2/2010

Pääkirjoitus

Kesää ja mansikoita odotellessa

Puheenjohtaja Kerttu Pellinen
Kuva: Markus Sommers

YHL:n jäseniä koskevat työ- ja virkaehtosopimukset on tältä keväältä neuvoteltu ja hyväksytty. Valtion virka- ja työehtosopimus ja LTY:n runkosopimus valmistuivat, yliopistojen sopimus allekirjoitettiin huhtikuussa, samoin allekirjoitettiin tiedehallinnon tarkentava virkaehtosopimus ja aivan kuun lopussa Certian työehtosopimus. Sekä yliopistojen että Certian sopimukset ovat aivan uusia ja niiden sisältämien muutosten soveltaminen ihan alussaan. Yliopistokohtaisista luottamusmiessopimuksista vasta neuvotellaan, joten normaalitilannetta ei vielä varsinaisesti
ole saavutettu. Sopii toivoa, ettei tämä alkuvuodesta saakka keskeneräinen tilanne jatku enää pitkään. Luottamusmiehiä ja yt-edustajia kun on tänä vuonna tarvittu ja tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen.

Kevään tilinpäätöstä ei sopimusneuvottelujen onnistumisesta huolimatta voi pitää henkilöstön kannalta positiivisena. Puhtaasti myönteisiä asioita on kovin vaikea löytää henkilöstön vähentämishankkeiden ja yliopistojen ja virastojen rahoitusongelmien vastapainoksi.

Yliopistouudistus tuotti henkilöstölle epävarmuutta ja pelkoa oman tulevaisuuden puolesta. Hallinnollisista ja rakenteellisista muutoksista johtuvat tehtävien järjestelyt ja niiden lisääntyminen ovat kaikille tuttu juttu. Mikään työpanos ei tunnu riittävän ja se ahdistaa sairastumisen kynnykselle saakka. Ihan perinteisiä henkilöstön vähentämiseen tähtääviä ”yt-neuvotteluja” käydään useammallakin taholla, isoissa ja vähän pienemmissä ympyröissä. Muutoksia toteutetaan muutosten perään. Jossakin nämä muutokset on varmasti suunniteltu, mutta henkilöstölle niistä ei yleensä vaivauduta kertomaan. Missä ovat henkilöstön ja toiminnan kannalta myönteiseen kehittämiseen tähtäävät yt-neuvottelut? Eikö yliopistojen uusi kulttuuri, ”entistä parempi” henkilöstöpolitiikka tätä enää sisälläkään? Ovatko rakenteelliset muutokset, tehtävien tai yksikön muutokset pelkkiä ilmoitusasioita. Eikö yliopiston henkilöstö olekaan enää oman työnsä asiantuntija? Myönteisiä asioita varmasti on, mutta tässä ympäristössä ne helposti jäävät huomaamatta.

Työssä jaksamisesta ja terveydestä huolehtiminen ovat työhyvinvoinnin perusasioita ja oman jaksamisensa rajat tietää useimmiten jokainen työntekijä parhaiten itse. Välineet työssä jaksamiseen on annettu mm. työehtosopimuksessa ja työelämää koskevissa laeissa. Mitäpä, jos tekisimme keskellä vuotta uudenvuoden lupauksen: noudatetaan työaikoja, joustetaan tarvittaessa työn vaatimusten mukaan, mutta ei tehdä harmaata ylityötä.

Pitäkää huolta itsestänne!