YHL:n liittovaltuusto: Mikä riittää työelämässä?

Kuinka paljon henkilöstön selkänahasta saa vielä repiä? Missä kulkee hyväksyttävä raja? Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry:n liittovaltuusto esitti ajankohtaiset kysymykset perjantaina 25.11.2011 Helsingissä.

YHL:n liittovaltuustoväki tuo julki suuren huolensa jäsentensä jaksamisesta. Liiton jäsenkunta on nyt jo vuosikausia ollut työpaikoillaan jatkuvien ja päällekkäisten muutosten kohteina eikä laantumisen merkkejä ole näkyvissä. Yliopistoissa irtisanomisneuvotteluja käytetään toistuvana toimintastrategiana. Pitkäaikainen stressitilanne näkyy jo selkeästi henkilöstön jaksamisessa niin yliopistoissa, valtion virastoissa ja muilla jäsentemme työpaikoilla.

Liittovaltuusto vaati työnantajia ryhtymään toimenpiteisiin ripeästi henkilöstön jaksamisen tukemiseksi. Henkilöstön korkea työmoraali ja sitoutuminen on tähän saakka estänyt kaaoksen työpaikoilla. Joustaminen ja venyminen on viety äärimmilleen, jotta työt tulisivat tehdyiksi. Työ ei jakaudu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Työtä on henkilöstömäärään nähden aivan liikaa ja lisää tulee. Työpäivistä on tullut ylipitkiä. Töitä viedään entistäkin useammin kotiin. Työnantajia tuntuvat kiinnostavan vain työn tulokset. Inhimilliset voimavarat, joilla työ tehdään, eivät tunnu tänä päivänä tärkeiltä. Henkilöstön vähentyessä pitää työnkin vähentyä. Nyt on jo pitkän aikaa käynyt aivan päinvastoin. Henkilöstön hyvinvointiin ei panosteta riittävästi. YHL:n jäsenkyselyssä työnantajien saamat yleisarvosana ja henkilöstöpolitiikan arvosana ovat huonontuneet huomattavasti.

Liittovaltuusto vaatii tilanteeseen muutosta, sillä työntekijöiden ja lähiesimiesten kuormitus on jo viety äärimmilleen ja mitta alkaa täyttyä. YHL:n liittovaltuuston mukaan tämä meno ei voi enää jatkua. Työn kuormitusta ei voi enää ilman vakavia seurauksia lisätä. Jokaisen työntekijän työhön pitää riittää keskimäärin normaali työpäivä ja työtä tekemässä on oltava riittävä määrä henkilöstöä.

Liittovaltuusto toteaa, että Suomen nouseminen osaavimmaksi kansakunnaksi ei toteudu, jos tavoitteen toteutumisesta vastaava henkilöstö ajetaan järjestelmällisesti loppuun. Ei voida odottaa henkilöstön olevan sitoutunut ja innostunut, jos päällimmäisenä on jatkuva väsymys ja riittämättömyyden tunne. Suunnitelluista henkilöstövähennyksistä pitää nyt luopua, vaati kokousväki.

Itä-Suomen yliopistossa eletään selviytyjän syndrooma –ilmiön keskellä tällä hetkellä. Selviytyjän syndroomalla tarkoitetaan, että vaikka irtisanomisten kautta haetaan työn tuottavuutta, tosiasiallinen tuottavuus laskee, koska jäljelle jäävät työntekijät lamaantuvat ja alkavat pelätä seuraavaa irtisanomisaaltoa. USA:ssa on tutkittu muutoksille asetettuja tavoitteita ja havaittu, että niistä toteutuu vain murto-osa, koska muutokset ovat niin rajuja, että työyhteisö ei toimi muutosten jälkeen pitkään aikaan kunnolla.

Liittovaltuusto toivoo, että valtakunnallinen raamisopimus toteutuu. Raamisopimus sisältää monia työelämän laadun ja työntekijöiden jaksamisen kannalta myönteisiä uudistuksia.

Omien työ- ja virkaehtosopimustensa sisällön kehittymistä liittovaltuusto pitää oikean suuntaisena, mutta toteaa samalla, että toteutumattomia tavoitteita riittää roppakaupalla tuleville sopimuskausille.

Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry edustaa pääasiassa yliopistojen muuta kuin opetus- ja tutkimushenkilöstöä. Liiton jäsenmäärä on noin 6000. Jäseniä työskentelee myös Suomen Akatemiassa, Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksessa (CIMO), Opetushallituksessa, valtion oppilaitoksissa, Varastokirjastossa, Pelastusopistossa, Yliopistojen palvelukeskus Certiassa ja muissa yliopistojen omistamissa yhtiöissä. YHL on STTK:laisen valtion sektorin suurimman pääsopijajärjestön, Palkansaajajärjestö Pardian suurimpia jäsenliittoja.

Lisätietoja antavat:

Kerttu Pellinen
puheenjohtaja 
050 3777366

Juha Riepponen
liittovaltuuston puheenjohtaja
0400 996401