Yhdistystiedote n:o 9/2005
19.12.2005

• Liittovaltuusto valtuutti neuvottelijan jatkamaan neuvotteluja yliopistojen uutta palkkausjärjestelmää koskevasta tarkentavasta virka- ja työehtosopimuksesta
• Agendalla tuottavuutta ja tehokkuutta
• Henkilöstö unohtuu laatikkoleikeissä
• Yliopistojen taloudellista ja hallinnollista asemaa ryhdytään selvittämään
• Uusi laskentamalli yliopistojen tuloksellisuuden arviointiin
• Avoimen yliopiston opetusta ja elinikäinen oppiminen
• Naiset juuttuneet pätkätöihin
• STTK: Julkinen sektori erityinen häpeäpilkku
• VTML: Valtiotyönantaja sitoutunut vähentämään määräaikaisia palvelussuhteita
• STTK pettynyt yliopistojen aikuiskoulutustyöryhmän esityksiin
• Tuposeto on laatinut arvioita vuosien 2005 - 2006 tulo- ja hintakehityksestä.

Ylimääräinen liittovaltuusto hyväksyi hallituksen esityksen neuvottelujen jatkamisesta

Yliopistojen palkkausjärjestelmästä tehtävän tarkentavan virka- (ja työehtosopimuksen) neuvottelutuloksen viime vuoden lopulla määritelty määräaika päättyi 30.11. 2005. Ajankohtaan mennessä ei oltu päästy neuvottelutulokseen. Määräaikaa pidennettiin päättymään 15.12. Neuvottelutulos saatiin 16.12.2005.

YHL:n hallitus päätti, että liittovaltuusto käsittelee neuvottelutuloksen ja päättää sen hyväksymisestä.

Ylimääräinen liittovaltuusto kutsuttiin koolle 15.12. Liittovaltuusto päätti hallituksen esityksen mukaisesti, että valtuusto valtuuttaa neuvottelijan jatkamaan neuvotteluja sekä hallituksen päättämään mahdollisen neuvottelutuloksen hyväksymisestä. Neuvottelutoiminnassa ja mahdollista neuvottelutulosta hyväksyttäessä on noudatettava liittokokouksen linjauksia sekä niitä periaatteita, jotka puheenjohtaja esitteli liittovaltuustolle.

Liittovaltuusto totesi liiton aikaisempien linjausten mukaisesti, että sopimuksen eri osien kokonaisuus on ratkaiseva.
Nyt hyväksytty ratkaisu on vasta neuvottelutulos ja sopimusneuvottelut jatkuvat vuodenvaihteen jälkeen.
Tarkemmin neuvottelutuloksesta tiedotetaan myöhemmin.

Sivun alkuun

Agendalla tuottavuutta ja tehokkuutta

Yliopistolaitoksen tulevaisuudesta käydään kovaa keskustelua. Harva se päivä saamme julkisuudessa lukea eri tahojen kannanottoja ja esityksiä yliopisto- ja korkeakouluverkoston sekä korkeakoulupolitiikan kehittämiseksi.

Yliopistojen tulevaisuuden toimintaa tulee kouraisemaan tuottavuusohjelman vaatimukset. Tuottavuusohjelmassa esitetyt henkilöstövähennykset ovat YHL:n mielestä ylimitoitetut ja tulevat toteutuessaan haittaamaan yliopistojen toimintaa. YHL ei pidä myöskään palvelukeskukset sellaisinaan sopivina yliopistoihin.

Jos henkilöstövähennyksiä aiotaan yliopistoissa ja virastoissa toteuttaa, pitää myös päättää, mitä tehtäviä jätetään tekemättä. Tätä keskustelua ei kuitenkaan käydä kenenkään toimesta. YHL vaatikin, että ensin pitää tarkastella toimintoja ja tehdä päätöksiä, miten ne kehitetään. Sitten vasta voi mitoittaa oikean määrän henkilöitä suorittamaan tehtäviä.

Selviytymisstrategiana korkeata osaamista

Rakennemuutos kouraisee myös valtion tutkimusyksiköitä. Yksiköiltä halutaan yhdistää ja yhteistyötä yliopistojen kanssa lisätä. Halutaan saada aikaiseksi suurempia kokonaisuuksia, joiden vaikuttavuutta saataisiin yhteiskunnassa nostettua. Sektoritutkimuslaitosten rakenteellisesta kehittämisestä tehtiin vuonna 2004 selvitys Jussi Huttusen toimesta.

Kaikki ministeriöt ovat pitäneet laatia hallinnonalansa sektoritutkimuksen kehittämisohjelmat syyskuun loppuun mennessä. Nyt maamme hallitus aikoo asettaa työryhmän valmistelemaan valtion tutkimuslaitosten kokonaisremonttia. Työryhmä asetettaneen vielä tämän vuoden puolella.

Korkeakoulujen kehittämishankkeen taustalla on Anne Brunilan kuuluisa globalisaatioselvitys, jonka mukaan Suomen selviytymis- ja menestymisstrategia nojaa tietointensiivisyyteen, koulutukseen ja korkeaan osaamiseen. Tähän liittyen valtion tiede- ja teknologianeuvosto on laatimassa strategiaa tieteen ja teknologian osaamisen huippukeskusten synnyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Strategian tulee olla valmis ensi kesään mennessä.

Opetusministeri Kalliomäki otti marraskuussa kantaa yliopistojen ja korkeakoulujen rakenteelliseen kehittämiseen esittämällä mm., että kehittämistarvetta on ainakin Tampereella, Vaasassa, Joensuussa, Etelä-Karjalan alueella ja Kuopiossa. Alakohtaisesti tarvetta on ehkä selvimmin taidealoilla. Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhdistämistä tai niiden yhteistyötä tiivistävää katto-organisaatiota tulisi myös Kalliomäen mukaan harkita. Lisäksi tulisi käynnistää valmistelu ruotsinkielisen korkeakoulutuksen kokoamiseksi. Åbo Akademi onkin tässä asiassa edennyt ja on kokoamassa ruotsinkielinen ammattikorkeakoulutus yksikkönsä ympärille.

Taloussanomat -lehden (14.12.2005) mukaan Eduskunta on kaikista tehostamisvaatimuksista huolimatta päättänyt perustaa ensi vuoden juhlaistunnossaan uuden kansainvälisten suhteiden tutkimuslaitoksen! Yksikön on tarkoitus lisätä tietämystä mm. ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä globalisaatiosta. Nyt aihepiiriä tutkii Ulkopoliittinen instituutti ja Rauhan – ja konfliktintutkimuslaitos. Tutkimuslaitos on tarkoitus perustaa vuonna 2007. Jussi Huttusen raportissa nostettiin tutkimusalueen aukon esille.

YHL seuraa valppaana asioiden kehittymistä

YHL:n hallitus päätti tehostaa työskentelynsä valjastamalla työvaliokunnan, täydennettynä TuYHY:n puheenjohtajalla Mats Kommosella, seuraamaan, mitä hankkeita yliopistoissa käynnistetään tuottavuuden nimessä.

Voidakseen työskennellä tehokkaasti tarvitaan tietoa, mitä kentällä tapahtuu. Myös henkilöstö on oikeutettu saamaan tietoa, mitä toimintojen osalta ollaan paikallisella tasolla suunnittelemassa. Hankkeista ja suunnitelmista pyydetään kertomaan suoraan YHL:n puheenjohtajalle tai oman yhdistyksen puheenjohtajalle tai pääluottamusmiehelle.

Hyvä yhteistoiminta ja vuorovaikutus henkilöstön kanssa kuuluu nykyaikaiseen työelämään

Asioita tulee käsitellä yhteistoiminnassa ja hyvässä vuorovaikutuksessa henkilöstön kanssa. Yhteistoiminnan toimimattomuudesta on puhuttu kauan. Ihmetystä herättää, miksi asioita ei vieläkään osata tai haluta tehdä hyvässä yhteistoiminnassa oman henkilöstön kanssa, jolloin myös valmistelut ja tulokset olisivat paljon onnistuneempia.

Yhteistoiminta ei onnu vain yliopistojen ja virastojen, vaan myös opetusministeriön tasolla. Yhteistoiminta on johtamisväline, jonka uskoisi myös ministeriöiden virkamiesten ja yliopistotyönantajien ymmärtävän käyttää toiminnassaan. Asioiden valmistelu salassa omalta henkilöstöltä ei kuulu nykypäivän työelämään. Salailun kulttuurista on vihdoin päästävä eroon!

Sivun alkuun

Henkilöstö unohtuu laatikkoleikeissä

Pardian puheenjohtaja Antti Palola vaati Suomen korkeakouluverkoston kehittämiseen pitkäjänteistä linjanvetoa. Muutokset näkyvät vasta vuosien kuluttua, joten suhdannetilanteeseen tai hetken mielijohteeseen pohjautuvia ratkaisuja on syytä välttää.

Tuottavuutta ja tehokkuutta haettaessa myös yliopistoille esitetään resurssien vähentämistä. On kuitenkin muistettava, että jos virastoille ja yliopistoille säädetään ensin lisätehtäviä ja sen jälkeen niiltä vaaditaan mittavia henkilöstöleikkauksia, seuraukset näkyvät kautta linjan niin henkilöstön työhyvinvoinnissa kuin myös maassamme toteutettavassa korkeakoulupolitiikassa. Yliopistojen ja korkeakoulujen merkitys alueen kehitykselle on kiistaton. Hyvän toimintaympäristön tiedetään vahvistavan myös alueen elinkeinorakennetta.

Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on koulutusjärjestelmässä oma tehtävänsä. Korkeakoululaitoksemme on rakennettu tämän ns. duaalijärjestelmän varaan. Keskinäiseen kilpailun ja voimien hajottamisen sijaan tulisi sekä yliopistojen kesken että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä tehdä molempia osapuolia hyödyntävää yhteistyötä. Tarkastelun ulkopuolelle ei tule myöskään jättää sektoritutkimuslaitoksia. Osapuolten osaamisalueiden täysimääräinen hyödyntäminen on kaikin puolin järkevää.

Yliopisto- ja korkeakoululaitosta, kuten kaikkia yhteiskunnan eri osa-alueita, on jatkuvasti kehitettävä. Päivän keskusteluissa tuottavuutta tarkastellaan kuitenkin kovin kapea-alaisesti vain talouden ja organisaatiorakenteiden näkökulmasta. Vähemmälle huomiolle jää henkilöstön jaksaminen ja se, miten henkilöstö selviytyy organisaatiolle määrätyistä tehtävistä. Tietotekniikka ja sähköistäminen kun eivät ratkaise kaikkia ongelmia.

Tuottavuuden ja tehokkuuden nimessä henkilöstöresursseja vähennetään, mutta työtehtävät on kuitenkin hoidettava. Kun vakinainen henkilöstö vähennee, paikataan vajetta yhä enenevässä määrin harjoittelijoilla ja työssä oppijoilla. Em. paikat avaavat nuorelle mahdollisuuden oppia työelämän pelisääntöjä ja siten saada tarvitsemaansa työelämätietoutta - asia on tältä osin hyvä. Mutta yhä harvalukuiselle vakinaiselle henkilöstölle tilanne on muodostumassa rasitteeksi, sillä heidän työpanoksensa kuluu ryhmien työnohjaukseen ja työturvallisuuden varmistamiseen. Omat työtehtävät hoidetaankin usein harmaana ylityönä. Näin vakinaisen henkilöstön jaksamista vedetään äärirajoille.

Koko julkisen sektorin rakenteellisen kehittämisen ratkaisut tulee perustaa huolellisiin taustaselvityksiin ja niihin perustuvaan kokonaisanalyysiin. Kokonaisuutta ei voida pilkkoa toisistaan riippumattomiksi osioiksi, jota aina kehitetään kerrallaan vain osa osalta. Henkilöstön jaksamisesta on pidettävä huolta. Yksipuolisen talousnäkökulman rinnalle on tarkastelussa otettava huomioon myös henkilöstön työhyvinvointi.

Sivun alkuun

Yliopistojen taloudellista ja hallinnollista asemaa ryhdytään selvittämään

Opetusministeri asetti työparin selvittämään yliopistojen taloudellista ja hallinnollista asemaa ja sen uudistamista. Selvitysmiehinä toimivat hallintoneuvos Niilo Jääskinen ja professori Jorma Rantanen.

Selvityksessä tarkastellaan sekä lähivuosien että tulevaisuuden toimenpiteitä, joilla yliopistojen taloudellista toimivaltaa vahvistettaisiin. Selvitysmiesten tulee tehdä esitys yliopistojen taloudellisen toimivallan vahvistamisesta siten, että valtion korkeakoulu- ja tiedepoliittinen ohjaus voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi selvitysmiesten tulee antaa ehdotuksensa yliopistojen johtamisen ja hallinnon uudistamisesta.

Toimeksiannon mukaisesti lähivuosia koskevien toimien osalta selvitystyön tulee valmistua huhtikuun 2006 loppuun mennessä ja muilta osin vuoden 2006 loppuun mennessä.

Sivun alkuun

Uusi laskentamalli yliopistojen tuloksellisuuden arviointiin

Åbo Akademi on tehokkain yliopisto verrattaessa sen saamaa rahoitusta saavutettuihin tuloksiin. Myös Jyväskylän ja Turun yliopistot menestyivät vertailussa hyvin. Tämä käy ilmi tutkimuksessa, jossa sovellettiin Jyväskylän yliopistossa kehitettyä uutta mallia yliopistojen tuloksellisuuden arviointiin viisivuotisjaksona 2000-2004. Vertailussa oli 16 yliopistoa ja niistä kootut tiedot perustuvat opetusministeriön (OPM) ylläpitämään KOTA-tietokantaan.

Tutkimusraportissa esitetyssä uudessa laskentamallissa yliopistojen tuloksellisuutta arvioidaan käyttäen panostusten mittarina yliopistojen eri toimintoihinsa kohdentamaa OPM:n yliopistoille myöntämää perusrahoitusta sekä yliopistojen kokonaisrahoitusta. Kokonaisrahoitus muodostuu perusrahoituksen ja ulkopuolisen rahoituksen summasta. Tuloksia mitataan perustutkintojen ja tohtorin tutkintojen sekä vertaisarvioitujen kansainvälisten tieteellisten artikkelien ja konferenssiartikkelien määrillä. Yliopistojen yhteiskunnallinen palvelutehtävä rajattiin tarkastelun ulkopuolelle.

Julkaisussa esitetty uusi laskentamalli ottaa huomioon yliopistojen ja koulutusalojen erilaiset rahoituspohjat sekä niiden koulutus- ja julkaisuprofiilit. Näin malli soveltuu hyvin työkaluksi asetettaessa yliopistoille ja koulutusaloille niiden erilaisia profiileja vastaavia tavoitteita ja seurattaessa yliopistojen tuottavuutta.

Laskentamalli ja sen tuottamat tulokset on koottu Jyväskylän yliopistossa julkistettuun teokseen "Yliopistojen tutkintokoulutuksen ja tutkimuksen rahoitus ja tulokset vuosina 2000-2004". Tutkimusraportin ovat kirjoittaneet professori Pekka Neittaanmäki, tutkija Reeta Neittaanmäki ja professori Timo Tiihonen ja sen on julkaissut Koulutuksen tutkimuslaitos. Julkaisussa tarkastellaan yliopistojen perus- ja jatkokoulutuksen ja tieteellisen tutkimuksen rahoitusta sekä näiden yhteyttä tuloksiin koulutusaloittain ja yliopistoittain.

Tarkemmat yliopistoittaiset tiedot ovat kuvioissa 1 ja 2, http://ktl.jyu.fi/ktl/ajankohtaista/tiedotteita/2005/t14122005

Sivun alkuun

Avoimen yliopiston opetusta ja elinikäinen oppiminen

Opetusministeri Antti Kalliomäen mukaan avoimen yliopisto-opetuksen laajentaminen ja kehittäminen on ensiarvoista, jotta koulutuksellinen tasa-arvo ja mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen toteutuisivat. Elinikäistä oppimisen järjestelyjä yliopistoissa selvittäneen työryhmän työ valmistui joulukuun alussa.

Elinikäistä oppimista yliopistoissa tarkastellut työryhmä ehdotti nyt lausuntokierrokselle lähtevässä muistiossaan mm. että yliopistot laatisivat elinikäisen oppimisen strategiat ja kehittäisivät avoimen yliopiston väylän opiskelijavalintoihin sekä akateemisesti koulutettujen täydennyskoulutusmahdollisuuksien parantamista.

Avoin yliopisto-opetus tarjoaa hyviä mahdollisuuksia koulutustason nostoon ja uudelleenkouluttautumiseen. Työryhmä ehdottaa ns. avoimen väylän kehittämistä ja väylän kautta tapahtuvan opiskelijavalinnan laajentamista. Työryhmän suosituksen mukaan kohtuullisen määrän avoimen yliopiston opintoja suorittaneen opiskelijan tulisi voida siirtyä yliopiston tutkinto-opiskelijaksi. Kohtuullisena työryhmä pitää hyvin tiedoin suoritettuja noin 45 opintopistettä.

Lisäksi työryhmä suosittelee tutkintoon johtavien opintojen tarjoamista avoimessa yliopistossa. Harkinta tarjottavista opintokokonaisuuksista ja tutkinto-opiskelijaksi valinnasta säilyisi yliopistoilla. Avoimessa yliopistossa voitaisiin tarjota kandidaatintutkintoon johtavat opinnot, joiden suorittamisen jälkeen yliopisto antaa tutkinnot.

Työryhmän mukaan yliopistollisen täydennyskoulutuksen sekä yksityisten ja julkisen sektorin työnantajien on kannettava nykyistä suurempi vastuu akateemisesti koulutetun väestön täydennyskoulutusmahdollisuuksista. Yliopistollinen täydennyskoulutus voidaan yhtiöittää yliopiston harkinnan mukaan. Työryhmä pitää tärkeänä, että yliopistokoulutuksen ja akateemisen väestön tarpeet otetaan huomioon aikuisten opintosetelin käyttöönottoa koskevassa valmistelutyössä ja toimenpide-ehdotuksissa. Mahdollisuudet laajentaa opintosetelikokeilu yliopistolliseen täydennyskoulutukseen pitää selvittää.

Työryhmämuistio (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:38) on saatavilla pdf-tiedostona opetusministeriön nettisivuilta www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/2005/tr38/tr38.pdf

Sivun alkuun

Naiset juuttuneet pätkätöihin

Määräaikaisuudet ovat lisääntyneet julkisella puolella tämän vuoden alussa aiemmasta pienestä laskusta huolimatta. Modernille pätkätyöläisyydelle on ominaista kaksi ryhmää: koulutetut, julkisella sektorilla työskentelevät naiset, joiden työsuhteet on ketjutettu, sekä yli 40-vuotiaat, ylemmät toimihenkilömiehet, joiden työ on projektiluonteista. Erityisen yleisiä määräaikaisuudet ovat terveydenhuollon ammateissa.

Työministeriö tilasi Tilastokeskuksen tutkijoiden raportin "Pysyvän työn toivossa" selvittämään määräaikaisen työn tilannetta Suomessa. Raportti on tilattu selvityshenkilö Kirsti Palanko-Laakan selvityksen aineistoksi. Raportti koostuu tilastoista, työolotutkimuksen tuloksista sekä uudesta työnantajille ja henkilöstön edustajille tehdystä haastattelututkimuksesta.

Valtiosektorilla määräaikaisten osuus oli vuoden 2005 alussa suurempi kuin koko 2000-luvulla tähän asti (24 %). Kunnissakin osuus on kasvanut 23 prosenttiin, kun viime vuonna osuutta (22 %) oli pystytty hieman supistamaan aiemmasta. Yksityisellä sektorilla osuus on pitkään ollut noin 10 prosenttia. Siellä on kuitenkin lukumääräisesti eniten pätkätyöläisiä: tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 139 000 henkeä.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on osoittautunut maaksi, jossa käytetään erityisen paljon määräaikaisia työsuhteita. Määräaikaisuus kohdistuu Suomessa keskimääräistä enemmän naistyövoimaan ja hyvin koulutettuihin.

Tutkimuksen taustalla on hallitusohjelmassa esitetty pyrkimys vähentää julkisen sektorin määräaikaisuutta vakinaistamisen avulla. Viimeisimmät tilastot kuitenkin antavat edelleen aihetta huoleen, sillä julkisen sektorin määräaikaisten määrät ja osuudet ovat jälleen nousseet vuoden 2005 ensimmäisellä neljänneksellä aiemman pienen laskun jälkeen.

Kirsti Palanko-Laaka. Määräaikaisen työn yleisyys, käytön lainmukaisuus ja lainsäädännön kehittämistarpeet. Työhallinnon julkaisu 359.
www.mol.fi  > Työministeriön julkaisut

Sivun alkuun

STTK: Julkinen sektori erityinen häpeäpilkku

Määräaikaisia työsuhteita koskevasta raportista syntyi kohu jo ennen raportin varsinaista julkistamista. STTK toivoo, että närkästyksen aalto ei hukuta alleen työmarkkinoiden polttavaa ongelmaa.
- Vuonna 2001 voimaan tulleeseen työsopimuslakiin STTK sai monia määräaikaisten asemaa parantavia säännöksiä. Näiden odotettiin vaikuttavan siten, että määräaikaisten työsuhteiden määrä vähenee. Työministeriön vuoden 2004 työolobarometrin mukaan määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli 15 prosenttia työvoimasta, mutta uusista työsuhteista peräti 43 prosenttia oli määräaikaisia. Tämä osoittaa, että lakimuutokset eivät ole kyenneet hillitsemään määräaikaisten työsuhteiden määrää.

STTK kummastelee ”kulttuurieroa” yksityisen ja julkisen sektorin työnantajien välillä.
- Julkisella sektorilla määräaikaisten osuus työvoimasta on 20–30 prosenttia eikä lukua selitä edes työllisyysvaroin palkattujen määrä. Työnantajatilastojen (v. 2003-2004) mukaan yksityisten palvelualojen naisvaltaisilla- ja vuorotyöaloilla määräaikaisten osuudet vaihtelivat 5-9 prosentin välillä, mutta julkista sektoria lähellä olevissa yksityisissä terveys- ja sosiaalipalveluissa vastaava luku oli 25 prosenttia.

STTK korostaa, että määräaikainen työsuhde ei ole ratkaisu työnantajan epävarmaan talous- tai markkinatilanteeseen.
- Rahoituksen tai työn riittävyyden epävarmuudella ei määräaikaisuutta saati jatkuvia määräaikaisuuksia voida perustella. Näitä tilanteita varten laissa on taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomis- ja lomautusperusteet.

Yksityissektorin määräaikaisten lukumääristä voi päätellä, että lomautus- tai irtisanomissäännösten tiukkuus ei ole este määräaikasäännösten asialliselle käytölle.

Määräaikaisia käytettävä aidosti tilapäisiin työtehtäviin

STTK muistuttaa, että epävarmoja rekrytointeja varten työsopimuslaissa on oma, koeaikaa koskeva säännös.
- Määräaikaiset työsuhteet on sen sijaan tarkoitettu välttämättömään sijaistarpeeseen ja aidosti tilapäisiksi tiedettyjen tehtävien hoitamiseen. Sellaisina ne ovat tarpeen myös työntekijöiden työssä jaksamiselle ja työtaakan tasaamiselle. Tilanne kääntyy kuitenkin päinvastaiseksi, jos suurta osaa varsinkin nuoremmasta henkilöstöstä painaa jatkuva epävarmuus. Käy niin, että olemassa olevaa työtä enemmän kiinnostaa uuden työpaikan haku. Tämä on huonoa henkilöstöpolitiikkaa.

Epäselviin tilanteisiin työelämässä johtavia päätöksiä on Suomessa luotu jopa lainsäädännöllä.
- Tällaisia ovat esimerkiksi työharjoittelijat sekä omais- ja perhehoitajat, jotka on rajattu työsuhteen ulkopuolelle. Työn kuluessa ilmenevien käytännön tilanteiden ratkaisut on kuitenkin jätetty avoimiksi. Vastaavassa epävarmuudessa työskentelee myös kasvava joukko
erilaisilla toimeksianto-, alihankinta- tai freelancer-sopimuksilla palkattuja, työsuhteisiin verrattavia työnsuorittajia. Määräaikaisuuden ohella näiden erityssäännösten ja tilanteiden selvittäminen ja korjaaminen on tarpeen, jotta uusi työsopimuslaki oikeasti toimisi työelämän peruslakina.

Sivun alkuun

VTML: Valtiotyönantaja sitoutunut vähentämään määräaikaisia palvelussuhteita

Valtion työmarkkinalaitos korostaa, että valtiolla on selkeä linja, jonka mukaan pysyvät tehtävät hoidetaan vakinaisessa palvelussuhteessa. Määräaikaisten palvelussuhteiden käytölle on aina oltava joko valtion virkamieslaissa tai työsopimuslaissa säädetyt perusteet. Jos tällainen peruste on olemassa, palvelussuhde on voimassa olevan lainsäädännön mukainen ja siten laillinen. Valtionhallinnossa on käynnissä useita hankkeita, joiden tavoitteena on vähentää perusteettomien määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöä. Virastoille on myös annettu ohjeet, joissa edellytetään yhteisten linjausten noudattamista henkilöstöä palkattaessa.

Valtion työmarkkinalaitoksessa on jo usean vuoden ajan toiminut määräaikaistyöryhmä, jossa on sekä työnantajan että valtion henkilöstöjärjestöjen edustus. Työryhmä on selvittänyt määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöä ja perusteita valtionhallinnossa. Työryhmän tehtävänä on muun muassa selvittää valtion virkamieslain mahdollisia muutostarpeita sekä etsiä keinoja määräaikaisten palvelussuhteiden tapauskohtaiselle tarkastelulle.

Valtion henkilöstön määrä on 124 000, josta yliopistoissa on noin neljännes. Muusta valtionhallinnosta poiketen yliopistoissa on runsaasti sellaisia virkoja, joihin on erityisten säädösten perusteella nimitettävä määräajaksi tehtävien luonteesta johtuen. Projektityö muodostaa oman erityisalueensa yliopistoissa. Tämä johtuu mm. siitä, että yliopistojen saama rahoitus on järjestetty eri tavalla kuin muissa virastoissa. Valtion budjettirahoitus kattaa vain osan yliopistojen menoista, mikä aiheuttaa erityisiä tulkintakysymyksiä yliopistojen määräaikaisten palvelussuhteiden osalta. Rahoituksesta suuri osa on määräaikaista, ulkopuolisilta tulevaa rahoitusta. Määräaikainen projektityö on sinänsä laillinen määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöperuste. Jos työ kuitenkin muodostuu luonteeltaan pysyväksi, edellytetään valtion linjausten mukaan vakinaista palvelussuhdetta.

Yhteistyötä yliopistojen määräaikaisten palvelussuhteiden selvittämiseksi tehdään jatkuvasti. Esimerkiksi kesäkuussa 2005 Valtion työmarkkinalaitos järjesti seminaarin, jossa pohdittiin, miten yliopistojen toiminta, rahoitus ja hyvä työnantajapolitiikka voidaan yhdistää.

Valtion työmarkkinalaitos teki keväällä 2004 kyselyn valtion virastoille ja laitoksille määräaikaisista palvelussuhteista. Kyselyllä haluttiin saada tieto ns. aidosti määräaikaisten palvelussuhteiden määrästä, mikä ei ole riittävän tarkasti tullut esille tähänastisista tilastoista. Tulosten mukaan valtion virastojen ja yliopistojen henkilöstöstä aitoja määräaikaisia oli 18,2 prosenttia koko henkilöstöstä. Pelkästään yliopistoissa tällaisia palvelussuhteita oli 44,6 prosenttia. Jos koko valtionhallintoa koskevista lukumääristä poistetaan yliopistojen luvut, aidosti määräaikaisia oli valtion muissa virastoissa 9,5 prosenttia näiden organisaatioiden henkilöstön määrästä. Kyselyn vastausprosentti kattoi 95 prosenttia koko valtion henkilöstöstä.

Valtion määräaikaisten palvelussuhteiden tilastointia on parannettu ja kehitetään edelleen vuonna 2006. Tarkoitus on etsiä sellaiset määräaikaiset palvelussuhteet, joihin ei lain tai asetuksen perusteella ole aina nimitettävä määräajaksi. Samalla kartoitetaan ne määräaikaisissa palvelussuhteissa olevat henkilöt, joilla on vakituinen taustavirka tai jotka vielä opiskelevat.

Sivun alkuun

STTK pettynyt yliopistojen aikuiskoulutustyöryhmän esityksiin

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on pettynyt yliopistojen aikuiskoulutustyöryhmän tänään julkaistuihin esityksiin.
- Työryhmä on epäonnistunut yliopistojen täydennyskoulutuksen rahoitusongelmien ratkaisemisessa. Esitys opintosetelien luomisesta tiettyjen erityisryhmien koulutusmahdollisuuksien parantamiseen on hätäensiapua. Opetusministeriön budjetista aikuiskoulutukseen käytetään 800 miljoonaa euroa. Tästä vain 3 miljoonaa on osoitettu yliopistolliseen täydennyskoulutukseen, kritisoi STTK:n koulutuspoliittinen asiamies Petri Lempinen.

Lempinen korostaa, että työelämässä on yhä enemmän korkeakoulutettuja, joiden täydennyskoulutusta ei voida jättää vain yksilön ja työnantajan vastuulle.
- Yliopistojen aikuiskoulutusta on kehitettävä julkisena tehtävänä. Näin yliopistojen osaaminen saadaan mahdollisimman laajasti aikuisväestön ulottuville. Julkisen tehtävän on koskettava myös täydennyskoulutusta, ei vain avointa yliopistoa ja aikuisten tutkintokoulutusta.

Puhtaasti markkinaehtoinen täydennyskoulutus puolestaan tarkoittaisi Lempisen mukaan sitä, että yliopistot toimisivat business-pohjaisesti teollisuuden miesten lisä- ja täydennyskouluttajana, kun taas avoin yliopisto suuntautuisi matalapalkkaisten naisten sivistämiseen.
- Tätä kehityssuuntaa ei pidä hyväksyä. Täydennyskoulutus ei voi toimia vain markkinaehtoisesti, sillä toimialojen, työnantajien ja yksilöiden mahdollisuudet hankkia koulutusta vaihtelevat suuresti. Aikuiskoulutus mielletään yliopistojen kolmanneksi tehtäväalueeksi ja se puolestaan edellyttää julkista rahoitusta.

Aikuiskoulutusta painotettava nuorisokoulutuksen rinnalla

Tutkintoon johtavaa koulutusta käytetään nyt täydennyskoulutuksen korvikkeena. Asia korjaantuisi siirtämällä voimavaroja tutkintokoulutuksesta täydennyskoulutukseen.
- Tällaista rohkeutta ei työryhmältä kuitenkaan löytynyt, STTK:n Petri Lempinen toteaa.

Hän muistuttaa, että puolet ikäluokasta suorittaa nykyisin korkeakoulututkinnon, mikä tulevaisuudessa lisää korkeakoulujen täydennyskoulutuksen tarvetta.
- Väestön koulutustason kohottamisen rinnalle korkeakoulujen aikuiskoulutuksen keskeiseksi tehtäväksi on nostettava osaamisen jatkuva kehittäminen. Aikuiskoulutusta on painotettava nuorisokoulutuksen rinnalla.

Aikuiskoulutuksen rahoituksen ongelma on, että se kohtelee koulutuksen järjestäjiä eri tavoin, vaikka koulutus olisi samankaltaista työelämän tarpeiden näkökulmasta.
- Järjestelmien tulisi kohdella toisen ja korkea-asteen lisäkoulutusta samalla tavalla. Jo vuonna 2002 esitettiin valtion rahoituksen osuudeksi yliopistojen täydennyskoulutukseen 15,1 miljoonan euron vuotuista summaa. STTK pitää tätä miniminä toiminnan kehittämiseksi.

Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle työelämään jäävien on työskenneltävä nykyistä pidempään. Uudet työpaikat syntyvät yhä useammin korkeaa osaamista vaativiin toimihenkilötehtäviin.
- Kumpikin trendi asettaa vaatimuksia työssä olevien osaamisen jatkuvalle kehittämiselle, STTK muistuttaa.

Ei täydennyskoulutuksen yhtiöittämiselle

Työryhmä esittää, että yliopistot voivat harkintansa mukaan yhtiöittää täydennyskoulutuksen.
- Yhtiöittäminen on silmänkääntötemppu, jolla yritetään keplotella ratkaisu valtion tuottavuusohjelman säästötavoitteisiin yliopistojen osalta. Täydennyskoulutusta ei kehitetä heikentämällä henkilöstön asemaa, Lempinen painottaa.

Yhtiöittäminen ei STTK:n mielestä ratkaise täydennyskoulutuksen aitoja ongelmia eli rahoitusta ja suhdetta tutkintokoulutukseen.
- Päinvastoin: erillinen organisaatio voi heikentää täydennys- ja tutkintokoulutuksen yhteyttä.

STTK kummastelee opetusministeriön halua valmistella yliopistoasioita vain ministeriön virkamiesten ja yliopistorehtoreiden kesken.
- Työmarkkinajärjestöt edustavat koulutuksen kysynnän näkökulmasta keskeisiä toimijoita. Valitettavasti opetusministeriö näkee yliopistojen aikuiskoulutuksen vain hallinnon ja yliopistojen välisenä asiana vailla laajempaa yhteiskunnallista yhteyttä, STTK:n koulutuspoliittinen asiamies Petri Lempinen sanoo.

Sivun alkuun

Tuposeto on laatinut arvioita vuosien 2005 - 2006 tulo- ja hintakehityksestä.

Palkansaajien ansiotasoindeksin arvioidaan kohoavan kuluvana vuonna keskimäärin 3,6 %, mistä 1 prosenttiyksikkö aiheutuu palkkaliukumasta ja rakenteellisista tekijöistä. Ensi vuonna nousu hidastuu arviolta 2½ prosenttiin.

Raakaöljyn hintakehityksestä huolimatta inflaatio on mm. kireän kilpailun vuoksi jäänyt arvioitua hitaammaksi ja pysynyt selvästi euroalueen keskiarvon alapuolella. Kuluttajahintaindeksin arvioidaan kohoavan tänä vuonna vajaan prosentin viimevuotisesta. Ensi vuonna nousu saattaa lievästi nopeutua.

Palkansaajien ostovoima lisääntyy tänä vuonna 3 %. Nousu on lähinnä odotettua hitaamman inflaation vuoksi suurempi kuin tulopoliittista sopimusta solmittaessa arvioitiin. Ensi vuonna ostovoiman arvioidaan mm. veronkevennysten sekä työeläkemaksujen alentamisen vuoksi kohoavan suunnilleen saman verran.

Paperiteollisuuden lakkojen ja työsulun vuoksi tehdasteollisuuden tuottavuuden nousu lähes pysähtyy kuluvana vuonna, ja yksikkötyökustannukset kohoavat kilpailijamaita enemmän. Vuonna 2006 hintakilpailukyvyn arvioidaan tuottavuuden nousun nopeutumisen myötä uudelleen kohenevan.

www.vm.fi  >Julkaisusarjat > Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset

 

Sivun alkuun