1/2009

Mistä voimat muutokseen motivaatiota kadottamatta?

Kuluva vuosi 2009 alkoi hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa yliopistoissamme. Yliopistolaitoksen reformi jatkuu vääjäämättä ja uudistaa akateemisen maailman toimintaperiaatteet. Tammikuun alussa yliopistot perustivat Suomen yliopistojen työnantajayhdistyksen (Syty), joka toimii työnantajan neuvotteluosapuolena henkilökunnan työehdoista neuvoteltaessa ammattiyhdistysten kanssa. Vaikka Sytyn perustaminen edesauttaa uuden yliopistolain voimaantuloa, se tuo kuitenkin neuvotteluoikeudet lähemmäksi kenttätasoa. Tämä on mielestäni hyvä asia, sillä neuvotteluosapuolet työskentelevät päivittäin lähellä yliopistolaisten arkea ja siten osaavat ehkä paremmin asennoitua neuvoteltaviin seikkoihin.

Uusi yliopistolaki jatkaa kulkuaan kohti eduskunnan käsittelyä. Tammikuun lopussa sivistyspoliittinen ministeriryhmä löi lukkoon lain sisällön, joka pysyi lähes muuttumattomana oikeusoppineiden ja eri yliopistojen moitteista huolimatta. Julkisuudessa ihmeteltiinkin, miksi kritiikkiä virkasuhteiden muuttamisesta työsuhteiksi ei otettu huomioon lain sisällössä. On nähty syttyvän jopa pieniä kapinanpoikasia mm. Helsingin yliopistolla.

Tässä ei ole vielä kaikki. Tammikuun lopussa tuli julkisuuteen tietoa opetusministeriön asettaman työryhmän suunnitelmista uudistaa Suomen Akatemian asemaa samalla aikataululla ja samoin menetelmin kuin yliopistoja. Akatemian tutkimusvirat siirrettäisiin yliopistoihin työsuhteiksi ja sen hallituksen ulkopuolisten jäsenten määrää lisättäisiin puheenjohtaja mukaan lukien. Tämän “uudistuksen” taustalla uskotaan olevan valtion tuottavuusohjelma, joka väistämättä saisi uutta potkua 400 Akatemiaviran lakkauttamisesta.

Luottamusmiehenä minulla on ollut mahdollisuus keskustella yliopistollamme työskentelevien kanssa. Olen huomannut henkilökunnalla olevan aito huoli siitä että yliopistouudistus voi huonontaa työehtoja. Erityisesti pelätään työsopimussuhteiden heikompaa irtisanomissuojaa. Omasta puolestani olen huolissani henkilökunnan jaksamisesta nopeassa muutosprosessissa ja erityisesti tänä vuonna, jolloin muutosten yksityiskohdista pitäisi päättää ja kentällä työskenteleviä koskevat päätökset tehdä lopullisesti. Kuinka suorittava porras voi pysyä motivoituneena näin sekavassa tilanteessa?

Reseptini motivaation säilyttämiseksi tai kenties uudelleen löytämiseksi olisi yksinkertainen. Meidän pitää muistaa, että toimimme itse kukin omilla ammattialoilla asiantuntijoina asiantuntijaorganisaation palveluksessa. Vain pitämällä kiinni omasta arvostamme ja organisaatiomme edistämistä arvoista voimme selviytyä ehjinä yliopistoreformin tuomista haasteista. Itse kullakin on oma tarinansa, kuinka on päätynyt  työskentelemään yliopistoon. Oma tarina on seuraava. Tulin Sisiliasta Suomeen vuonna 1994 silloisen tyttöystävän perässä, oikeustieteen opiskelut kesken jättäen. Vuonna 1997 tiedustelin mahdollisuutta jatkaa opintojani täällä Suomessa ja sain erilaisia esitteitä tähän liittyen. Viime syksynä kävin vanhempieni luona ja vanhojen papereideni joukosta löysin Helsingin yliopiston Oikeustieteellisen tiedekunnan opinto-oppaan. Tietoisuus, että olen nyt itse saman yliopiston palveluksessa synnytti minussa aitoa ylpeyttä saada olla osana
korkea-arvoista työyhteisöä, joka kouluttaa maamme tulevaisuuden osaajat ja edistää tieteitä maailmanlaajuisesti.

Jokaisena päivänä parhaamme yrittäen positiivisella mielellä muutoksiin säilytämme motivaatiomme. Arjen saavutuksilla voittoon!

Ennio Zuccaro | toimistosihteeri ja luottamusmies, Helsingin yliopisto