1/2009

Historiallinen yliopistomoka

Ex-opetusministeri Sari Sarkomaa ehti opetusministerinä pitää varmasti kymmeniä, ehkä yli sata puhetta, joiden perusviesti sisälsi käsitteen ”historiallinen yliopistouudistus”. ”Historiallinen” tämä muutos varmasti olisi, mutta millä arvolauseella itse hanketta on oikeus arvioida. Olen ollut yliopistomaailmassa mukana katkeamattomasti yli puoli vuosisataa, joten perspektiivipohjaa on ehtinyt karttua monipuolisesti: opiskelijana
monessa tiedekunnassa, tutkijana, professorina, useiden laitosten johtajana, dekaanina, yo:n hallituksen jäsenenä, ay-johtajana ja korkeakouluneuvoston jäsenenä.

Minulla oli tilaisuus olla aikanaan läsnä keskustan järjestämässä Smolnan tilaisuudessa, jossa vannottiin yliopistojen lukukausimaksujen nimeen. Ao. puolue ei ole hankkeesta hetkeksikään luopunut. Se ajetaan läpi hivuttamalla. Ensi askel otetaan kokoomuksen myötävaikutuksella tänä vuonna.

Seuraavaksi vipuvartena käytetään ”historiallista yliopistouudistusta”. Yliopistot ajetaan sen avulla taloudelliseen ahdinkotilaan, josta ne eivät voi selvitä muutoin kuin ottamalla käyttöön lukukausimaksut. Avuksi ilmestyi kuin tilauksesta finanssikriisi, joka on ehtinyt jo tuhota mallina käytetyn amerikkalaisen yliopistolaitoksen rahoituspohjan. Monet sikäläiset yliopistojen rahoittajat ovat nyt itse hätäapurahoituksen varassa. Sikäläisten pörssiyhtiöiden arvosta suli muutamassa hetkessä 3600 miljardia dollaria.

Ovatko rakkaat hallitustoverimme säikähtäneet finanssikriisin mahdollisia seurauksia kaavailemalleen yliopistolaitokselle ja ottamassa sen mukaisesti aikalisän puuhilleen? Eivät näytä olevan huolissaan mistään tällaisesta. Heille näkyy sopivan vallan mainiosti, että meidän yliopistomme sukeltavat samaan sakeaan sammioon yhdysvaltalaisten kanssa.

Tuottavuusohjelma puolestaan tarkoittaa projektipäällikkönsä mukaan vakanssien puhdaslinjaista vähentämistä. Finanssikriisin elvytystoimissa yritetään nyt luoda työpaikkoja. Samanaikaisesti yliopistoista sanotaan kuitenkin henkilökuntaa professoreita myöten irti. Tämä kuvaa havainnollisesti sitä, kuinka vähän hallituksemme arvostaa yliopistolaitosta.

Kovaa tekstiä! Niin on, mutta vähempi ei nyt riitä. Nyt ollaan tekemässä järkyttävää väkivaltaa sivistysyliopistoihanteelle. Nyt tuhotaan sitä, mitä on lukuisten sukupolvien aikana saatu aikaan. Yliopisto-opetuksessa tieteen traditiolla ja laajojen kokonaisuuksien hallinnalla on mitä suurin merkitys. Tämän telaketjutraktorilla tuhoamisella on oleva kohtalokkaat vaikutukset. Ei ole mitään järkeä siinä, että opiskelijat valikoituvat vanhempiensa maksukyvyn tai luottokelpoisuuden mukaan ja että yliopisto-opettajien kaikki aika kuluu apuraha-anomuksia väsätessä.

Osoitan osanottoni tämän ajan ay-miehille ja -naisille, jotka yrittävät persaukisen kanssa neuvotella palkkasopimuksia. Toisin oli minun aikanani. Silloin vietiin asioita eteenpäin tietoisena siitä, että vastapuolella on oikeita neuvotteluvaltuuksia. Nyt odotettavissa olevat vastapuolen neuvottelijat tulevat olemaan kyllä-mutta-porukkaa. Ainoaksi vaikuttavaksi aseeksi järjestöpuolella jäänee julkisuus.

Tässä sodassa ei ole oleva yhtään voittajaa! Peruutusvaihde voi tietenkin löytyä viime hetkellä. Hyvä on, jos löytyisi.

Erkki Pulliainen | kunniapuheenjohtaja, YHL