3/2009

”Mielenkiintoinen tehtävä”

Uusi neuvottelukumppani YOL luottaa yliopistojen asiantuntemukseen

Yliopistojen irtautuminen valtionohjauksesta johti myös työnantajaliiton vaihtumiseen. Yksityisen Opetusalan Liiton toimitusjohtaja Nina Pärssinen rajaa työnjaon tiukasti.

– Yliopistot päättävät, mihin suuntaan työehtoja kehitetään. Me autamme neuvotteluissa.

Yliopistojen henkilöstön työehdoista päätetään vastaisuudessa
työnantajalinnakkeessa, Eteläranta kympissä. Paraikaa neuvoteltavana on, kuinka yliopistolaisten virkaehtosopimukset muutetaan työehtosopimuksiksi.

Pöydän vastapuolella istuu Yksityisen Opetusalan Liiton YOL:n toimitusjohtaja Nina Pärssinen esikuntineen.

Uusien neuvottelukumppanien saaminen on Pärssisestä mielenkiinoista, samoin kuin koko tehtävä. Nyt on kuitenkin pienoinen kiire. Ensi vuoden alusta yliopistoissa työskentelee vain työsuhteisia. Virkaehtosopimukset pitää muuttaa työehtosopimuksiksi.

– Tämähän on iso muutos. En tiedä, onko vastaavaa ollut koskaan. Tavoitteena on saada joulukuun loppuun mennessä koottua yhteen ne asiat, jotka työehtosopimukseen halutaan yliopistouudistuksen osalta. Siihen liittyy luottamusmiessopimuksia, koulutussopimuksia ja muita vastaavia.

Sopimukset yksiin kansiin

Virka- ja työehtosopimukset lisäpöytäkirjoineen ja liitteineen kirjoitetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi samoihin kansiin

Samalla sovitetaan yhteen työ- ja virkasuhteisten erilaiset työehdot.

– Yliopistojen sopimusjärjestelmä on pirstaleinen. Viitataan johonkin toiseen sopimukseen tai liitteeseen. Ja sitä liitettäkin on muutettu moneen kertaan, Pärssinen kuvailee.

Hän havainnollistaa, että esimerkiksi sairausajan palkka vaihtelee sopimuksittain. Toisinaan toinen sopimus on palkansaajalle ehdoiltaan edullisempi kuin toinen riippuen sairauden laadusta ja sen kestosta.

Neuvotteluaikoja on varattu jokaiselle viikolle joulukuun puoliväliin asti. Kaikkien henkilöstöjärjestöjen kanssa neuvotellaan samanaikaisesti.

– Muotisanalla sanottuna aikataulu on haasteellinen. Se ei ole mahdoton, mutta se on optimistinen. Olen tavannut kaikki neuvotteluosapuolet aikaisemmin, mutta sopimusta en ole aiemmin heidän kanssaan tehnyt, Pärssinen toteaa.

Paikalliset olosuhteet huomioon

Tammikuussa jokainen yliopistolainen saa Pärssisen mukaan saman euromääräisen palkan kuin joulukuussakin. Palkan ja työajan suhde ei muutu mihinkään.

Vastaisuudessa muutoksia kuitenkin tulee. YOL:lla on kokemuksia paikallisista palkkaeristä.

– Mitä vikaa on paikallisissa sopimuksissa, Pärssinen haastaa.

– Työehtosopimus antaa minimitason. Jos paikallisesti halutaan jostain neuvotella ja sopia eri tavalla kuin muilla, mitä pahaa siinä on. Sopimus on aina kummankin osapuolen yhteinen tahto.

Pärssisen mukaan paikallinen sopiminen antaa mahdollisuuden ottaa kulloisiakin olosuhteita paremmin huomioon.

– Siellä tiedetään paremmin, mistä kannattaa maksaa. Yleiskorotusten ja kehittämiserien lisäksi tarvitaan eriä, joilla motivoidaan.

Palkansaajapuolen luottamushenkilöt ovat Pärssisen mukaan olleet tyytyväisiä, sillä kerrankin epäkohtien sijaan on ollut jotain positiivista, josta neuvotella. YOL on seurannut, että raha myös jaetaan. Toistaiseksi ne on jaettu yhtä paljon tehtäväkohtaisesti ja henkilökohtaisen suoriutumisen perusteella.

– Yhteistyökyky ja positiivinen asenne voivat aivan hyvin olla yksi peruste palkankorotukselle. Niitä ihmisiä tarvitaan, jotka vievät laivaa eteenpäin eivätkä aina vedä airolla epätahtiin.

Pärssinen toppuuttaa, että yliopistojen osalta keskustellaan nyt tekstikysymyksistä. Palkkoihin voidaan palata seuraavissa neuvotteluissa.

– Yliopistoissa on jo käytössä palkanosa, joka määritellään henkilökohtaisen suoriutumisen perusteella. Jaetaanko sen lisäksi paikallisesti henkilökohtaisia eriä, en tiedä. Sellaisista ei ole vielä keskusteltu.

Yliopistot päättävät linjasta

Pärssinen painottaa moneen kertaan, että yliopistot päättävät itse, mihin suuntaan ne haluavat kehittää työnantajapolitiikkaansa ja työehtosopimuksiaan. YOL:lta tai Elinkeinoelämän keskusliitolta ei siihen ohjeistusta tule.

– Me emme anna ohjeita, miten yliopistojen pitää hoitaa työnantajapolitiikkansa. Me olemme palveluorganisaatio.

Hän ei ota kantaa ylipistojen tukihenkilöstön tulevaisuuteen tai ostopalveluiden määrään. Korkeakoulujen tulevaisuus Aalto-yliopistoineen jää kommentitta.

Entisenä Helsingin yliopiston opiskelijana ja opiskelija-aktiivina Pärssinen suostuu pohtimaan yliopistouudistusta hieman. Hän ei näe siinä mitään huonoa.

– Ehkä on hyvä, että yliopistot saavat itse päättää itselleen tärkeissä asioissa. On se haaste, sillä yliopistoille tulee paljon uusia asioita.

Pärssinen naurahtaa, että hänen ei onnekseen tarvitse miettiä yliopistolaitoksen tulevaisuutta.

– Riittää, että saan sopimukset jouluun mennessä valmiiksi. Mutta täytynee ryhtyä seuraamaan korkeakoulu- ja tiedepoliittista keskustelua.

Teksti ja kuvat: Birgitta Suorsa | UP-uutispalvelu