3/2008

Organisaatioiden anatomiasta ja työyhteisöjen kehittämisestä

Ennio Zuccaro | Helsingin yliopisto

Kuva: Myös muinaisessa Roomassa Menenius Agrippa korosti, kuinka kaikki elimistön osat ovat yhtä tärkeitä ja että niiden tulee toimia ei ainoastaan oman, mutta koko ruumin yhteisen edun edistämiseksi.

Ei ole sattuma, että organisaatioita kutsutaan myös oikeushenkilöiksi. Jo vuonna 493 eaa konsuli Menenius Agrippa vertasi roomalaista yhteiskuntarakennetta ihmisruumiiseen. Nykyisin organisaatioilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin fyysisillä henkilöillä.

Organisaatioita voidaan tarkastella anatomian lähtökohdista, ja yliopisto-organisaation anatomia on näkemykseni mukaan seuraavanlainen. Opettava ja tutkiva henkilökunta on ruumiin yläraajat, sillä se tekee organisaation ydintehtävää: edistää tieteellistä opetusta ja tutkimusta Suomessa ja maailmanlaajuisesti. Itse asiassa koko oikeushenkilö, organisaatio, on olemassa tätä tehtävää varten. Muu henkilökunta on ruumiin alaraajat, sillä hoitamalla organisaation juoksevia asioita, se edistää oikeushenkilön tavoitteiden saavuttamista. Keskiportaan johto on puolestaan ruumiin keskivartalo, sydän, sillä ohjaamalla ylä- ja alaraajojen toimintaa
se pitää oikeushenkilön elinvoimaisena. Ylin johto on ruumiin pää, sillä vuorovaikutuksessa muiden oikeushenkilöiden ja sidosryhmien kanssa se vaikuttaa olennaisesti koko yliopisto-organisaatiota koskeviin päätöksiin.

Kuten fyysisiä henkilöitä, myös oikeushenkilöitä, voi vaivata erilaiset taudit ja vaivat. Yliopistojen tyypillisin vaiva on, että jokainen ruumiinosa on jätetty yksin omien ongelmiensa kanssa, tietämättömänä ja usein välinpitämättömänä toisten jäsenten tekemistä, oloista ja pulmista. Opettavaa ja varsinkin tutkivaa henkilökuntaa riepottelee jatkuva epävarmuus toiminnan
jatkuvuudesta. Muu henkilökunta yrittää selviytyä alati kasvavasta työkuormasta käytettävyydeltään heikoilla työvälineillä. Keskiportaan johto joutuu osaltaan yhä useammin painimaan oman yksikön suurten rahoituskysymysten kanssa ja laitoksen pienenemisen uhan alla. He monesti ovat puun ja kuoren välissä, ylemmän johdon ja alaisten välissä. Ylempi johto on puolestaan liian kiireinen toimimaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja siksi se eristäytyy erityisesti kentällä toimivista raajoista.

Kaikkia näitä vaivoja voidaan hoitaa henkilöstön aktiivisella ja keskeisellä vuorovaikutuksella. Henkilöstöaktivismi on parhaimmillaan työyhteisön jäsenten moniulotteisesti rakentava mielentila virkaasemasta, henkilöstöryhmästä, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Henkilöstöaktivismin asenteella kaikki jäsenet voivat luottavaisin mielin ja aidosta kiinnostuksesta kysyä toisiltaan: mitä Sinulle oikein kuuluu? Mitä voisin tehdä, jotta Sinulla olisi helpompaa? Mitä enemmän henkilöstöaktivismin asenne leviää organisaation sisällä yli rajojen, sitä enemmän työyhteisö pääsee vaivoistaan eroon ja saa tarpeitaan tyydytetyksi.

…tietenkin edellyttäen, että moniulotteinen rakentava asenne on aito ja vilpitön, sillä keinotekoinen lääke ei oikeushenkilöitäkään auta.