3/2009

Muutoksista oppiminen vaatii paneutumista

Syksyn myötä yliopistouudistukseen liittyvät toimenpiteet ovat täydessä vauhdissa. Johtosäännöt on uusittu, kokonaisia organisaatiokaavioita on uudistettu, uusia hallituksia on nimitetty ja rehtoreita haetaan vapailta markkinoilta. Kiirettä on toki riittänyt myös kentän väelle. Tuleville oikeushenkilöille lasketaan budjetteja. Yksiköiden toimintaa järjestetään tulevien suurvastuualueiden mukaiseksi ja luodaan samalla uusia yhtenäisiä pelisääntöjä. Kuitenkin samaan aikaan on huolehdittava juuri käynnistyneen lukuvuoden velvollisuuksista ja päivittäisistä rutiineista: tiukkaa tekee!

Kaiken kiireen keskellä mieleeni tuli: oppimmeko tästä mitään? Opimmeko mitään meneillään olevasta uudistamisprosessista? Utelias kun olen päädyin etsimään kirjallisuudesta tietoa organisaatioiden oppimisprosesseista innovaatioiden yhteydessä. Ja löytyihän sitä.

Ensimmäinen hyvin mielenkiintoinen artikkeli 1) kertoo, että oppiminen tapahtuu työyhteisössä kolmella tasolla: yksilön, ryhmän ja organisaation tasolla. Yksilön omaksuma uusi toimintatapa muuttuu ryhmän oppimaksi käytännöksi sitä enemmän, mitä enemmän yksilöt jakavat opittuja asioita keskenään. Siksi ryhmän oppiminen perustuukin ”tiedon jakamiseen ja asioiden yhtenäiseen ymmärrykseen, joka puolestaan edistää yhtenäistä tiedon tulkintaa”. Organisaatioiden oppiminen ei kuitenkaan ole vain yksilökohtaista, sillä oppiminen tapahtuu työyhteisöjen kaikilla tasoilla. Olennainen osa oppimista tiedon jaon ja tulkitsemisen rinnalla on organisaation muisti, eli tiedon arkistointi tulevaisuutta varten. Nämä tiedot voivat olla erilaisia  dokumentteja, mutta myös vanhempien ja kokeneempien kollegojen kullan arvoisia kertomuksia. Monissa julkaisuissa  oppimisen on todettu olevan organisaatioiden merkittävä menestystekijä erityisesti uudistuvissa toimintaympäristöissä.

Miten tämän hyödynnämme yliopistollamme tässä kiireessä ja säntäilyssä, jossa ajattelullekaan ei tunnu olevan aikaa? Pelkkä
muutoksen vaatiman tehtävän suoritus viime hetkellä ja sitten seuraavaan! 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä organisaatiot ovat keskittyneet erilaisten rakenteellisten muutosten toteuttamiseen toiminnallisten ja taloudellisten etujen etsimiseksi. Tulevalla vuosikymmenellä painopiste siirtyy toiminnan suunnitteluun ja myös sen resursointiin. Näin minä ainakin toivon… muuten nykyisistä uudistuksista ei todellakaan
ole opittu mitään!

Ennio Zuccaro | toimistosihteeri ja luottamusmies, Helsingin yliopisto

  1) Petra C. de Weerd-Nederhof et al. (2002), “Tools for the improvement of organizational learning processes”, in Journal of Workplace Learning, Vol. 14, No. 8, pp. 320-331