1/2008

YLIOPISTOT MUUTOKSESSA

Yliopistoja kehitetään rakenteellisesti tiiviissä yhteistyössä osapuolien kesken

Yliopistoja kehitetään rakenteellisesti, jotta tutkimustoiminnan laatu, kansainvälinen houkuttelevuus ja kilpailukyky kasvaisivat. Tällaista kehittämistä on toiminnan kokoaminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi, korkeakoulujen profiloituminen, niiden välinen yhteistyö, verkostoituminen ja vielä näkyvämpi kansainvälistyminen.

- Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen toteutetaan tiiviissä yhteistyössä yliopistojen ja opetusministeriön välillä. Nyt olemme läpikäymässä käytössä olevaa käsitteistöä, jotta yhteinen kieli löydettäisiin. Rakenteellisen kehittämisen hankkeiden osalta päätökset tehdään jo kevättalvella.
Lisärahoitusta myönnetään miljoonia euroja, kun kehittämistä tuetaan hankkeiden rahoituksella. Yhtenä konkreettisena visiona nostan esiin vuoden 2020, jolloin yliopistojen kaltaisia laitoksia on enintään 15 (nyt 21) ja niiden välisiä strategisia liittoutumia 4-5, ylijohtaja Sakari Karjalainen opetusministeriöstä selvitti alustuksessaan communicatio academica 2008 –seminaarissa Tampereen yliopistolla.

Yliopistouudistus tuo oman lisänsä yliopistojen rakenteelliseen kehittämiseen. Uudistuksen tavoitteena on kaikkien yliopistojen
taloudellisen ja hallinnollisen autonomian vahvistaminen.

- Uudistusta ei ole sinänsä vastustettu yliopistoissa ja muutkin sidosryhmät ovat nähneet sen hyväksi, sanoi Karjalainen. Uuden yliopistolain mukainen toiminta alkaa täydessä laajuudessa vuoden 2010 alusta. Tarkoituksena on muun muassa tarjota entistä enemmän palveluja myös kansainvälisillä markkinoilla. Uudistuksen myötä yliopistot siirtyvät valtion budjettitalouden ulkopuolelle valtionavustusten piiriin. Yliopistoista on tarkoitus tehdä joko yksityisoikeudellisia
säätiöitä tai julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä, jolloin niitä säätelevät joko säätiölainsäädäntö tai uusi yliopistolaki, koska
julkisoikeudellisesta laitoksesta ei vielä ole olemassa lainsäädäntöä.

Työantajan neuvotteluoikeudet siirtyvät yliopistoille valtion työmarkkinalaitokselta. Henkilöstön palvelussuhde muuttuu tällöin työsopimussuhteiseksi.

- Työnantajatehtävien siirtyminen yliopistoille on niille uusi tehtävä, jolloin niiden tulee miettiä myös järjestäytymistä.

Henkilöstö siirtyy nykyisine etuineen julkisoikeudellisen
laitoksen tai säätiön palvelukseen eli myös sen eläketurvasta huolehditaan, totesi opetusministeriön ylijohtaja.

Hämärät käsitteet synnyttävät turhia uhkakuvia
Tampereen yliopiston rehtori Krista Varantola pitää aiheellisen Sakari Karjalaisen mainitsemaa käsitteistön läpikäymistä. Yliopistojen rakenteellisen kehittämisen yhteydessä
puhutaan profiloitumisesta, työnjaosta ja päällekkäisyyksien karsimisesta avaamatta niiden merkityksiä käytännössä.

- Tällaiset käsitteet synnyttävät uhkakuvia yliopistolaisten mielissä, jolloin laitoksilla aloitetaan itsekehu ja naapurin mollaus, jottei juuri oma yksikkö tulisi karsituksi kehittämistoimenpiteenä. Käsitteitä pitää avata, jotteivät ne lietso turhaa pelkoa. Esimerkiksi Tampereen yliopiston tutkimuksellinen profiili on laaja ja monitieteinen ja se on määrittänyt yleensä profiilikseen monialaisuuden:
profiloituminen ei siis tarkoita kehotusta kapea-alaisuuteen. Päällekkäisyyksien karsiminen ei tarkoita maantieteellistä keskittämistä vaan vaikka sen kysymistä, että tehdäänkö täsmälleen samoja asioita ja onko esimerkiksi silloin toisen yksikön vaikeampi rekrytoida opiskelijoita kuin toisen. Työnjako voi tarkoittaa yhteisiä maisteri- ja tohtorikoulutusohjelmia, jolloin opiskelijan valinnanmahdollisuudet merkittävästi laajenevat,
Varantola ehdotti paneelikeskustelun avauspuheenvuorossaan.

Myös Tampereen teknillisen yliopiston rehtori Jarl-Thure Eriksson korostaa yliopistojen rakenteellisen kehittämisen myönteisiä puolia ja nostaa sellaisista ensimmäiseksi esiin tutkimukseen liittyvät seikat. Rakenteellisen kehittämisen lähtökohtanahan on korkeakoulujen tutkimustoiminnan vahvistaminen.

- Rakenteellinen kehittäminen kiteytyy minun mielessäni siihen, että professoreille täytyy palauttaa tieteen tekemisen mielekkyys.

Sitä ympäristöä vaalitaan ja tuetaan, jossa professorit, opettajat ja tutkijat toimivat. Tällöin täytyy luoda puitteita, jotka vastaavat tarpeeseen yhdistää osaamista ja tietoa yli tieteen rajojen. Poikkitieteellisyys tuottaa uusia ajatuksia ja ratkaisuja
arkisiinkin ongelmiin. Yhteisen kielen ja käsitteistön kehittäminen tästä näkökulmasta on tärkeää, koska poikkitieteellisessä ympäristössä kommunikointi on edellytys
yhteistyön onnistumiselle, Eriksson korosti omassa avauksessaan.

Tekstit ja kuvat: Mia Hemming
Tampereen yliopisto