4/2007

Kolumni

Tulevaisuus perustuu korkeatasoiselle osaamiselle

On maamme köyhä ja siksi jää! Näihän meille opetettiin jo kansakoulussa - myöhemmin sitten peruskoulussa. Onko näin vai ei? On ja ei.

Yhden taustan pohdinnalleni tuo se, että minulla oli ilo kevään aikana olla mukana British Councilin hankkeessa The Future of Higher Education. Hankkeessa pohdittiin neljän muun maan kanssa sitä, millainen on korkeakoulutuksen tulevaisuus kussakin maassa noin vuonna 2020. Muut hankkeeseen osallistuneet maat olivat Liettua, Norja, Slovenia ja Unkari.
Suomen ryhmään kuuluivat lisäkseni Suvi Aherto, kansalaisjärjestöaktiivi, Tommi Laitio, Programme Officer, European Cultural Foundationista, Janne Seurujärvi, kansanedustaja, Suomen Eduskunnasta, Mauri Ylä-Kotola, rehtori, Lapin yliopistosta ja Kimmo Hämäläinen, Education and Science Manager, British Councilista.

Ryhmämme oli koottu mahdollisimman monipuoliseksi. Silti pystyimme varsin helposti saavuttamaan yhteisen näkemyksen korkeakoulutuksen toivottavasta kehityssuunnasta. Vielä mielenkiintoisempaa on, että esittämämme ajatukset ovat nyt jo monelta osin joko valmistelussa tai hyvää vauhtia toteutumassa.
Suomen ryhmä pyrki luomaan mallin, jossa yhdistyisivät nykyisen järjestelmän hyvät puolet uudistuksilla täydennettynä. Keskeinen kysymyksemme oli juuri edellä kuvattu: mille pohjalle hyvinvointimme voi rakentua ja mikä on korkeakoulutuksen merkitys sille?

Työtä osaamisen eteen – osaamista työn eteen

Suomalaiset eivät ole tyytyneet osaansa – olemaan köyhä kansa Pohjan perukalla. Olemme saavuttaneet elintason, josta voimme olla ylpeä.

Suomen menestys ei ole koskaan perustunut vain luonnonrikkauksiin tai yksittäisiin teknologisiin keksintöihin. Suomalaisen hyvinvoinnin perusta nyt ja tulevaisuudessa liittyy ennen kaikkea väestömme osaamistasoon ja sen jatkuvaan kehittämiseen.

Vaikka suomalaiset ovat olleet aina vähän herrapelkoisia ja ajatelleet, että koulutus turmelee hyvän työmiehen, he ovat kuitenkin aina arvostaneet koulutusta ja halunneet sitä kautta parempaa lapsilleen.

Jotta koulutus voisi luoda kestävän perustan tulevalle menestykselle, täytyy siitä pitää jatkuvasti huolta. Uudistamista edellyttävät korkeakoulutuksen tulevat haasteet, kuten väestökehitys, opetuksen ja tutkimuksen laadun kehittäminen, alue- ja yhteiskuntakehitykseen vaikuttaminen, valtion toiminnan tuloksellisuuden lisääminen, yksityisen rahoituksen tehokas hyödyntäminen ja kansainvälistyminen.

Visio 2020

Visiomme lähtökohtina olivat korkeakoulujen sivistystehtävä, mahdollisuuksien tasa-arvon turvaaminen, alueellinen kattavuus, työelämässä tarvittavan erilaisen osaamisen tuottaminen, elinikäisen oppimisen tukeminen ja turvaaminen sekä yhteistyön lisääminen korkeakoulujen kesken. Näitä halusimme edistää ja tukea.

Mahdollisuuksien tasa-arvon turvaamiseksi korkeakoulujärjestelmä täytyy jatkossakin olla avoin ja maksuton kaikille. Tuottaakseen työelämässä tarvittavaa monipuolista osaamista sen täytyy perustua duaalimalliin, jonka ydin ovat erilaisilla profiileilla ja sisällöillä varustetut tutkinnot. Tämän vuoksi myös työelämän ja korkeakoulujen vuorovaikutusta on tiivistettävä mm. alumnitoimintaa kehittämällä.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen yhteistyö on myös jatkossa helpompaa, kun profiilit ovat selkeitä ja tutkintojärjestelmä mietitty. Tätä kautta näimme myös ns. liittokorkeakoulumallin mahdollisena. Yhteisissä tiloissa yhteisen hallinnon alla voisi toimia kaksi itsenäistä korkeakoulua.

Työvoimapulan vuoksi korkeakoulutuksen täytyy myös kyetä imemään entistä enemmän kansainvälisiä opiskelijoita Suomeen. Tavoitteenamme on nostaa ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus 10 prosenttiin kaikista opiskelijoista. Siksi myös koulutusohjelmia on kehitettävä niin, että ulkomaalaiset opiskelijat kiinnittyvät suomalaiseen työelämään opiskelujensa aikana. Lupapolitiikka on niin ikään uusittava.

Koulutuksen laadun takaamiseksi korkeakoulujen on edelleen kehitettävä omaa laadunvarmistustaan, opetusresursseja on lisättävä ja opinto-ohjausta parannettava. Myös osaamispääomia on kasvatettava. Tämä tarkoittaa myös tiettyjen yksiköiden yhdistämisiä ja karsintaa. Koulutuksen ja tutkimuksen alueellinen kattavuus ja tasapuolisuus on kuitenkin taattava.

Opiskelupaikkojen määrää on hiukan laskettava, koska nuorisoikäluokat supistuvat. Sitä vastoin opintososiaalisten etujen parantamisella ja opintojen ohjauksella sekä muulla neuvonnalla taataan entistä useamman valmistuminen ja määräajassa.

Elinikäisen oppimisen turvaamiseksi korkeakoulujen jatko- ja täydennyskoulutusta on kehitettävä. Rahoitus on tehtävä tasapuoliseksi, eli myös yliopistojen aikuiskoulutus on saatava valtion tuen piiriin. Muutenkin valtion ohjausmekanismit on yhtenäistettävä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kesken.
Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille on siis annettava mahdollisuudet ja välineet vastata kansakunnan niille asettamiin vaatimuksiin. Tämän vuoksi erityisesti yliopistojen autonomiaa ja julkisoikeudellista asemaa on muutettava.

Visiomme lähti siitä, että myös yliopistot olisivat joko yksityisiä yrityksiä tai säätiöitä. Joka tapauksessa niiden hallintoon tulisi saada entistä vahvemmin myös ulkopuolisia. Kuitenkin niin, että kolmikantaisuuteen pohjautuva yliopistoyhteisö säilyttäisi enemmistön hallinnossa.

Tutkimustieto ja osaava työvoima ovat olleet hyvinvoinnin perustana. Sen vuoksi myös jatkossa yliopistojen tutkimukseen on panostettava.

Korkeakoulut luovat yhteiskuntaan sitä mitä vielä ei ole. Ne mahdollistavat yksikön kasvun ja kehittymisen ja turvaavat kansakunnan uudistumisen. Tämän mahdollistamiseksi meidän täytyy myös antaa korkeakoulujemme elää, hengittää ja kehittyä.

Tapio Huttula
FT, puheenjohtaja ERTO