4/2008

Suomen ja Italian yliopistouudistukset etenevät eri lailla

Suomessa yliopistouudistus etenee kuin pikajuna ylhäältä asetetun aikataulunsa mukaisesti. Uuden yliopistolain luonnos tuli lausunnoille 15. elokuuta ja yliopistot antoivat palautteensa säädetyssä kahden kuukauden määräajassa. Lausuntojen sisällöt vaihtelivat laidasta laitaan ollen joko varsin myönteisiä tai kovin kriittisiä riippuen siitä huomioitiinko eniten reformin lisärahoituksen porkkanaa vai sen keppiä: yliopistojen itsehallinnon vaarantumista ja henkilöstön aseman heikentymistä. Selkeää kritiikkiä ovat esittäneet tähän mennessä vain laillisuuden valvojat. Korkein hallinto-oikeus on moittinut lakiluonnosta puutteelliseksi ja osittain ristiriitaiseksi perustuslain suhteen. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on peräänkuuluttanut lisäselvityksiä. Kritiikeistä huolimatta uudistusprosessi etenee ja laki on menossa eduskunnan käsittelyyn keväällä 2009.

Tänä syksynä yliopistoreformi käynnistettiin myös Italiassa. Maan yliopistot ovat jo pitkään olleet vaikeuksissa riittämättömien resurssien vuoksi ja rehtorit ovatkin osoittaneet mieltä useampaan otteeseen vaatien lisärahoitusta. Maan opetusministeri ajatteli ratkaista koko koulutuslaitoksen ongelmat ja laati suunnitelman, jossa sekä yliopistot että ylemmän asteen oppilaitokset muutettaisiin yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi. Uudistus sisälsi myös rankkoja leikkauksia yliopistojen toimintamenorahoitukseen, opiskelijoiden tukiin sekä ehdottoman professoreiden ja tutkijoiden rekrytointikiellon. Kun hallituksen aikeet tulivat julki lokakuun viimeisellä viikolla, koko maa aktivoitui vastustamaan reformia. Jokaisessa suurkaupungissa pidettiin satoja mielenosoituksia: järjestettiin luentoja ulkona, kynttiläkulkueita ja -valvojaisia. Opiskelijat valtasivat useita yliopistoja ja oppilaitoksia. Firenzessä järjestettiin jopa koulutuslaitoksen hautajaiset. Lisäksi maan vasemmisto-oppositio sekä osa hallituspuolueita vaati pääministeri Berlusconilta reformin pysäyttämistä. Marraskuun alussa hallitus ilmoitti keskeyttävänsä uudistustyötään, ainakin yksityistämisen ja pahempien leikkausten osalta.

Miksi Italian ja Suomen yliopistoreformit etenevät näin eri tavalla? Koska valtiovallan hallinnonuudistushankkeet ovat kulttuurisidonnaista työtä, löytyy syykin uudistusten erilaiseen etenemiseen maiden eriluonteisista kulttuureista. Italiassa kukoistaa yhteisöllinen kulttuuri. Yksilö toteuttaa itseään ryhmässä: siksi eri ryhmien saavutetut edut ovat lähes pyhiä. Jopa valtiovalta voi olla vaikeuksissa, jos tehdyt päätökset vahingoittavat asianosaisten sidosryhmien etuja. Yhteisöllisyydessä ryhmä pystyy pitämäänpuolensa. Haittana on, että yhteiskunnalle tärkeät muutokset hyytyvät vastarintaan
ja yleinen järjestys tulee yhä kaoottisemmaksi.

Suomessa vallitsee taasen yksilöllinen kulttuuri. Yksilö toteuttaa itseään omin voimin ja jokainen on oman onnensa seppä. Hän on hyvin voimaton puolustamaan etujaan viranomaisia vastaan ja siksi meidän leveysasteilla harvemmin kukaan kyseenalaistaa vallanpitäjän päätöksiä.

Näin Italian ja Suomen kulttuureja vertailemalla päädyin toteamaan, että ensimmäisessä keskustelua on liikaa, kun taas
toisessa sitä on liian vähän. Ihanteellinen kulttuuri olisi edellä mainittujen välimuoto, jossa sidosryhmille olisi taattu oikeus osallistua keskusteluun ja päätöksentekoon ja mahdollisuus ylilyönteihin olisi kaikilta osapuolilta evätty. Sallustiusta (86-34 eaa) lainaten: sovulla pienet asiat kasvavat, eripuralla suuretkin hajoavat. Tämä hänen lauseensa ”Concordia parvae res crescunt” on ikuistettu Ateneumin julkisivuun Helsingissä.

Ennio Zuccaro | toimistosihteeri, Helsingin yliopisto