1/2008

YHL:n jäsenet ovat erityisosaajia ja tuhattaitureita

Yliopistojen henkilöstö yltää moneen, ongelmajätteiden
huollosta ja vaihto-opiskelijoiden kulkuluvista aina
rahoituksen hankintaan tutkimusprojekteille.
Sarjassamme näkymätön tehdään näkyväksi, kun YHL:n
jäsenet kertovat työstään.

Varainhankkija Joensuusta

Kuka: Soili Makkonen
Ammatti ja työkokemus: kehittämisasiantuntija, viisi vuotta
Koulutus: filosofian maisteri
Missä: Joensuun yliopisto

Soili Makkosella on etulyöntiasema neuvottelijana. Hän on istunut pöydän toisellakin puolella, lääninhallituksessa, kun Joensuun yliopisto on kärkkynyt hankerahaa.

Tavalliselta pulliaiselta menee sormi suuhun, kun hän kuulee yliopiston rahoituskanavista. Niinpä Makkonen kertoo maltillisesti rautalankaversion.

Hankerahaa tulee muun muassa Euroopan sosiaalirahastosta ja aluekehitysrahastosta sekä Euroopan alueellisen yhteistyön
ohjelmista. Aluekehitysrahoilla rakennetaan infraa, sosiaalirahaston turvin tutkitaan ja kehitetään innovaatioita ja yhteistyöohjelmien turvin hoidetaan kansainvälisiä suhteita. Siis, jos asiat yksinkertaistetaan.

– Omien hankkeidemme ohella rahoitusta haetaan yhdessä esimerkiksi ammattikorkeakoulun kanssa. Ylipisto hakee rahaa
myös suoraan komissiolta, mutta siinä en ole mukana.

Makkonen avustaa hankkeiden valmistelussa, hankkii niihin rahoitusta yksityiseltäkin sektorilta ja hoitaa paperisotaa.

– Autan teknisissä asioissa. Valmistelijat voivat sitten keskittyä siihen tieteelliseen puoleen.

Tietopankki tutkijoille
Makkonen pitää itseään tiedon kerääjänä, välittäjänä ja palikoiden yhdistäjänä.

– Toimin rajapinnalla. Yliopiston tutkijan on helpompi kääntyä hankkeensa kanssa puoleeni kuin alkaa itse etsiä Googlella rahoituslähteitä.

Kun hankeraha on saatu, Makkonen auttaa myös tarkemman kustannusarvion laatimisessa ja yhteydenpidossa rahoittajaan.

Uusi rakennerahastokausi 2007-2013 poiki paljon uusia hakemuksia, mutta päätöksiä ei ole vielä tullut. Sisällä on reilut parikymmentä hakemusta.

- Hakemuksia olisi lähdössä pilvin pimein. Meillä on linjattu, mitä tällä täydentävällä rahalla tehdään. Hankkeilla on oltava
merkitystä itse yliopistollekin, Makkonen painottaa.

Maakunnan kehittäminen ja muun muassa innovaatiot painavat valinnassa. Makkonen esittelee hankkeet rehtorille, joka päättää niistä.

Edellisellä rahoituskaudella Joensuussa perustettiin tutkimusyksiköiden rinnalle palveluyksiköitä, jotta tiede ja elinkeinoelämä hyötyisivät toisistaan.

– Esimerkiksi väritutkimukseen ja fotoniikkaan erikoistunut tutkimuskeskus aloitti toimintansa tietojenkäsittelytieteen yhteydessä.

Hyötyä maakunnalle
Maakunnan etu ja strategiat pulpahtavat Makkosen puheessa tuon tuosta. Tärkeintä on hänen mukaansa saada suunnitelmat tuloksiksi.

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun kanssa on poistettiin pari vuotta sitten aikuiskoulutuksen päällekkäisyyksiä. Nyt hakija saa yhdestä lähteestä tiedon haluamastaan
täydennyskoulutuksesta. Lisäksi koulutus viedään sinne, missä sitä tarvitaan.

Myös maakunnan kärkihankkeet muuan muassa metsäalalla ja materiaalitutkimuksessa työllistävät Makkosta.

– Kaikilla on tahto puhaltaa yhteen hiileen, mutta tottakai törmäyksiä tulee. Aina on karikoista päästy keskustelemalla yli, Makkonen toteaa.

Puhetta on riittänyt myös Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistämisestä.

– Tammikuun ensimmäisenä 2010 meillä on Itä-Suomen yliopisto. Vielä ei ole tietoa, miten se työhöni vaikuttaa. Ainakin saan kollegoja. Toki kaksi toimintakulttuuria pitää sovittaa yhteen, Makkonen pohtii.

Birgitta Suorsa | UP-uutispalvelu