2/2009

Miksi yliopistoallianssi?

Usein esitetään kysymys, miksi Yliopistoallianssi perustettiin ja mihin sitä tarvitaan? Yritän seuraavassa tarjota joitakin vastauksia näihin kysymyksiin.

Yliopistojärjestelmän rakenteelliset muutokset muuttavat tulevaisuudessa merkittävästi suomalaisten yliopistojen keskinäisiä suhteita ja toimintaedellytyksiä, uskoo pääsihteeri Mika Nieminen.

Mikä Yliopistoallianssi?

Yliopistoallianssi on Jyväskylän yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen yliopiston yhteistyökonsortio. Allianssiin kuuluvat itsenäiset yliopistot harjoittavat yhteistyötä ja työnjakoa koulutuksessa, tutkimuksessa ja tukipalveluissa.

Allianssin lähtökohtana on Toiminnallinen yhteistyö; toimintamallilla pyritään säilyttämään pienempien yksiköiden ketteryys ja omaleimaisuus, mutta samalla saavuttamaan suurempien yksiköiden skaalaedut.

Toimintaympäristön muutos

Tämänkaltaisiin mittaviin prosesseihin lähdetään harvemmin yhdestä yksittäisestä syystä. Allianssin taustalla vaikuttaa useita yliopistojen toimintaympäristöön liittyviä tekijöitä.

Laajimmillaan kyse on yliopistoihin kohdistuvista ja kasvavista odotuksista yhteiskunnan eräänä ”ydinlaitoksena”. Koulutukseen kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet ja monimuotoistuneet. Tutkimuksessa vastauksia ja ratkaisuja tulisi tarjota entistä monimutkaisempina näyttäytyviin kulttuurin,
talouden, hallinnon, politiikan, ympäristön ja terveyden ajankohtaisiin ja polttaviin kysymyksiin.

Yhteiskunnallinen legitimiteetti ja arvostus eivät kuitenkaan ole enää itsestäänselvyyksiä yliopistoille myöhäismodernissa yhteiskunnassa. Arvostus on ansaittava koulutuksen ja tutkimuksen laadulla ja monimuotoisuudella. Nämä puolestaan muuntuvat nykyjärjestelmässä erilaisten välittävien ketjujen kautta resursseiksi, joilla ylläpidetään ja kehitetään koulutusta ja tutkimusta.

Laatua ja hyviä tuloksia on kuitenkin vaikea ylläpitää tilanteessa, jossa esimerkiksi opiskelijamäärät ovat jatkuvasti kasvaneet kun koulutukseen suunnatut resurssit eivät
ole lisääntyneet samassa suhteessa. Vastaavasti tieteellinen ja tutkimusrahoituksesta käytävä kilpailu on kiristynyt tutkimusrahoituksen tullessa pääasiassa julkisista rahoitusorganisaatioista (Suomen Akatemia, Tekes, EU). Vaikka tutkimusrahoituksen määrä on lisääntynyt, myös hakijoiden määrä on lisääntynyt. Samalla hankkeisiin kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet.

Sekä koulutuksen että tutkimuksen tapauksessa sen ”hyvän kehän” ylläpitäminen, jossa laatu ja tulokset muuttuvat resursseiksi on entistä vaikeampaa. Laatua, ohjausmahdollisuuksia, akateemista monimuotoisuutta ja tutkimuksen jatkuvuutta on mahdollista lisätä rajallisten resurssien olosuhteissa vain erilaisilla yhteistyö- ja työnjakojärjestelyillä.

Yliopistoallianssin avulla pyritäänkin systemaattisesti rakentamaan sellaisia koulutusta ja tutkimusta palvelevia toimintamalleja ja luomaan resurssipooleja, jotka nykytilanteessa olisivat yhden yksittäisen yliopiston saavuttamattomissa ja näin auttamaan yliopistojen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä.

Taustalta löytyy myös kansallinen pyrkimys uudistaa yliopistolaitoksen rakenteita. On ilmeistä, että yliopistojärjestelmän rakenteelliset muutokset muuttavat tulevaisuudessa merkittävästi suomalaisten yliopistojen keskinäisiä suhteita ja toimintaedellytyksiä ja tähän on varauduttava vahvistamalla omien yliopistojemme toimintamahdollisuuksia.

Konsortiomalli

Konsortio on joustava toimintamalli jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Yliopistojen yhdistymiset tuottavat uusia
rakenteita ja myös toimintaa, mutta saattavat jäykistyä ajan mittaan. Allianssin lähtökohtana on sen sijaan toiminnallinen yhteistyö; toimintamallilla pyritään säilyttämään pienempien yksiköiden ketteryys ja omaleimaisuus, mutta samalla saavuttamaan suurempien yksiköiden skaalaedut.

Yhteistyö ja työnjako tuottavat parhaimmillaan uusia sitomattomia voimavaroja ja ajallisia resursseja tutkijoiden ja opettajien käyttöön, mahdollistavat aiempaa selkeämmän erikoistumisen, ylläpitävät monimuotoisuutta, sekä lisäävät pienten laitosten toimintamahdollisuuksia mm. kehitysavausten ja yhteistyön kautta saavutettavien laajenevien henkilöstöresurssien kautta.

Tutkimuksessa on aloitettu allianssiyliopistojen yhteinen kärkihanketoiminta. Yliopistojen tutkijoiden ja yksiköiden yhteistoimintaan ja sen kehittämiseen tähtääviä konsortioita on tähän mennessä rahoitettu jo noin neljällä miljoonalla eurolla. Kärkihankkeiden määrä kasvaa vielä tämän vuoden aikana nykyisestä kolmestatoista. Uusi haku päättyi huhtikuun lopussa ja tuotti lähes kolmekymmentä erinomaista hakemusta.

Opiskelijan kannalta yhteistyö laajentaa valinnanmahdollisuuksia. Jo kahden saman alan laitoksen systemaattinen koulutusyhteistyö ja työnjako tarjoavat opiskelijalle aiempaa enemmän oppiaineen eri painopisteitä ja traditioita asiantuntevassa ohjauksessa, koska tyypillisesti laitosten profiilit ja erikoistumisalueet poikkeavat toisistaan. Profiloitumista voi myös terävöittää yhteistyön avulla. Vastaavasti sivuaineopintojen valinta ja suorittaminen toisessa yliopistossa pyritään tekemään niin helpoksi kuin se on mahdollista.

Koulutusta suunnitellaan monimuotokoulutuksena, joka tarkoittaa käytännössä virtuaalialustoilla suoritettavia kursseja, nettiluentoja, sekä jossakin määrin opettajien ja opiskelijoiden liikkumista intensiivilähiopetuksen ja ohjauksen antamiseksi. Tämä ei poikkea muutenkin jo laajenevista käytännöistä: yliopistoissa hyödynnetään mittavasti esimerkiksi virtuaali-alustoilla suoritettavia kursseja ja opettajat liikkuvat antaakseen opetusta myös muissa yliopistoissa.

Yhteistyö ja työnjako edellyttävät luonnollisesti oppiaineilta ja laitoksilta yhteistä suunnittelua ja käytössä olevien toimintamallien kehittämistä. Tämä työ käynnistettiin viime syksynä ja jatkuu tämän vuoden aikana.

Mika Nieminen | Pääsihteeri
Yliopistoallianssi