1/2008

Pääkirjoitus

Muutos on pysyvää –
vain vauhti vaihtelee

Puheenjohtaja Kerttu Pellinen

Yliopistolain uudistus on edennyt vaiheeseen, jossa ensimmäinen, virkamiestyönä tehtyä alustavaa luonnosta on nyt lupa kommentoida. Valmistelu jatkuu ja syyskesällä lienee lausuntojen antamisen aika. Innovaatioyliopiston suunnittelu jatkuu myös aikataulussa: säätiön säädekirjan sisältöä valmistellaan tarkoituksena saada se hyväksytyksi toukokuussa tai viimeistään ennen lomia. Aikataulutus on on ongelmallinen, koska yliopistolailla tullaan antamaan säätiöpohjaiselle yliopistolliselle toiminnalle tehtävät vasta sen jälkeen, kun säädekirja on jo hyväksytty. Koko yliopistolaitosta koskevan lainsäädännön sisällön tulee lain valmistelussa olla etusijalla huolimatta ongelmallisesta valmisteluaikataulusta.

Opetusministeriö julkaisi 15.2.2008 tiedotteen yliopistojen
rakenteellisen kehittämisen suunnitelmasta, jota tullaan tarkemmin käsittelemään kevään tulosneuvotteluissa.
Jo käynnissä olevien hankkeiden lisäksi siinä kaavaillaan yliopistolaitoksen ja myös ammattikorkeakoululaitoksen
rakenteellisen tiivistämisen jatkoa. Jo ensi vuosikymmenen alkupuolella yliopistoja olisi enintään viisitoista nykyisen kahdenkymmenen sijaan. Tervetulleena voi pitää linjausta, jonka mukaan maan eri osissa turvataan alueellisesti kattava korkeakoululaitos ja että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tehtäväjako säilytetään. Sen sijaan erityisen järkevänä ei voi pitää sitä, että tuottavuusohjelman tapaan on takerruttu taas kerran jäykkiin määrällisiin tavoitteisiin.

Kokemus on osoittanut, että sekä pieni että suuri voi olla kaunista, tulokset ja toiminta riippuvat tehtävistä ja toiminnan laajuus alan ja ympäristön tarpeista. Noudatetulla
henkilöstöpolitiikalla taas on ratkaiseva merkitys sille, miten olemassa olevilla taloudellisilla ja toiminnallisilla
resursseilla saadaan aikaan tavoitellut tulokset.

Niin yliopistoissa kuin muissakin jäsentemme työpaikoissa
jokaisella tehtävällä ja työntekijällä on merkitys työpaikan tuloksen syntymiseen. Tehtävien jakaminen ydintehtäviin ja tukitehtäviin ymmärtämättä toiminnan kokonaisuutta, on ulkopuolisten laatikko-organisaatioiden rakentajien tyypillinen virhe. Yliopistojen henkilöstön asiantuntemus on parasta ottaa sekä suunnittelussa että tulevaisuuden yliopistojen päätöksenteossa käyttöön. Näin saadaan tehdyksi kestäviä ja toimivia ratkaisuja nyt ja tulevina aikoina.