2/2009

Pääkirjoitus

Tarkkuutta lain valmisteluun

Puheenjohtaja Kerttu Pellinen

Sähköisen viestinnän tietosuojalain kiistelty muutos hyväksyttiin monien mutkien jälkeen kevättalvella. Alun perin työnantajan oikeuksia henkilöstönsä nettikäyttäytymisen ja sähköpostiliikenteen seurantaan haluttiin yritysmaailman vaatimuksesta laajentaa ilman, että lain oikean soveltamisen valvonnasta olisi säädetty yksiselitteisesti. Selkeästi henkilöstön yksityisyyden perustuslain turvaamaa suojaa heikentävä hallituksen esitys palautettiin aikanaan uuteen valmisteluun oikeuskanslerin puututtua asiaan. Eduskunnalle luvattiinkin parannellun lakiesityksen hyväksymiskäsittelyn yhteydessä muun muassa, että lain soveltamista valvotaan asianmukaisesti. Sen toteuttamiseksi otettiin esille tietosuojavaltuutetun toimiston mahdollisuudet valvoa lain soveltamista. Valvonnan korkea taso ja valvontaresurssien riittävyys olivat uudistuksen hyväksyttävyyden keskeisiä ehtoja. Lain on nyt määrä tulla voimaan kesäkuun alussa. Toukokuun puolessa välissä Elinkeinoelämän keskusliitto liikenne- ja viestintäministeriön tuella on kiistämässä tietosuojavaltuutetun toimiston oikeuden valvoa lain oikeaa soveltamista. Voi vain kysyä, jäikö lakiin eduskunnan huomaamatta liikaa porsaanreikiä ja olivatko tulkintaerimielisyyksiä aiheuttavat löysät kohdat tahallisia? Luottiko eduskunta liikaa siihen, että lain kirjaimen epätäsmällisyydestä huolimatta sen tarkoitus toteutuu?

Yliopistolain valmistelu on loppusuoralla. Perustuslakivaliokunnan pitkään valmistelema lausunto sisältää ehdottomia muutosvaatimuksia ja kehotuksia tarkistaa lain sisältöä niiltä osin, kun laissa säädetään yliopistojen itsehallinnosta. Yliopistomuutos vaikuttaa välittömästi yliopistojen runsaan kolmenkymmenen tuhannen työntekijän asemaan ja yliopistojen työnantajapolitiikan muotoutumiseen niin vahvasti, että tarpeetonta haparointia pitää välttää kaikin keinoin. Pidemmällä tähtäimellä muutosten vaikutus ulottuu myös opiskelijoihin ja koko suomalaisen sivistysyhteiskunnan ylläpitämiseen. Ristiriitaisia tulkintoja aiheuttavia ilmaisuja lakiin ei saa jäädä.

Kokemuksista tulee ottaa oppia, niin yksittäisen tossunkuluttajan kuin kansan valitseman eduskunnan. Tuore esimerkki lain kirjaimen ja tarkoituksen välisestä ristiriidasta toivottavasti vaikuttaa siihen, että yliopistolain pykälistä lain säätäjällä ja tulkitsijoilla on yhtenäinen käsitys.