4/2009

Ministeriö seuraa henkilöstön kohtelua

Opetusneuvos Juhani Dammertin työpöytä tyhjenee vähitellen. Vastikään siitä katosivat yliopistojen työehtoneuvottelut.  – Aika muuttuu. Yliopistot halusivat itse suurempaa autonomiaa, mies toteaa. Dammert muistuttaa, että yliopistot eivät jää aivan vaille valtion valvontaa.

Opetusneuvos Juhani Dammert luottaa tutkimuksen ja opetuksen laadun parantuvan. - Haemme samaa kuin ennenkin,
mutta uudella konseptilla.

YHL:n pitkäaikainen neuvottelukumppani, opetusneuvos Juhani Dammert ei sure neuvottelujen vähenemistä.

– Se on ollut mielenkiintoista työtä, mutta ei tämä sen kummemmalta tunnu. Siirtymä on aika luonnollinen.

Vaikka yliopistojen napanuora opetusministeriöön katkaistiin, yliopistot eivät jää kokonaan vaille opetusministeriön ohjausta. Niiden toimintaa seurataan ja kommentoidaan vastaisuudessakin, mm. tulosneuvotteluissa.

– Katsomme isoja linjoja. Miten johtamista kehitetään, kuinka henkilöstöasiat on esitetty yliopistojen strategisissa suunnitelmissa, Dammert havainnollistaa.

Ministeriö valvoo tasa-arvoa

Vielä hetki sitten ministeriö saattoi valikoida jopa yliopistojen yksittäisiä hankkeita ja ohjata niille rahaa. Nyt liekaköysi on löysempi.

– Yksityiskohtiin emme puutu. Haluamme ohjata, mihin kukin yliopisto profiloituu ja miten ne kehittyvät jatkossa. Tuemme yliopistojen rakenteellista kehittämistä ja esimerkiksi alueellista yhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa.

Dammert painottaa, etteivät yliopistot voi tehdä mitä vain, henkilöstönkään osalta.

– Jos jotain erityistä ilmenee, tottakai siihen puututaan.

Henkilöstöä seurataan erilaisin mittarein: tasa-arvokysymykset, henkilöstön hyvinvointi ja henkilöstön kehittäminen.

Seurantakohtia ovat vuosittaisen palautteen lisäksi tulosneuvottelut, jotka käydään joka neljäs vuosi. Rahoituksesta päätetään vuosittain.

Konkurssiin yliopistoa ei päästetä

Dammert luottaa, että yliopistot selviävät yksityisen rahoituksen hankinnasta hyvin. Porkkanana on, että valtiolta heruu lisämäärärahoja helpommin sille, joka aktiivisesti hakee varoja ulkopuolelta.

Yliopistojen rahoituksesta suurin osa tulee edelleen valtiolta, valtion rahoituksena.

– Annamme rahaa yliopistojen perustehtävään, sitten lisäksi laadun ja eräiden muiden tekijöiden perusteella tietyn määrän.

Tilannetta voisi verrata lasten itsenäistymiseen ja töihin menoon.

– Valtion rahasäkin vieressä on kiva köllöttää, Dammert hymähtää.

– Toivottavasti tutkimuksen ja opetuksen taso nyt nousee, ja alueellinen vaikuttavuus paranee. Itse asiassa tavoitteet ovat samat kuin ennenkin, niitä vain haetaan erilaisella konseptilla.

Omaan talouteen muuttava nuori yleensä hämmästyy menojen todellista määrää. Yliopistoilla ne ovat aika hyvin tiedossa, mutta entä jos sitä ulkopuolista rahaa ei saa?

– Teoriassa yliopisto voi mennä konkurssiin. En usko, että sen kuitenkaan annetaan tapahtua. Joitain ratkaisuja varmasti löytyy. Ei opiskelijoita pidä pulaan jättää.

Palkkausjärjestelmä voi kehittyä hyväksi

Dammert keskittyy omien sanojensa mukaan vähitellen pöydän siivoamiseen ja eläkkeelle lähtöön. Siihen on muutama kuukausi.

– Yliopistouudistus on ollut tarpeellinen, Dammert virkkaa.

– Tässä on noudatettu hallitusohjelmaa, ja yliopistot itse halusivat enemmän päätösvaltaa asioihinsa. Kannattaa tietysti muistaa, että vielä 1970-luvulla yliopistoja valtiollistettiin.

YHL:läisille Dammert lähettää rauhoittavia terveisiä:

– Uudistusta ei kannata pelätä. Henkilöstön asema ei tässä siirtymävaiheessa heikkene.

Hän lisää, ettei kukaan osaa ennustaa kymmenen vuoden päähän.

Yliopistojen työehdoista väännetään kättä paraikaa, kun virkaehtosopimuksia muutetaan työehtosopimuksiksi. Kaksi asiaa Dammert soisi säilyvän jatkossakin:

– Uskon, että palkkausjärjestelmä on perusteiltaan ihan toimiva. Kehitettäköön sitä edelleen. Toinen olisi kenties opettajien työaikasopimus. Siitä ei kannata luopua, vaikka yksityiskohtia voi viilata.

Birgitta Suorsa | UP-uutispalvelu