YHL:n lausunto koulutuksen ja tutkimuksen kehittämis-suunnitelmaluonnoksesta vuosille 2011-2016

Opetus- ja kulttuuriministeriölle

19.10.2011

Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitolta on pyydetty lausunto opetuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosille 2011 – 2016. Lausuntonaan YHL toteaa seuraavan.

Yleistä

Suunnitelma sisältää myönteisiä tavoitteita väestön koulutustason ja osaamisen tason parantamiseksi. Erityisesti YHL pitää tärkeänä koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman valmistelua hallituskaudella etupainotteisena sekä sitä, että ohjelmassa kiinnitetään huomiota maahanmuuttajien koulutuksen ja elinikäisen oppimisen edistämiseen. Koulutustarjonnan suuntaaminen työelämän tarpeiden mukaisesti on sekin perusteltua, mutta on muistettava, että hallituskausi on aivan liian lyhyt tarkastelujakso: koulutustarjonnan tarpeen lyhytjänteinen arviointi voi johtaa ja on välillä johtanutkin poukkoilevaan koulutuspolitiikkaan. Esimerkiksi opettajankoulutuksen tarjonnan riittämättömyys on nyt todettu, mutta samanaikaisesti yliopistot ovat taloudellisiin perusteisiin vedoten lakkauttaneet pitkään ja tehokkaasti toimineita opettajankoulutusyksiköitä. Myös lääkäri- ja erityisesti hammaslääkärikoulutuksen tarpeiden arvioinnissa on tehty virhearviointeja.

Perus- ja toisen asteen koulutuksen antama hyvä tieto- ja osaamispohja on edellytys opintojen tuloksekkaalle jatkamiselle. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen läpäisyasteen parantaminen ja tutkintojen suoritusaikojen todellinen lyhentäminen ovat riippuvaisia lukion antamista riittävistä perusvalmiuksista.

Opintotuen uudistukset ovat kannatettavia (mukaan luettuna toisen asteen tuen järkeistykset), asumisen tason turvaaminen on myös hyvä asia. On kuitenkin todettava, että mikäli ulkomaiset Suomessa opetusta antavat yksityiset korkeakoulut tulevat opintotuen piiriin samoin edellytyksin kuin että opinnot suoritettaisiin ulkomailla, koulutuksen järjestäjän ja laadun julkinen valvonta on turvattava.

Yliopistot

Yliopistojen osalta tämänhetkinen korkeakouluverkko kattaa koko maan ja turvaa opiskelumahdollisuudet eri puolilla Suomea. Yliopistojen määrää ei ole nykyisestä varaa vähentää. Sitä ei ole järkevää tehdä myöskään yhdistämällä maantieteellisesti toisistaan etäällä olevia yliopistoja. Hallinnollisillakaan säästöillä yhdistämisiä ei voi perustella. Yksi seuraus kuitenkin on varma: matkustaminen ja sen kustannukset lisääntyvät.

Taideyliopiston perustaminen selvitystyöryhmän suunnitelman mukaisesti on YHL:n mielestä myönteinen asia. Kehittämissuunnitelmaluonnoksessa todetaan, että taideyliopisto toteutetaan vuoden 2013 alusta lukien ja että sen toimintaedellytykset turvataan. Valtion talousarvioehdotuksessa vuodelle 2012 ei kuitenkaan taideyliopiston perustamiseen ole varattu ollenkaan määrärahaa. Koska käytännön yhdistämistyö joudutaan tekemään ensi vuonna, määrärahat tätä varten tulisi varata.

Tieteen- ja koulutusalojen uusjako, eli yliopistojen keskittyminen oman strategiansa mukaisille aloille on ollut ja on edelleen OKM:n tavoitteena.

Tieteenalojen ja koulutusalojen karsiminen on yliopistoille vaikea tehtävä. Jos se on välttämätöntä, toteuttamiseen on varattava riittävästi aikaa, äkkinäisiin liikkeisiin ei ole varaa. Toimenpide vaikuttaa yhteistyötahoihin kotimaassa ja kansainvälisesti, se vaikuttaa opiskelijoihin ja sillä voi olla myös merkittäviä henkilöstövaikutuksia. Samalla on lisäksi huolehdittava siitä, että ns. pienten alojen tulevaisuus turvataan. Samoin on turvattava edelleen riittävä ruotsinkielinen opetus.

Korkeakouluilta edellytetään kansainvälistymistä ja YHL pitää hyvänä tavoitteena. Kansainvälistyminen kuitenkin edellyttää lisäpanostusta. Olisikin tärkeää, että vaadittava kansainvälistyminen määriteltäisiin tarkemmin. Opiskelijavaihtoa voisi todennäköisesti lisätä, vaikka se on jo melko vilkasta ja tutkimus on lähes aina kansainvälistä. Todellista lisäarvoa tuottamattomia maailmanmatkoja näennäisiin yhteistyökokouksiin toivottavasti ei kuitenkaan ole tarkoitus lisätä.

On ilahduttavaa, että suunnitelma ja hallitusohjelma sisältävät kirjauksen yliopistokeskusten toimintaedellytysten turvaamisesta.

Yliopistojen rahoitus

Esityksessä 78 todetaan: ”Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksella tuetaan nykyistä paremmin koulutuksen tavoitteita, kuten koulutuksen läpäisyn parantamista, nopeampaa siirtymistä työelämään ja hallinnon tehostamista sekä opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamista, kansainvälistymistä sekä korkeakoulujen profiloitumista vahvuusaloilleen.”

Esityksen toimeenpanoa varten yliopistot tarvitsevat riittävän rahoituksen, joka kehittyy kustannustasoa vastaavasti. Näinhän yliopistolain uudistuksen yhteydessä eduskunta päätti. Hallituksen säästötoimet ovat kuitenkin leikkaamassa sekä toimintarahoitusta että kilpailtavaa tutkimusrahoitusta. Rahoituspohjan kehittyminen on ehdotuksien mukaan erittäin epävarmaa. Valtion sektoritutkimuslaitosten perustutkimustoimintaa suunnitellaan ainakin osittain siirrettäväksi yliopistoihin. Myös tämän tutkimuksen edellyttämät infrastruktuuri ja henkilöstökustannukset näyttävät epävarmoilta ja molemmat tuleekin turvata pysyvällä määrärahalisäyksellä.

Yliopistojen toiminta edellyttää opetus- ja tutkimushenkilöstön lisäksi riittävää infrasruktuurista huolehtivaa ammattitaitoista henkilöstöä. Opettajat pystyvät keskittymään paremmin opetukseen ja tutkimukseen, jos asiantuntijat ja ammattilaiset hoitavat hallinnolliset ja muut välttämättömät tehtävät. Näin on mahdollista, että opiskelijat saavat laadukasta opetusta ja että he pääsevät nopeammin työelämään. Yliopistoille on siis turvattava rahoituksella riittävä määräraha ns. muun henkilöstön palkkaamiseen. Mikään ei ole suurempaa resurssien rahallista ja ajallista haaskausta kuin opettajan ajan käyttäminen atk-ongelmien, tiedonhaun tai hallinnollisten rutiinitehtävien hoitamiseen.

Mikäli riittäviä taloudellisia resursseja ei turvata yliopistoille (niin opetus-, tutkimus- kuin muuhun työhön), opetuksen ja tutkimuksen tasoa ei ole mahdollista nostaa opettajille ja tutkijoille enenevässä määrin siirtyvien hallinnollisten ja itsepalvelutehtävien takia. Tämä puolestaan saattaa joissakin yliopistoissa johtaa tulossopimuksissa edellytetyn nopean läpäisyn takia siihen, että tutkinnon kriteerit vähitellen heikkenevät. Mikäli Suomi pyrkii maailman johtavien koulutusmaiden joukkoon, on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta siitä, että yliopistojen henkilöstörakenne ei pääse nykyisestä vinoutumaan ja siitä, että niiden rahoitus pysyy kilpailukykyisenä. Emme tarvitse Suomeen monen tason yliopistoja. Niiden tutkintojen tulee pysyä korkeatasoisina ja tasalaatuisina.

Yliopistojen rahoitusmalli uudistetaan ja otetaan käyttöön vuoden 2013. Malli ei ole vielä valmis, mutta kehittämissuunnitelmassa todetaan, että rahoitus kytketään nykyistä tiiviimmin tutkintojen suoritusaikaan ja suoritettuihin opintopisteisiin. Tutkintojen määrät tulevat todennäköisesti edelleen olemaan pääkriteeri rahoitusmallissa.

Hallitus varautuu tekemään yliopistoihin vuosina 2012-2014 harkinnanvaraisia kohdennettuja finanssisijoituksia yliopistojen toiminnan laadun ja vaikuttavuuden perusteella. Sinänsä on myönteistä, että finanssisijoituksilla tuetaan julkisoikeudellisten ja säätiöyliopistojen pääomitusta. Julkisoikeudellisten yliopistojen pääomien tuotto ei kuitenkaan ole volyymiltään kokonaisrahoituksen tarpeeseen suhteutettuna merkittävä. Minkään kokoiset finanssisijoitukset eivät siten korvaa yliopistojen perusrahoituksen leikkauksia.

Esityksessä 131 edellytetään: Hyvää henkilöstöpolitiikkaa edistetään koko koulutus- ja tiedepolitiikan toimialalla. Ehdotus on hyvä, mutta toteuttamisen konkretia puuttuu. Tulevassa yliopistojen rahoitusmallissa henkilöstöpolitiikan laadun, koskien sekä opetus- ja tutkimushenkilöstöä että muuta henkilöstöä, tulee olla yhtenä vahvana kriteerinä. Yliopistoissa kasvatetaan mm. tulevaisuuden johtajia ja esimiehiä. Työelämän yleiseen parantamiseen yliopiston oman tasa-arvoisen ja laadukkaan henkilöstöpolitiikan toteuttamisella annetulla esimerkillä on merkittävä myönteinen vaikutus. Yliopistouudistuksen yhteydessä todettiin, että itsenäisillä yliopistoilla on mahdollisuus toteuttaa entistä parempaa henkilöstöpolitiikkaa. Toistaiseksi sitä ei ole näkynyt, mutta mikäli hyvä henkilöstöpolitiikka olisi rahoituksen kriteeri, siihen panostettaisiin enemmän.

Kansallinen digitaalinen kirjasto

Kansallinen digitaalinen kirjasto –hankkeesta (KDK) vastaa suurelta osin Kansalliskirjasto, joka on osa Helsingin yliopistoa. Kansalliskirjaston rahoituksesta osa tulee Helsingin yliopiston kautta ja osa suoraan Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Jotta KDK-hanke pystytään toteuttamaan aikataulussa ja sen vaarantamatta Kansalliskirjaston Helsingin yliopistoa palvelevia tehtäviä, on hankkeen rahoitus varmistettava. Kansalliskirjastossa tällä hetkellä panostetaan kulttuurillisesti merkittävään KDK-hankkeeseen, mutta sillä seurauksella, että budjetin supistustoimet kohdistetaan Helsingin yliopistolle ja muulle tieteelliselle yhteisölle annettaviin palveluihin; tämä näkyy mm. henkilötyövuosisupistuksissa.

Vaikka asiaa ei sinänsä kehittämissuunnitelmaluonnoksessa mainitakaan, on tärkeä Kansalliskirjastoa koskeva asia vielä syytä ottaa esille: OKM:n konsernirakenteen kehittämissuunnitelmassa ehdotettu Kansalliskirjaston erottaminen tutkimusyhteisöstä olisi erittäin vahingollinen sekä tutkimusyhteisölle että kirjastolle itselleen. Tämän suunnitelman totuttamatta jättämisestä tulisi viimeistään tässä vaiheessa tehdä selkeä päätös.

Ammattikorkeakoulut

Suunnitelmaluonnoksessa todetaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen erilaiset tehtävät ja profiilit. Tämä varmistaa aikaisemman tehtävänjaon linjauksen, vaikka sanaa duaalimalli ei luonnoksesta löydykään. Yliopistoverkon maantieteellisen kattavuuden lisäksi maahan tarvitaan riittävän kattava ammattikorkeakouluverkko. Jokaiselle maakunnalle luvataan vähintään yksi korkeakoulu, käytännössä todennäköisesti useampi. Suunnitteilla näyttäisi olevan korkeakouluyksiköiden keskittäminen pääkampuksille. Tämä ei ole koulutuksen saatavuuden kannalta myönteinen kehitys, vaikka jonkin verran keskittämistä lieneekin tarve tehdä.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat sijaita eri paikkakunnilla, jolloin korkeakouluverkon kattavuus ei heikkene merkittävästi.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin uudistaminen, samoin hallinnollisen aseman ja hallintomallin yhtenäistäminen ovat myönteisiä uudistuksia.

Tässä yhteydessä rahoitusta kuitenkin oltaisiin leikkaamassa kovalla kädellä ja leikkaamisen aikataulu on huolestuttava. Samalla, kun tehdään iso rakenteellinen uudistus, rahoitusta leikattaisiin hallituskauden aikana kaikki erät mukaan lukien jopa 120 miljoonaa euroa. Yhtälö ei ole toimiva, koska koulutus edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja opinnot aloittaneille pitää voida turvata mahdollisuus suorittaa tutkinto loppuun.

Korkeakoulujen välinen yhteistyö, yhteiset yksiköt ja yhteinen opetus

Suomen yliopistot (UNIFI), yliopistot ja ammattikorkeakoulut muiden tahojen ohessa selvittelevät parastaikaa toimivia yhteistyön muotoja mm. tukipalveluiden tuottamisessa, tilojen yhteiskäytössä ja opetuksen järjestelyissä. Työn edetessä YHL tulee tarvittaessa esittämään suunnitelmista kannanottonsa.

Kerttu Pellinen
puheenjohtaja