2/2009

Virkamiestaidot ja äidinmaidossa imetyt opetukset

Kirjoitan tätä juttua äitienpäivänä. Alun perin minun piti kirjoittaa siitä, kuinka kiire minulla on töissä ja ihmetellä, kuinka selviydyn tulevasta syksystä, koska silloin on luvassa lisäkiireitä.

Tänään kuitenkin ajattelin äitiäni ja arvokasta opetusta, jonka sain hänen työkokemuksestaan (ja mahdollisesti äidinmaidosta). Äitini palveli Catanian kaupunginhallintoa (Helsingin kokoinen kaupunki Sisilian itärannikolla) n. 30 vuotta. Hän eteni toimistosihteerin virasta yksikön johtajaksi asti ja johti mm. kaupungin henkilöstö- ja lakiasiaintoimistoa sekä rakennusviraston rakennuslupia myöntävää osastoa.

Johtavassa asemassa äitini oli kaikenlaisten painostusten kohteena: kuka halusi liian lämpimästi suositella ns. sopivaa (muttei pätevää) miestä kaupungin avoimeen tehtävään, kuka halusi rakentaa yksityistä rakennusta julkiseen käyttöön määrätyllä alueella. Nämä ”ehdotukset” tulivat sekä kaupungin organisaation ulkopuolelta, että äitini omilta, vaaleilla valituilta esimiehiltä; niitä esitettiin joskus lahjonnan, joskus uhkailun saattelemana. Äitini oli aina tarkka pitämään lakiteksteistä kiinni kaupungin yleistä etua palvellen.

Onneksi suomalaisen julkisen sektorin työmaailma ei tunne moisia hirvityksiä eikä sitä voidakkaan verrata sisilialaiseen todellisuuteen (toki on niitä huomionkipeitä henkilöitä, jotka uskaltautuvat vertailemaan suomalaisia kirkkoja roomalaiseen kulttuuriin, mutta he saavat oikeutetusti osaksensa vain yleistä sääliä, häpeää ja paheksuntaa).

Silti äitini kokemuksesta voidaan mielestäni saada opettava ohje, joka sopii suomalaiselle julkisen sektorin työelämälle. Hyviä alaistaitoja omaava virkamies on sellainen joka ottaa vastuuta ei ainoastaan omasta työstään mutta myös organisaation kehittämisestä osallistumalla esimiesten päätöksentekoon varmistamalla, että tehdyt valinnat palvelevat sekä organisaation, että yleisemmin koko yhteiskunnan yleistä etua. Äitini opetus kulminoituu samalla varatuomari Eila Kännön periaatteeseen, “jonka mukaan virkamiehen tulee tinkimättä noudattaa lakia ja lain tulee vuorostaan olla kaikille sama. Sen, joka päätökset tekee, on niistä myös vastattava.” (HS 11.05.09).

Virkamies ei toki ole kaikkivoipa ja hänen keinonsa loppuvat viimeistään silloin, kun poliitikko muuttaa lakitekstin sisällön esim. taloudellisista ja tuotannollisista syistä kaukana yleisen edun tavoittelusta. Emmehän alistu tähän!

Ennio Zuccaro | toimistosihteeri ja luottamusmies, Helsingin yliopisto