1/2009

YHL:n jäsenet auttavat opiskelijat alkuun

Yliopistojen henkilöstö auttaa opiskelijat nopeasti tiedonlähteille ja neuvoo heille tutkimusvälineiden käytön, seuraa alan tutkimusta ja tekee laboratoriokokeet tutkijoille arvioitaviksi. Sarjassamme kerrotaan, minkälainen tuki YHL:n jäsenten asiantuntemus on yliopistoille.

Tiedon pitää löytyä oikeasta paikasta

Kuka: Ann-Mari Hirvonen
Ammatti: Kirjastosihteeri
Koulutus: Kirjastomerkonomi
Missä: Turun kauppakorkeakoulu

Ann-Mari Hirvosen mukaan palveluammatissa tarvitaan kielitaidon lisäksi huumoria ja hyvää tahtoa. Hirvosen mielestä Kauppakorkeakoulun kirjaston valttina on asiakaslähtöisyys.

Kun Turun kauppakorkeakoulun 100 000 niteen joukosta pitää löytää juuri tiettyä asiaa koskeva liiketalouden kirja, apuna on 11 ammattilaisen joukko. Kirjastosihteeri Ann-Mari Hirvonen opastaa asiakkaita, mutta suurin apu tulee tarkasta taustatyöstä.

– Tässä pitää olla pikkutarkka, mutta toisaalta on hallittava laajoja asiakokonaisuuksia.

Hirvonen luonnehtii työtään palapeliksi. Jos palanen loksahtaa väärään paikkaan, homma ei toimi. Inhimillisiä virheitä sattuu ammattilaisjoukollekin toisinaan. Pieninkin virhe kertautuu.

– Pahimmassa tapauksessa vasta asiakas huomaa virheen. Niin tapahtuu todella harvoin. Toki onhan siinä viehkeytensä, ettei kirjasto ole mikään kone, kirjastosihteeri tuumii.

Kirjojen lisäksi painettuna lehtiä on yli 500. Niiden ohella kirjasto tarjoaa yli 5 000 verkkolehteä ja muuta sähköistä aineistoa.

– Tietokannat täytyy pitää kunnossa, ja täytyy tuntea muut tietolähteet. Ajan tasalla pysymisessä on oma tekeminen, jotta tietää, mistä mitäkin löytyy.

Aikaa vaihto-oppilaille

Opiskelijoiden ja henkilökunnan lisäksi kirjaston palveluja käyttävät myös Turun muiden korkeakoulujen opiskelijat.

Avoimen yliopiston opiskelijat ja vaihto-opiskelijat tuovat Hirvosen mielestä työhön lisää mielenkiintoa.

– Ulkomaalaiset ovat tottuneet eri käytäntöihin. Uusien vaihto-opiskelijoiden kanssa menee aluksi aikaa ennen kuin he oppivat suomalaiset käytännöt ja kirjastomme systeemit.

Monissa ulkomaisissa kirjastoissa on tiukat rajoitukset lainaajille.

– Sieltä saa esimerkiksi vain pari kirjaa kerrallaan lainaan, Hirvonen kertoo.

Kielitaidon lisäksi toisinaan tarvitaan huumoria ja hyvää tahtoa.

– Siinä voi vierähtää tovi, että oppii tulkitsemaan vieraampaa kieltä puhuvaa asiakasta ja ymmärtämään hänen tiedontarpeensa

Kiire tulee kirjastoonkin

Kiireinen bisnesmaailma näkyy toisinaan kauppakorkeakoulun kirjastossakin.

– Asiakkaina on myös liike-elämässä toimivia ihmisiä, joista osa saattaa olla täällä kurssilla. He ovat tottuneet saamaan palvelut heti.

Hirvosen mukaan kirjasto kyllä joustaa rutiineistaan, jos asiakkaalla on kiire. Aineisto haetaan vaikka saman tien varastosta.

Kauppakorkeakoulun kirjaston valttina on Hirvosen mukaan asiakaslähtöisyys. Pieni erityisalan kirjasto pystyy palvelemaan
paremmin kuin suuri kokonaisuus. Siksi siirtyminen osaksi Turun yliopistoa ei innosta.

– Viime keväänä kansainvälisessä vertailussa meillä oli Pohjoismaiden kauppakorkeakoulujen kirjastoista  tyytyväisimmät asiakkaat.

Alaa oppii tuntemaan

Hirvonen vie tietojärjestelmään kirjastoon ja eri laitoksille tulevien kirjojen tiedot. Tilaajat, tilaukset ja maksut on pidettävä järjestyksessä.

Kun uudet kirjat tulevat, ne luetteloidaan, laitetaan käyttökuntoon ja kuvaillaan niiden sisältö. Kirja pitää saada nopeasti käyttäjälle.

Enimmäkseen kirjat ovat englanninkielisiä.

– Jonkinlaista tuntemusta taloustieteestä on oltava, mutta se kasvaa pikkuhiljaa. Suuresta osasta kirjoista on jo sisällönkuvaukset yliopistokirjastojen yhteistietokannassa ja ulkomaisissa tietokannoissa. Joskus sinne pitää lisätä jokin avainsana.

Joskus kohdalle sattuu aivan uusi kirja, jota ei tietokannoista löydy.

– Siinä on jotain maagista, kun tietää työstävänsä kirjaa, jota kukaan ei ole vielä luetteloinut missään päin maailmaa. Sitten pitää päättää kirjan sijoituspaikasta.

– Poikkitieteellisten kirjojen kanssa joutuu miettimään tarkoin sijoituspaikkaa, sillä kirjan voi sijoittaa vain yhteen hyllyyn.

Birgitta Suorsa | UP-uutispalvelu

Tutkimusmääräystä noudatetaan tarkkaan

Kuka: Jarmo Asikainen
Ammatti: Laboratoriomestari
Koulutus: Ruokapalvelun perustutkinto, laborantti
Missä: Kuopion yliopisto

Kiireen vastapainona Jarmo Asikainen harrastaa mökkeilyä ja metsästystä. Asikainen pyrkii kesäisin viettämään mahdollisimman paljon aikaa mökillä. Kuvassa Jarmo katsoo mietteliäänä, kun lapsi leikkii ukin kanssa jalkapallolla.

Kansainvälinen ruokatutkimus joutuu Kuopiossa uuteen tarkasteluun, jos tutkija kummeksuu sen tuloksia. Varsinaisen työn tekee Jarmo Asikainen.

– Rapakon takana tuntuu olevan kiire saada tutkimukset julkaisuiksi. Täällä tehdään hommat vähän perusteellisemmin, laboratoriomestari sanoo.

Tutkimuksen ohella hän hoitaa laboratorion tavaratilaukset ja perehdyttää uudet opiskelijat laboratorioon ja siellä työskentelyyn.

– Siinä menee noin viikko. Aluksi opiskelija tekee hommat valvonnan alla, kunnes hän näyttää osaavan ne itse. Olemme kuitenkin tarvittaessa saatavilla.

Perustutkimus mielenkiintoisinta

Asikaisen mielestä mielenkiintoisinta työssä on perustutkimus. Faktat eivät enää pidäkään paikkaansa, kun asiasta saadaan uutta tietoa.

Hän ottaa esimerkiksi diabeteksen. 2000-luvun alussa ei tiedetty, että ravintokäyttäytyminen ja liikunta vaikuttavat sairauteen niin paljon.

Jos uutta tietoa ei hyödynnä, yliopisto putoaa Asikaisen mukaan kartalta.

– Joku maailmalla huomaa, että on löydetty uusi sairaus. Sitä ruvetaan viljelemään täällä ja tutkimaan lisää. Saatetaan löytää siitä sairaudesta mielenkiintoisempaa tietoa kuin ennen.

Ulkomaisten tutkijoiden kanssa kommunikoidaan perusenglannilla ja elekielellä. Työohjeissa on kuvat mukana helpottamassa ymmärtämistä.

– Ja ainahan voi kysyä suomalaiselta tutkijalta, mistä on kyse.

Käytännön työ on muuta kuin tieteiselokuvissa.

– Kun tutkija kertoo, mitä hän haluaa ja antaa lappusen käteen, suunnistan labraan ja pistän hyrskyn myrskyn. Saatan tutkimuksen siihen vaiheeseen, että he pystyvät analysoimaan tuloksia.

Sen jälkeen Asikainen katsoo tutkijan kanssa, että kaikki on sujunut ohjeiden mukaisesti. Mikäli haettavasta asiasta ei ole kokeessa saatu tuloksia, tutkimussuunnitelmaa varioidaan.

Lihavuustutkimuksen kärjessä

Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laboratoriossa tutkitaan pääasiassa perimää eli DNA:ta ja RNA:ta. Maallikosta
niiden suhde ravintoon tuntuu kaukaiselta. Asikainen täsmentää:

– Pyrimme löytämään uusia sairauksia ja paikantamaan niitä geeniketjussa. Tutkimme myös ruokakäyttäytymistä.

Asikainen kertoo työskennelleensä yliopistossa reilut seitsemän vuotta. Lihavuutta on tutkittu pidempään.

– Koehenkilöille annetaan ravintoa mukaan  kassitolkulla. He noudattavat ruokapäiväkirjaa ja tulevat tietyn väliajoin  tutkimuksiin. Heistä otetaan verikokeet ja he keskustelevat ravitsemusterapeuttien kanssa.

Asikainen eristää verinäytteestä eri tekijöitä, muun muassa valkosolut.

Lihavuustutkimus on poikkeus, sillä valtaosa tutkimuksista on lyhytkestoisia.

– Tavallisesti rahoittajat antavat varat vain tietyiksi vuosiksi. Lihavuustutkimus on kansainvälinen ja rahoittajia on paljon.

Toista on vaikea sijaistaa

Laboratoriohenkilökuntaa on kourallinen, tutkijoita on moninkertaisesti.

Yksi laboratoriotyöntekijä saattaa tehdä töitä neljälle eri tutkijalle ja kaikki tutkimukset voivat olla erilaisia. Työntekijän poissa ollessa hommat kasautuvat.

– Toisen töitä ei pysty tekemään, koska ensisijaisesti pitää tehdä ne omat työt. Kun Asikainen aloitti laboratoriossa, laitteet
olivat hänestä suuria ja rumia.

– Nyt ne ovat pienempiä ja kauniimman näköisiä. Laitteiden sisällä on paljon tietotaitoa. Oikeastaan laite tekee nykyisin kaiken, kunhan näyte laitetaan sisälle.

Mikroskooppia käytetään vielä, kun soluja lasketaan käsin.

– Jotain on pysynytkin, Asikainen sanoo.

Birgitta Suorsa | UP-uutispalvelu