3/2009

Työelämävaikutukset unohtuvat ilmastonmuutoskeskusteluissa

Pardia järjesti NSO:n (Nordiska statstjänstemannaorganisation) vuotuisen konferenssin elokuussa Jyväskylässä. Pitopaikaksi valikoitui yliopiston Agora-rakennus, koska Pardia halusi viedä tilaisuuden jäsentensä työpaikalle. Moni YHL:n jäsen osallistuikin konferenssin käytännön järjestelyihin osana työtehtäviään. Kentälle jalkautumiseen sisältyivät myös ruokailut opiskelija- ja henkilöstöruokala Piatossa. Pardian hallituksen ja toimiston lisäksi järjestelyihin osallistuivat JYHY:n hallitus ja Pardian Keski-Suomen aluetoimikunta.

Konferenssin teemoina olivat talouskriisi ja sen vaikutukset julkisiin talouksiin ja valtion sektoriin sekä ilmastonmuutos ja sen vaikutukset työhön ja työelämään. Vuosi sitten valitut teemat osoittautuivat erittäin ajankohtaisiksi, kuten kaikki hyvin tiedämme. Tarkastelen tässä lähemmin Työterveyslaitoksen tutkija Antti Kasvion esitelmää Miten tulevaisuuden työ muuttuu kansainvälisen kilpailun ja ilmastonmuutoksen myötä.

Kohti kestävää työelämän kehitystä

Tutkija Antti Kasvion esitelmä herätti ajatuksia kuulijoissaan. Ilmastonmuutos on monisyinen asia, jota tulee tarkastella myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Kuva: Riitta Nieminen.

Kasvio on tutkinut ilmastonmuutoksen ja työelämän välisiä yhteyksiä. Hän piti valitettavana, että ilmastonmuutoskeskustelussa ja -tutkimuksessa on keskitetty luonnontieteelliseen näkökulmaan ja esim. yhteiskunnalliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kyse on kuitenkin niin monisyisestä ilmiöstä, että sitä tulisi tutkia laajoin monitieteellisin hankkein. Kasvio katsookin, että ei tulisi puhua ilmaston vaikutuksista työelämään vaan työelämän ilmastovaikutuksista, joten teemamme valinta oli hänen mukaansa onnistunut. Julkisella sektorilla ja sen piiriin kuuluvilla työpaikoilla merkittävä rooli kestävän kehityksen kysymyksissä.
Kasvio korosti myös työyhteisöjen, työelämän tutkimuslaitosten ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteistyötä kestävän työelämän kehittämisessä.

Kasvio huomautti, että tähän asti on uskottu talouden, tuotannon ja kulutuksen jatkuvaan kasvuun ja sen mukaisesti kulutettu luonnonvaroja säästämättä samaan aikaan kun syntyneellä jätteellä ja päästöillä on kuormitettu ympäristöä edelleen. Suurin osa luonnonvaroista on ollut yksinomaan pienen vähemmistön käytössä. Globalisaatio haastaa osaltaan totunnaisen toimintatapamme. Kulutuksen kasvu ja korkeamman elintason tavoittelu myös kolmannessa maailmassa on inhimillisestä näkökulmasta ymmärrettävää, mutta planeetan kantokyvyn kannalta epätoivottavaa.

Työelämällä kaikkine siihen liittyvine osa-alueineen on merkittäviä ympäristövaikutuksia, sillä tuotanto edellyttää aina tietyn määrän raaka-aineita, energiaa ja logistiikkaa. Näiden tarpeiden määrä vaihtelee yleisen kehityksen ja taloussuhdanteiden mukana. Näkökulmaa on laajennettava teollisuusmaiden ulkopuolelle: On otettava huomioon, että maailmassa tehdään hyvin paljon työtä alkeellisissa olosuhteissa ja matalalla tuottavuustasolla. Maatalous on kehittyvissä maissa hyvin tehotonta ja niiden kaupungeissa tehdään paljon pimeää työtä. 200 miljoonaa ihmistä on ilman työtä ja 1,5 miljardia ihmistä elää ilman sähköä. Tarve resurssien uusjakoon on ilmeinen.

Työelämän muuttuessa on siten mahdollista muuttaa myös työn vaikutuksia ympäristöön: Ympäristöä kuormittavasta teollisuudesta vähenee työpaikkoja ja kestävämpiä ratkaisuja haetaan tuotantotapoja kehitettäessä. Yritysten strategioissa kestävän kehittysksen kysymykset otetaan aiempaa enemmän huomioon ja työpaikoilla kiinnitetään huomiota energiankulutukseen, vähennetään jätteen tuotantoa sekä tehostetaan kierrätystä. Uuden teknologian käytön lisääminen, työmatkakäytänteiden tarkistaminen, etätyö yms. vaihtoehdot ovat käytettävissä teollisuusmaissa, mutta kolmannessa maailmassa matka näihin ratkaisuihin on pitkä. Yhteiskuntien on myös varauduttava lisääntyvään muuttoliikkeeseen, joka johtuu ilmastonmuutoksen vaikutuksista elinympäristöihin.

Talousnäkökulma tarvitsee vaihtoehtoja

Kun tämä haaste on nyt ymmärretty, on välttämätöntä edistää kestävää työelämää eli luoda taloudellisesti, inhimillisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti mielekkäitä työpaikkoja. Talouslaman myötä investointipakettejaon suunnattu vihreään työhön, mutta Suomessa näitä investointeja on tehty hyvin vähän. Esimerkiksi Saksassa on asiaan kiinnitetty huomiota merkittävästi enemmän. Pohjoismaat ovat perinteisesti olleet edelläkävijöitä työelämän kehittämisessä, joten meidän on syytä jatkaa samalla linjalla. Myös ammattiyhdistysliikkeen olisi osaltaan huolehdittava, että hyvän työelämän käsitteistöä ja sisältöä kehitettäisiin keskeisenä tavoitteena kestävän työelämä. Pardia sai Kasviolta kiitosta huomion kiinnittämisestä tuottavuuden uudelleenmäärittelyyn ja tuottavuuskäsitteen laajentamiseen siten, että se ottaa huomioon työelämän laadun ja kestävän kehityksen.

Kasvio havainnollisti mielestäni oikein hyvin, miten epätasaisesti
työ ja hyvinvointi on jakautunut, miten olemme tietoisia planeetan kantokyvyn rajoista ja miten vähän siitä välitämme - tai olemme tähän asti välittäneet. Maailmantuskaa oli vaikea olla tuntematta hänen luentonsa aikana, vaikka Kasvion viesti oli, että muutos on mahdollinen, mutta se ei tule olemaan nopea eikä se korjaa jo aiheutuneita vahinkoja. Onneksi pohjoismainen
yhteistyö tuli apuun tässäkin hädässä. Ruotsissa ST on laatinut kirjasen Klimatsmarta arbetsplatser, jonka avulla on helppo kartoittaa työpaikan ympäristötietoisuus ja auttaa pienentämään hiilijalanjälkeä. ST:n puheenjohtaja Annette Carnhede esitteli ST:n hanketta ja muistutti, että muutosta eivät tee yhteisöt vaan yksilöt ja jokainen aloittaa aina itsestään.

Norjasta saimme kuulla hienon uutisen, että uuteen valtion yleiseen virkaehtosopimukseen on otettu pykälä, jossa edellytetään ympäristövaikutusten huomiointi kaikessa toiminnassa. Toivonkin todella, että uusien uljaiden yliopistojen tulevassa työehtosopimuksessa tämäkin asia huomioidaan, kuten yliopistojen tienraivaajaluonteeseen sopii.

Konferenssiin osallistui edustajia pohjoismaisista veljes- ja sisarjärjestöistä.
Kuva: Riitta Nieminen.

Saija Kyllönen | JYHY