4/2008

Suomen kolmanneksi suurin yliopisto rakenteilla

Itä-Suomen yliopiston perustaminen ajaa yhteen kaksi erilaista korkeakoulua. Toisessa ulkoistamista on harrastettu pitkään, toisessa tukitehtävät on hoidettu pääsääntöisesti itse. Uuden yliopiston myötä tiedekuntien määrä vähenee ja kaksi tiedekunnista jatkaa sekä Kuopiossa että Joensuussa.

Joensuun yliopiston hallintojohtaja Petri Lintusen mukaan Itä-Suomen yliopiston idean takaa ei löydy valtion tuottavuustoimia tai yliopistouudistusta, kyse on pelkästä realismista kilpailutilanteen kiristyessä.

Reilun vuoden kuluttua Suomen kolmanneksi suurin yliopisto sijaitsee Itä-Suomessa. Se toimii kaikkiaan kolmella paikkakunnalla: Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa.

Joensuun yliopiston hallintojohtajan Petri Lintusen mielestä etäisyyksiin tottuu. Kuopion ja Joensuun yliopistojen välillä on matkaa 140 kilometriä.

– Yhdysvalloissa Washingtonin valtionyliopiston kampusten välillä on parin tunnin lentomatka, hän vertaa.

Kokouksissa käytetään uutta tekniikkaa, videoneuvottelut ovat jo arkipäivää. Toki tiedekuntien toimiminen kahdella kampuksella vaatii mietintää.

– Käytännössä kaikki saman alan laitokset menevät yhteen ja laitosten määrä vähenee oleellisesti. Laitoksen johtaja ja varajohtaja sijoitetaan pääsääntöisesti eri kampuksille, projektijohtajana toimiva Kuopion yliopiston hallintojohtaja Päivi Nerg kertoo.

Kuopion yliopiston hallintojohtaja Päivi Nerg muistuttaa, että yliopistojen keskushallinnoissa on nyt kaksi henkilöä hoitamassa samaa tehtävää. Jatkossa tehtävät jakautuvat erilailla, joten hänen mielestään henkilöstön tulisi uskaltaa erikoistua.

Keskushallinto jakautuu Kuopion ja Joensuun kesken. Lintunen vakuuttaa, että yhteisissä tiedekunnissa henkilöstölle ja opiskelijoille turvataan tiedekuntatasoiset palvelut.

– Kukaan ei ole pitänyt tätä mahdottomana, Lintunen luottaa.

Tiukka aikataulu ei hermostuta

Isoin ero yliopistojen kesken Lintusen mielestä on tiedekuntien ja keskushallinnon välillä.

– Joensuussa on iso valikoima tieteitä teologiasta ja humanismista luonnontieteisiin. Kuopiossa lääketiede on suurin yksittäinen tiedekunta.

Tieteenaloista johtuen valintamekanismit ja sivuaineoikeudet ovat erilaisia.

– Nämä ovat käytännön asioita, jotka pitää ratkaista.

Myös hallintokulttuurit poikkeavat toisistaan.

– Kaikki joudumme hakemaan uutta toimintatapaa. Se on opettelua, jossa tapahtuu myös erehdyksiä. Sekin pitää hyväksyä, Lintunen sanoo.

Tiukka aikataulu ei hallintojohtajia hermostuta. Jonkin verran paineita tuo se, että samaan aikaan yliopiston oikeudellinen asema muuttuu. Vuodenvaihteessa 2009 2010 uusi yliopisto syntyy julkisoikeudelliseksi oikeushenkilöksi ja vanhat yliopistot
saatetaan ”hautaan”.

– Se teettää silloin paljon töitä talous- ja henkilöstöhallinnossa.

Tiedekunnille keskushallinnon tehtäviä

Itä-Suomen yliopiston myötä toimivaltaa ja vastuuta siirretään keskushallinnosta tiedekuntiin.

– Kootaan laitos- ja tiedekuntatasolta tehtäviä isommiksi kokonaisuuksiksi, hallintopalvelukeskuksiksi. Niille siirretään osa keskushallinnon tehtävistä, Lintunen kertoo.

Joensuussa osa hallintopalveluista on jo ulkoistettu toisin kuin Kuopiossa. Uuden yliopiston palkanlaskenta ja osin kirjanpitokin siirretään Certiaan. Keskushallinto ohenee.

Yliopistojen tietojärjestelmät ovat erilaisia, mutta niiden yhtenäistämisestä päätökset ovat olemassa ja projektit meneillään.

Kaikki vapautuvat virat katsotaan jo yhdessä, samoin vuoden 2010 yli kestävien projektien rahoitus.

– Taloudelliset sitoumukset tehdään niin, että toinenkin tietää niistä. Toimimme monessa kohdassa siten kuin olisimme Itä-Suomen yliopisto, Lintunen toteaa.

Hallintotehtävät muuttuvat

Hallintohenkilöstö pidetään Nergin mukaan tiukasti mukana tutkimushankkeissa.

– Siellä missä projekti toimii, siellä ovat myös nämä täydentävän rahoituksen ihmiset. Muutoin hallintoa hoidetaan hyvin pitkälle sähköisesti, porukka voi istua kummalla kampuksella tahansa, Nerg kuvailee.

Hän muistuttaa, että yliopistojen keskushallinnoissa on nyt kaksi henkilöä hoitamassa samaa tehtävää.

– Uudessa, kaksi kertaa nykyistä isommassa yliopistossa tehtävät jakautuvat hyvin erilailla. Lähes kaikkien hallinnon henkilöiden tehtävät muuttuvat. He voivat keskittyä enemmän yhteen asiaan, enää ei tarvitse hoitaa viittä tai kymmentä eri asiaa. Nyt on uskallettava erikoistua, Nerg patistaa.

– Pienen yliopiston toimintatavat ovat erilaiset, voidaan toimia ihmisten lähellä vailla hyvin tarkkoja pelisääntöjä. Isommassa pelisääntöjen on oltava selviä.

Paraikaa yliopistoilla käydään läpi ihmisten osaamisalueita.

– Katsomme, kuka on lähimpänä mitäkin tehtävää, jotta hän voi vastata niistä Itä-Suomen yliopistossa.

Tehtäväkohtaista koulutusta on annettu jo johtotasolle, laboratoriohenkilöstölle ja taloushallinnolle.

– Osa työtehtävistä jää pois, mutta uusia tulee. Muutumme liikelaitokseksi, ja virtuaalimaailman hyödyntämiseen tarvitsemme vastuuhenkilöitä.

Nerg epäilee, ettei uuteen yliopistoon jää liikaa väkeä, sillä viiden vuoden sisällä eläköitymisiä on paljon.

Koveneva kilpailu ajoi yhteen

Itä-Suomen yliopiston idean takaa ei löydy valtion tuottavuustoimia tai yliopistouudistusta. Lintusen mukaan kyse oli pelkästä realismista kilpailutilanteen kiristyessä.

– Tästä tulee aivan erilainen yliopisto kuin aiemmat Suomessa. Kaksi hyvässä kunnossa olevaa, keskisuurta yliopistoa yhdistetään. Meillä on hyvät kilpailuasemat, kun nuorten ikäluokat pienenevät, hän toteaa.

Nerg muistuttaa, että isompi yliopisto pystyy kilpailemaan paremmin muun muassa EU-rahoituksesta kuin kaksi keskikokoista erikseen.

– Pystymme keskittämään osaamista rahoituksen hankintaan. Se vaatii omaa osaamista, hän lisää.

Alkuun mukaan kaavailtiin myös Lappeenrannan korkeakoulua, mutta se halusi keskittyä yhteistyöhön Etelä-Suomen yliopistojen ja ammattikorkeiden kanssa.

– Tällä mallilla aiomme pärjätä pitkään suomalaisessa yliopistokilpailussa. Olemme vahva tutkimusyliopisto. Ennakoin, että jossain vaiheessa Suomessa yliopistot jaetaan brittimallin mukaan opetus- ja tutkimusyliopistoihin, Lintunen pohtii.

Birgitta Suorsa | UP-uutispalvelu