3/2007

Minkälaisiin eettisiin periaatteisiin yliopistojen rakenneuudistus pohjautuu?

Yliopistojen hallinnoissa on tärkeätä se, että koko yliopistoyhteisö on saanut antaa oman asiantuntemuksensa ja panoksensa tehtäviin päätöksiin. Mukana olo on vaikuttanut myönteisesti henkilöstöryhmien sitoutumiseen ja tiivistänyt heidän keskinäistä yhteistyötä. YHL:n puheenjohtaja Kerttu Pellisen mielestä yliopistojen yksi peruspilari on juuri se, että kaikkien yhteisön jäsenten arvo tunnustetaan. Mureneeko tämä arvo meneillään olevassa rakenneuudistuksessa?

Yliopistolaitoksen muutosten suunnittelu on alkanut vauhdikkaasti. Liiton puheenjohtaja Kerttu Pellinen varoitti vauhtisokeuden vaaroista. Erityisen huolestunut hän on henkilöstön asemasta ja heidän mahdollisuuksista osallistua päätöksentekoon yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman muuttuessa.

Kerttu Pellisen mukaan huolestuttavia merkkejä on jo näkyvissä.
- Yliopistolain uudistustyö on alkanut - ilman henkilöstön edustusta - ja uudistustyön alustava aikataulu on päätä huimaava, hän kritisoi.

Puheenjohtaja vaatii lain valmistelussa tarkkuutta ja huolellisuutta sekä riittävästi aikaa. Hyvän lopputuloksen takaa se, että kaikille yliopistoyhteisön edustajille annetaan mahdollisuus osallistua valmistelutyöhön.

Pellinen tyrmäsi tammikuussa julkistetun Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman muuttamista koskevan raportin (Jääskinen ja Rantanen) ajatusta, että henkilöstön osallistuminen strategiseen päätöksentekoon hoidettaisiin yhteistoimintamenettelyssä.
- Palaisimme kehityksessä kymmeniä vuosia taaksepäin, hän sivalsi.

Hän muistutti, että yhteistoimintaa on valtiolla, ja siten myös yliopistoissa, ollut velvollisuus toteuttaa vuodesta 1988 saakka. Hän piti valitettavana sitä, että tähänkään päivään mennessä kaikki esimiesasemassa olevat eivät ole sisäistäneet yhteistoiminnan merkitystä.
- Viime aikoina menettelyä on pyritty korvaamaan kuulemistilaisuuksilla ja käytäväkeskusteluilla, Pellinen tokaisi. Yhteistoimintamenettely on tärkeä osa työyhteisöjen toimintaa, mutta se ei meille riitä. Haluamme olla mukana päättämässä!

Palvelussuhteen muutos herättää tyrmistystä

Henkilöstön asemaan on kaavailtu myös erityisen suuria muutoksia. Palvelussuhdelajin muuttaminen virkasuhteisesta työsopimussuhteiseksi virkavastuun kuitenkin säilyessä aiheutti Pellisen mukaan henkilöstön keskuudessa yhtä lailla tyrmistyksen.

Virkasuhteen käyttäminen julkisoikeudellisena oikeushenkilönä toimivassa, valtion rahoittamassa laitoksessa tulee Pellisen mielestä voida olla mahdollista.
- Sinänsä palvelussuhdelajina työsopimussuhde on ihan kelvollinen, mutta nykyisiin henkilöstön palvelussuhteisiin liittyvien etujen siirtäminen työehtosopimukseen on hyvin haastavaa, hän painotti.

Hän ei myöskään näe, että neuvottelu- ja sopimustoiminnan hajauttaminen yksittäisiin yliopistoihin lisäisi sitä paljon kaivattua tuottavuutta.

Miksi ikuinen resurssipula?

Liiton puheenjohtaja kiinnitti puheessaan huomiota myös yliopistojen ikuiseen resurssipulaan, niin henkilöstön kuin rahan osalta. Pellisen mukaan resurssipulasta kärsii erityisesti ne alat, joissa opetus ja tutkimus tarvitsevat kalliita erikoistiloja ja –laitteita ja joissa opetus edellyttää suhteellisen pieniä ryhmäkokoja.

Valtiovalta korostaa jatkuvasti kantavansa huolta koulutuksen ja tutkimuksen resursseista. Kehittämislaki takasi tähän vuoteen saakka vuosittaisen määrärahalisäyksen yliopistoille. Tasokorotukset eivät kuitenkaan Pellisen mielestä ole olleet riittäviä, koska kustannustaso esimerkiksi tilojen osalta on syönyt, ja syö edelleen, suurimman osuuden rahalisäyksestä. Opetusministeriö on ehdottanut ensi vuodelle suurempaa kehysrahan korotusta. Budjettiesityksessä lisäystä ei näy. Samaan aikaan valtion tuottavuusohjelman henkilöstövähennysvelvoitteet on päätetty pitää voimassa.

Kaiken aikaa suunnitellaan myös valtion palvelukeskushankkeen osana yliopistojen palvelukeskusta.
- Kun samaan aikaan hanke yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman muuttamiseksi on myös valmistelussa, onko palvelukeskushankkeen jatkaminen alkuperäisellä suunnitelmalla järkevää, kysyi Pellinen ja näki selvää ristiriita eri hankkeiden kesken.

Anne Nordström