3/2009

Muutoksen tuulet – yliopistojen 25. työsuojelupäivät Oulussa 27.-28.8.2009

Tämän vuoden työsuojelupäivien sisällölle antoi luontevan pohjan vuoden vaihteessa voimaan tuleva yliopistolaki. Muutos on suurimpia yliopistojen historiassa ja se luonnollisesti hermostuttaa työntekijöitä: mikä muuttuu ja miten henkilöstön asema turvataan muutoksessa, kun yliopistoja työnnetään valtion ohjauksesta kohti yksityissektoria?

Ensimmäisen päivän avauksen suoritti Oulun yliopiston vararehtori Heikki Ruskoaho,  joka näki muutoksen tervetulleena pitäen hyvänä mm. lakimuutoksen suomaa yliopistojen laajempien rahoituspohjaratkaisujen mahdollistamista ja yliopistojen siirtoa kauemmas opetusministeriön ohjauksesta. Ruskoahon mukaan nyt ollaan menossa kohti yliopistojen todellista autonomiaa. Aina ennen on ollut taho, joka on halunnut hallita yliopistoja: milloin valtio, milloin kirkko. Yksityisen sektorin mahdollisesta tulevasta halusta päättää yliopiston asioista ei sen sijaan tainnut olla tässä yhteydessä puhetta, samoin kuin ei liiemmin korostettu, että valtioltahan se perusrahoitus edelleenkin jatkossa tulee. Valtiovaltahan voi tulevaisuudessa helpommin vetäytyä pois juridisesta vastuusta, jos jokin ei toimikaan.

Mihin unohtui osa henkilöstöstä?

Henkilöstöstä puhuttaessa huomioiduksi tulivat puheessa niin opettajat kuin tutkijatkin, mutta ns. tutkimusta tukevasta muusta henkilökunnasta ei puheessa mainittu sanaakaan, vaikka esimerkiksi omassa yliopistossani sitä on virallisten vuoden 2008 tilastojen mukaan selvästi yli puolet koko henkilökuntamäärästä. Lisäksi henkilöstön oikeudellisen aseman muuttuminen ja tulevat palvelussuhteen ehdot olisivat kaivanneet käsittelemistä. Valtiovaltahan vakuuttaa juhlapuheissaan, että virkamiesten ja työntekijöiden asema ei muutoksessa heikkene, mutta todellisuushan on aivan muuta: puhutaan lähinnä eläkkeiden säilymisestä, mutta virkamiesten oikeusturva viedään ja lopun sanelevat pitkälti tulevat sopimukset.

Henkilöstö toimii maksajina

Toimitusjohtaja Hannu Huttusen (Net-Hawk Oyj) luento ”onnistuneesta muutoksesta” herätti ristiriitaisia tunteita. Yritys oli joutunut matkapuhelinmarkkinoiden rajujen heilahtelujen maksumieheksi ja sen piti kahteen kertaa tehdä suuret henkilöstöirtisanomiset. Muutos oli yrityksen kannalta onnistunut, se selvisi ja sen lähitulevaisuus lienee nyt turvattu. Hinta oli kuitenkin kova henkilöstön kustannuksella: irtisanomisia ja lomautuksia. Yrityksen johto otti kuitenkin vastuun asiasta: tiedotti kaikesta asiallisesti ja mm. lomautti itsensäkin siinä, missä muunkin henkilöstön. Luentoesimerkki herätti kysymyksen: voiko tämä tapahtua myös yliopistoissa, voidaanko yliopisto päästää konkurssin partaalle?

Vaihtoehtoja on

Ensimmäisen päivän puheenjohtajana toiminut Oulun yliopiston henkilöstöjohtaja Liisa Rossi antoi eräässä vastauspuheenvuorossaan kuvan henkilöstön huomioivasta  johtamisesta: kaikki mahdolliset keinot käytetään, jotta mahdolliset irtisanomiset vältetään. Rossin mukaan yliopistojen ikärakenne on sellainen, että hyvällä johtamisella ja suunnittelulla eläköitymisen vapauttamien tehtävien varat voidaan suunnata joko säästöihin tai kohdentaa siten, että irtisanomisvaihtoehdot olisivat epätodennäköisiä. Yliopistomaailmahan on saanut kuulla tiedotusvälineiden kautta henkilöstöasioiden huonosta hoidosta mm. eräässä teknillisessä yliopistossa. On siis hyvä vaihteeksi kuulla, että joissakin paikoin henkilöstöasioiden hyvästä hoidosta ollaan kiinnostuneita, eikä kaikkia tapauksia tarvitse viedä oikeusistuimien käsittelyn kautta.

Esimiehet koulutukseen

Työterveyslääkäri Mikko Lehtopuu Terveystalosta valotti hyvän johtamisen ja varhaisen puuttumisen merkitystä työyhteisökriisien hoidossa. Lehtopuun luento oli mitä mainioin ja ajattelinkin, että työsuojeluorganisaation lisäksi kyseinen tietoisku olisi suunnattava myös esimiehille, joilla on myös todellisuudessa oikeudellinen vastuu puuttua mahdollisiin ongelmiin. Usein pidetään hankalana sitä, että esimieskoulutukseen ei saada niitä esimiehiä, jotka koulutuksesta eniten hyötyisivät. Mainittiinpa jopa, että opettajia ja tutkijoita ei voida pakottaa kyseiseen koulutukseen. Vaikka yliopistoissa onkin opetuksen ja tutkimuksen vapaus, henkilöstöä on kohdeltava hyvin ja tasapuolisesti. Ei tieteellinen ja taiteellinen opetuksen ja tutkimuksen vapaus koske henkilöstöjohtamista. Työterveyslääkäri Mikko Lehtopuu totesi, että hän ei olisi ottanut esimiestehtäväänsä vastaan, jos ei olisi saanut siihen ensin koulutusta ja jos ei olisi ollut kiinnostunut työntekijöidensä töistä. Yliopistoissakin pitäisi edellyttää henkilöstöjohtamistaitoja heiltä, jotka toimivat kyseisissä tehtävissä.

Muistihäiriöitä on monenlaisia

Työsuojelupäivillä käsiteltiin lisäksi mm. työsuojelupiirien ohjaavaa roolia, sisäilmaongelmien ja sisäilmaolosuhteiden erottamista toisistaan sekä niiden mittausmenetelmiä sekä dosentti Anne Remeksen luennoimana erittäin kiinnostavaa aihetta: työikäisten muistihäiriöitä. Remes jaotteli havainnollisesti niin dementian, depression, stressin kuin työuupumuksen oireita huomioiden myös muistihäiriöihin johtavat syyt unohtamatta mm. perimän osuutta.

Jotta työsuojeluväen muistia ei oltaisi rasitettu liikaa, pieni kevennys oli paikallaan. Siitä vastasi lausuntataiteilija Topi Mikkola Rosa Liksomin tekstien ilmeikkäillä tulkinnoillaan sekä iltaohjelma mielenkiintoisesti valitulla musiikillisella annillaan ylioppilaskunnan omistamassa Rauhalassa. Kansantaideryhmän laulusanoitusta kuunnellessa selvisi, että kappaleen ”valssaa kanssani” tapahtumat eivät sijoitukaan tanssiparketille, vaan metallisulattoon.

Jari Tolvanen | työsuojeluvaltuutettu, Helsingin yliopisto