2/2009

Taantuma ei poista huolta työvoiman saatavuudesta

Palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen muodostama ”Tuottavuuden pyöreä pöytä” on huolissaan työvoiman saatavuudesta, vaikka tällä hetkellä tavallista palkansaajaa huolettaakin enemmän työttömyys kuin työvoimapula.

Työmarkkinajärjestöt kehottavat varautumaan työvoimapulaan jo ennen nousukauden alkamista

Maaliskuun puolivälissä julkaistu ”Taantuman pyörteestä työn imuun” –raportti huomauttaa, että taantumasta nouseminen ja nousukauteen valmistautuminen edellyttävät panostamista osaamiseen ja työelämän laatuun.

Tuottavuuden pyöreä pöytä halusi nostaa esille tuottavuuden ja työelämän laadun samanaikaisen kehittämisen merkityksen yritysten kilpailukyvylle.

Jos lisätyövoimaa ei tulevaisuudessa ole riittävästi saatavilla, ainoa vaihtoehto on keskittyä työn tuottavuuteen.

Myönteinen vai synkkä skenaario?

Raportin kirjoittajat nostavat esiin kaksi tulevaisuuden vaihtoehtoa: myönteisen ja synkän.

Myönteisessä vaihtoehdossa taantumasta toipuminen tapahtuu melko nopeasti, koska edellytykset kasvun ja luottamuksen palautumiselle ovat periaatteessa hyviä. Lisäksi alakohtaisessa työmarkkinapolitiikassa onnistutaan hyvin. Hankalasta työmarkkinatilanteesta huolimatta työttömyys ei merkittävästi kasva.

Myönteisen ennustuksen mukaan työvoimapoliittisilla aktiivitoimenpiteillä onnistutaan ylläpitämään ja parantamaan työttömien osaamista vastaamaan paremmin työelämän tarpeita. Koulutuksen myötä työttömyysjaksot jäävät suurelta osin lyhyiksi.

Synkän ennusteen mukaan taloudellinen toimintaympäristö on pitkään erittäin vaikea. Talouteen ja työmarkkinoihin kohdistuvissa toimissa epäonnistutaan eikä kansainvälisen talouden kehitys muutu paremmaksi vuosien 2009 ja 2010  aikana. Hallituksen elvyttävistä toimista huolimatta kotimainen kysyntä hiipuu. Suomen kansatalouden elvytysvara käytetään loppuun heti taantuman alussa. Valtion ja kuntien lisälainanotolle tulee katto vastaan.

Synkemmässä vaihtoehdossa talous lähtee nousu-uralle vasta vuoden 2011-2012 vaihteessa.

Talouskasvua tuottavuudesta

Synkässäkin tulevaisuuden ennusteessa nousukauden pitäisi alkaa viimeistään ensi vuosikymmenen alkupuolella.

Silloin Suomen talouskasvu ei tutkijoiden mukaan voi perustua enää kansantaloudessa tehtyjen työtuntien kokonaismäärän kasvulle, vaan jokaisesta tehdystä työtunnista pitää saada nykyistä enemmän tehoja irti. Tästä suomalaiset kansantaloustieteilijät ovat suhteellisen yksimielisiä.

Fordin autotehtaat keksivät ensimmäisenä maailmassa lisätä työn tuottavuutta sarjatuotannolla ja liukuhihnatyöllä – eli heikentämällä työn mielekkyyttä ja vapautta. Se oli aikansa kansainvälinen suurinnovaatio. Nykymaailmassa liukuhihnojen ja monotonisen työn tuoma tehokkuustie on kuitenkin kuljettu loppuun.

Työn tekeminen yksitoikkoisemmaksi alkaa jossain vaiheessa heikentää työn laatua, vähentää sitoutumista työnantajaan ja lisää sairauspoissaoloja.

Mitä paremmin työntekijä viihtyy työssään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän sitoutuu ja paneutuu työhönsä. Sitoutunut työntekijä haluaa kehittää työtänsä ja tuo esimerkiksi uusia ideoita siitä, miten työtä voisi kehittää.

Hän saattaa esittää myös yrityksen toiminnan ja myynnin kannalta keskeisiä uusia ideoita ja innovaatioita, jotka tuovat hänen työnantajalleen kilpailuetua suhteessa muihin.

Tehoa työn imusta

Työelämän ja työn tehokkuuden tutkijat ovat alkaneet puhua ”työn imusta”. Työntekijä kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä, on ylpeä työstään ja sinnikäs myös vastoinkäymisissä. Hän on tuottava ja aikaansaava ja toimii epävirallisestikin työtovereidensa ja työpaikkansa hyväksi. Työntekijä on tehokas ja luova.

Työn imulla tarkoitetaan työntekijöiden toimintaa organisaation tavoitteiden hyväksi, vastuun ottamista hyvin tehdystä työstä sekä tyytyväisyyttä ja organisaatioon sitoutumista. Sitä pidetään inhimillisen pääoman ja yritysten arvokkaimpana omaisuutena, joka on johtanut myös hyviin taloudellisiin tuloksiin.

Työn imu kytkeytyy tutkimusten mukaan asiakasuskollisuuteen ja hyvään asiakaspalautteeseen, aloitteellisuuteen ja hyvään työsuoritukseen sekä työhön ja työpaikkaan sitoutumiseen. Se on yhteydessä myös halukkuuteen jatkaa pidempään työelämässä.

Jotta imua saataisiin lisää, tarvittaisiin parempaa johtamista ja työn organisoimista, mutta myös koko työyhteisön sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen. Tarvitaan yhteinen oivallus, että onnistuminen on kaikkien yhteinen etu.

Aleksi Vienonen | UP-uutispalvelu