

– Raksahommista jäi myös sellainen muisto mieleen, että siellä teki jokainen ammattilainen oman hommansa – ja talot nousi. Eikä sanottu mestarille, että muuraa sinä välillä nuo tiilet, kun on meille laastilapio kalliilla rahalla ostettu. Jos kaikki mestarit vähän muuraisi, ja putkimiehet myös, niin saadaan yks´ muurari pistää kortistoon! Näissä työnjakoasioissa ja tehostamispyrkimyksissä mennään yliopistoissa nyt metsään.

Koetko onnistuneesi tehtävässäsi luottamusmiehenä?

– Parasta luottamusmieshommissa on se, kun saa jonkun vaikean asian hoidettua jäsenen hyväksi ja saan siten kotivoiton!

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa käytiin kova kädenvääntö yhteistoiminnasta ja irtisanomisista vuosi sitten. Miltä tilanne nyt tänään näyttää?

– Lappeenrannan YT- kohusta jäi sellainen vaikutelma, että siitä syntynyt julkisuus jarrutti vastaavien suunnitelmien toteutukset muissa yliopistoissa. Toivottavasti tämä ”jarrutus” on ollut hyödyksi ja opiksi. Toivotaan, että se auttaa säilyttämään työpaikat uudenmuotoisessa yliopistolaitoksessa.

Onneksi olkoon liittokokouskauden henkilöstön edustaja Martti!

Anne Nordström