Opetuksen ja tutkimuksen toimintaympäristö 2020 – korkeakoulukirjastojen rakenteellinen kehittäminen digitaaliseksi palveluverkoksi, versio 5.5.2009

Opetusministeriölle

17.6.2009

Raportissa kuvataan monipuolisesti korkeakoulukirjastojen tulevan vuosikymmenen haasteita digitalisoituvassa maailmassa. Raportti sisältää niukasti tietoa ja viestiä henkilöstön asemasta, tarpeesta ja koulutuksesta, vaikka se tuo toisaalta esiin vaatimuksia osaamistarpeesta ja niiden kehittämisestä. Tämä asettaa haasteita sekä kirjastoalan ammatilliselle koulutukselle että henkilöstön täydennys- ja jatkokoulutukselle. Asiaa voitaisiin lopullisessa raportissa käsitellä enemmän. Tulevaisuudessa tulisi ottaa huomioon kirjastoihin kohdistuvat rahoituspaineet muun muassa panostuksena henkilöstökoulutukseen ja kirjastoalan palkkakehitykseen, jota työtehtävien vaativuuden lisääntyminen ja osaamisen kehittäminen tuovat tullessaan ja alan asiantuntijoiden rekrytointi onnistuisi myös jatkossa.

Raportissa esitetään erilaisia hallinto- ja rahoitusmalleja yhdistyville kirjastoille. Useamman organisaation ylläpitämissä kirjastoissa askarruttaa henkilöstön tasa-arvoinen kohtelu ja samapalkkaisuuden toteutuminen vaativuudeltaan samanlaisissa tehtävissä, varsinkin kun raportissa todetaan, että johtajilla on vain vähän vaikutusmahdollisuuksia rajatuissa budjettivaltuuksissa tehdä tältä osin muutoksia.

Raportissa nousee esiin myös toteamuksena henkilöstön vähentämispaineet, vaikka kirjastojen henkilöstöresursointi ei olekaan kehittynyt samassa suhteessa digitaalisen ympäristön tuomien tehtävien lisääntyessä. Lisäksi on kirjastoja, joissa elektroniset aineistot ovat vain lisä muun materiaalin oheen, eivät painetun aiheiston käsittelystä vapauttava korvike, esimerkkeinä mm. vapaakappalekirjastot. Tätä ei ole resursoinnissa tarpeeksi huomioitu. Raportissa ei myöskään riittävästi korosteta kirjastoissa jo tehtyä omaehtoista rakenteellista kehittämistä (mm. järjestelmien ja elektronisten aineistojen hankinta).

Pitää tarkkaan miettiä mitä tehtäviä keskitetään ja missä vaiheessa. Muun muassa luettelointi on kirjastotoiminnan ydinaluetta. Esimerkki Marc21 formaatin ja kirjastojärjestelmän vaihtaminen on osoittanut, että keskeneräisiä ja testaamattomia järjestelmiä ei pidä ottaa käyttöön. Keskitetty malli on vain yksi malli muiden mallien joukossa. Organisointimalleja pohdittaessa on syytä nostaa esiin myös asiakaslähtöisyys ja mahdollisuudet organisaation nopeaan reagointiin mahdollisissa toimintaympäristön muutoksissa. Keskittämisen varjopuolia, raportissa esitetyn lisäksi, ovat myös mahdollinen palvelutason lasku niin määrällisesti, ajallisesti kuin laadullisestikin.

Kansalliskirjaston ja Varastokirjaston yhteen liittämistä kannattaa edelleen tutkia ja ottaa huomioon henkilöstön näkemykset asiasta.

Pidämme hyvänä, että raportissa suositellaan kirjasto- ja tietopalvelujen integroimista korkeakoulujen strategiseen suunnitteluun, kuten opetusministeriölle suositetaan kirjasto- ja tietopalveluresurssien ja laadun seuraamista eräänä korkeakoulujen arviointikriteerinä. Kirjasto- ja tietopalvelut ovat tärkeä ja kiinteä osa tutkimus- ja opetusinfrastruktuuria.

Erityisen kannatettavaa on raportissa esitetty yhteistietokantojen maksuton kansalaiskäyttö.

Lopuksi haluamme todeta, että kun kirjastojen rakenteellista kehittämistä tehdään, tulee henkilöstön olla aidosti mukana kehittämisessä ja mahdollisissa muutoksissa, työn uudelleen organisoinnissa. Pohdittaessa henkilöstön järkevää käyttöä ja työnjaon uudistamista, nykyisissä tehtävissä toimivien kirjastoammattilaisten näkemykset ovat tärkeitä ja huomioonotettavia. Vain siten syntyy aito mahdollisuus uudistumiseen ja henkilöstön kautta tilaisuus saada käyttöön asiakaskunnalta tuleva todellinen palaute nykyisistä ja tulevista käytännön palvelutarpeista.

Kerttu Pellinen
puheenjohtaja

Elisa Hyytiäinen
varapuheenjohtaja