|
||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||||||
 |
|
|
|
||||||||||||||||||
1/2010
< Palaa sisällysluetteloon Tanssi esimiesten kanssaYliopisto- ja organisaatiouudistusten yhteydessä on akateemisen johtajuuden merkitys korostunut, kun on vastattava muutosten tuomiin haasteisiin. Joidenkin mielestä ongelmana on, että yksikön esimies on alansa huippuasiantuntija, jolla ei ole riittävästi valmiuksia hallinnolliseen johtamiseen. Keskushallinto edellyttää yksikön johtajalta hyviä esimiestaitoja, ja että hän tavoittelee johdon asettamia strategisia tavoitteita määrätietoisesti käyttäen resurssejaan säntillisesti ja järkevästi. Kentällä työskentelevä alainen, edellyttää esimieheltä tasavertaista kohtelua, tavoitteiden asettamista ja realiastisia aikatauluja. Jotta kenttäläinen tuntisi olansa turvatuksi, toivoo hän myös avoimen ja motivoivan työilmapiirin ylläpitoa. Esimiestaidoista on paljon kirjallisuutta. On mm. tutkittu, kuinka johtajan käyttäytyminen vaikuttaa alaisen luovuuteen (de Jong, J.; Den Hartog D., 2007) ja miten luottamus käsitteenä muuttuu esimiehen ja alaisen välillä (Werbel J.; Henriques, P., 2009). Alaistaidoista ei ole olemassa yhtä mittavaa kirjallisuutta, sillä kiinnostus siihen on herännyt vasta viime aikoina. Silvennoinen ja Kauppinen ovat kirjassaan käsitelleet alaistaitoja erinomaisesti korostamalla niiden merkitystä koko työyhteisön menestymistekijänä. Hyvä alainen ei ainoastaan suoriudu hyvin tehtävistään, vaan myös huolehtii työpaikan eduista edistämällä avointa mielipiteiden ilmaisua ja vaikuttamalla yhteistyön sujuvuutta. Edellä mainituista esimies- ja alaistaitojen luonnehdinnoista ilmenee, että niillä on yhteinen kompetenssialue esimiehen ja alaisen välisen keskinäisen luottamuksen ja tiedon vaihdon ympärillä. Mitä enemmän tätä osaamisaluetta voidaan kasvattaa, sitä paremmin työyhteisö voi ja menestyy. Yhteistä kontaktipintaa voidaan kasvattaa kehittämällä esimiehen ja alaisen välistä sujuvaa tiedonkulkua ja tietämystä toistensa tekemisistä, erityisesti ns. näkymättömän työn suhteen eli sen työn, joka näkyy vasta kun tekijä on poissa, ja työ jää tekemättä. Urakierto tai urapolku on toinen vaihtoehtoinen tapa kasvattaa esimiehen ja alaisen yhteistä kompetenssialuetta sekä niiden välistä yhteistyötä. Kun esimies ja alaistaidot ovat sopusoinnussa keskenään, koko työyhteisö voi hyvin. Organisaatio pystyy mihin vain – jopa ihmeisiin. Silvennoisen sanoin: ”esimiehen ja alaisen suhde on kuin paritanssi: molempien on osattava tanssia, on tanssittava samaa tanssia, molempien on tunnettava ja hyväksyttävä roolinsa. Lisäksi on ymmärrettävä, että toisen varpaille astuminen ei ole yleensä tahallista” (Silvennoinen, M. 2008). Kun kumpikin tanssija ymmärtää sekä oikeuksiaan, että velvollisuuksiaan työyhteisö säästyy monelta ongelmalta ja menestyy tehtävässään. Ei muuta kuin kaikki rohkeasti vaan tanssimaan! Ennio Zuccaro | toimistosihteeri ja luottamusmies, Helsingin yliopisto Kirjallisuutta:
|
|
|
|||||||||||||||||||
 |
|||||||||||||||||||||
