Lausunto Suomen Akatemian säädökset - työryhmän muistiosta

Opetusministeriölle

18.2.2009

Lausunto Suomen Akatemian säädökset - työryhmän muistiosta

Pyydettynä lausuntona työryhmän ehdotuksesta uudeksi laiksi ja asetukseksi Suomen Akatemiasta Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry toteaa seuraavan.

Opetusministeriön asettaman työryhmän tehtävänä on ollut laatia ehdotus Suomen Akatemiaa koskevien säädösten muutoksiksi. Perusteluna on ollut muun muassa yliopistolainsäädännön ja yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen aseman meneillään oleva muutos. Tarkoituksena on ollut myös sovittaa Suomen Akatemiaa koskevat säädökset vastaamaan voimassa olevan perustuslain säännöksiä.

Suomen Akatemian tehtäviin on lisätty 2 § 1 momenttiin kohta 5: suorittaa muut tiedepoliittiset asiantuntijatehtävät, joista valtioneuvoston asetuksella säädetään tai jotka opetusministeriö sille antaa.

Lain perusteluissa todetaan, että Akatemian tehtävät pääosin säilyvät entisellään, mutta eräin verraten vähäisin osin niitä ehdotetaan täsmennettäväksi. Tehtäviin lisättyä kohtaa 5 ei kuitenkaan voi pitää täsmennyksenä, vaan Akatemian hallintohenkilöstön näkökulmasta katsottuna avoimena valtakirjana lisätä tehtäviä paitsi asetuksella, myös opetusministeriön määräyksellä ilman, että samalla kiinnitettäisiin huomiota lisätehtäviin tarvittaviin henkilö- ja muihin resursseihin. Tällaista hahmottamatonta tehtävälisäystä ei ole perusteltua tehdä.

Hallituksen kokoonpanoa esitetään muutettavaksi nykytrendien sanelemaan suuntaan: hallituksen ns. ulkopuolisten jäsenten määrää halutaan lisätä. Myönteistä ehdotuksessa on, että asiantuntijajäsenet muodostaisivat edelleen hallituksen enemmistön. Ulkopuolisten jäsenten ”kelpoisuusehdot” tulisi määritellä selkeästi, samoin menettelytapa jäsenten nimeämisessä. Koska hallitus käsittelee ja päättää henkilöstöä koskevista johtosääntö- ja strategialinjauksista, samoin henkilöstöön suoraan vaikuttavista talouden suuntaviivoista, hallituksessa tulisi olla myös Akatemian henkilöstön edustaja. Katsomme myös, että rahoitukseen ja tiedepoliittisiin linjauksiin liittyvät päätökset voivat olla sen kaltaisia, että niillä on henkilöstövaikutuksia.

Suoraan henkilöstöä koskevista muutosehdotuksista merkittävin on ehdotus siirtää nyt Akatemian palveluksessa olevat tutkijat palvelussuhteeseen niihin organisaatioihin, joiden tiloissa ja yhteydessä he työskentelevät. Tämä tarkoittaisi sitä, että yhden työnantajan sijaan tutkijoiden itsenäisiä työnantajia olisi lukuisa määrä. Suunnitelman mukaan nykyiset virat ja virkasuhteet poistettaisiin lailla ja tutkijat otettaisiin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin työsopimussuhteeseen. Se. mitä lain perusteluissa 9 §:n osalta on sanottu tehtävien rahoittamisesta ja niihin liittyvistä haku-, arviointi- ja päätöksentekoprosesseista, on täsmennettävä.

Suunnitellut tulevat työnantajat ovat organisaatioiltaan ja hallinnolliselta asemaltaan erilaisia, yliopistoista tulisi budjettitalouden ulkopuolella olevia julkisoikeudellisia laitoksia tai yksityisoikeudellisia säätiöitä ja tutkimuslaitosten asema vaihtelee yhtiöstä ja liikelaitoksista säätiöihin ja valtion virastoon. Tällaiseen työnantajakirjoon palvelussuhteessa olevien tutkijoiden yhtenäisten tehtäväkokonaisuuksien, palvelussuhteen ehtojen ja palkkauksen säilyttäminen muodostaa vertaansa vailla olevan haasteen.

Tulevat työnantajat olisivat lukuisten eri työehtosopimusten piirissä ja myös virastomuotoisissa tutkimuslaitoksissa, joissa sovelletaan valtion virka- ja työehtosopimusta, palkka määräytyy oman palkkausjärjestelmäsopimuksen mukaan. Akatemiatutkijoiden yhtenäinen palkkataso on mahdollista varmistaa siirtymävaiheessa, mutta uusien rekrytointien kohdalla asia on ongelmallisempi: voiko työnantajan yhdenvertainen henkilöstöpolitiikka sallia, että henkilöstöön sovelletaan erilaisia ja eritasoisia palkkausjärjestelmiä? Jos tämä hyväksytään, miten voidaan varmistaa, että kaikki itsenäiset työnantajat toimivat täsmälleen samalla tavalla? Jos tutkijoihin taas sovelletaan kussakin organisaatiossa käytössä olevaa sopimusta ja sen sisältämää palkkausjärjestelmää, tutkijat ovat eriarvoisessa asemassa keskenään. Palvelussuhteen ehtojen kokonaisuus olisi tällaisessa mallissa erilainen, vaikka akatemiatutkijoihin ja –professoreihin sovellettaisiin yhtenäistä palkkajärjestelmää.

On myös huomattava, että akatemiatutkijoiden ja –professoreiden siirtäminen sijoitusorganisaatioihin edellyttää lisäresursointia henkilöstöhallintoon, erityisesti yliopistoissa, joissa suurin osa tutkijoista työskentelee.

On hyvin vaikeaa löytää perusteluja oletuksena oleville määräaikaisille työsuhteille, koska akatemiatutkijoiden ja tutkimusprofessoreiden tekemä työ on luonteeltaan pysyvää – ihmisiän jatkuvaa.

Yksityisen rahoittajatahon tutkimustoiveet ja -tarpeet lähtevät mm. laadunvarmistus- ja turvallisuusnäkökohdista, jotka ovat yritysten pysyvää toimintaa. Tämä tutkimus ei välttämättä ole aina perustutkimusta. Tieteellisen perustutkimuksen tason ja volyymin säilyttäminen on tällä hetkellä pääosin Suomen Akatemian rahoituksen varassa

Yliopistouudistuksen käytännön toteutus on aikataulussa pysyessään valtava ponnistus, nykyisenkin henkilöstön aseman järjestäminen on vielä vailla käytännön toteutussuunnitelmaa. Suomen Akatemian tutkijoiden siirtäminen yliopistojen muutosaikataulun kanssa samanaikaisesti pois Akatemian palveluksesta ei ole perusteltua eikä järkevää. Palvelussuhteen ehtojen kokonaisuuden selkiinnyttyä yliopistoissa sovellettavan työehtosopimuksen sisällöksi ja toiminnan uusimuotoisissa yliopistoissa edes jonkin verran vakiinnuttua voi olla aika tarkastella tilannetta uudelleen. Nyt akatemiatutkijoiden tilanne tulisi pysyttää toistaiseksi ennallaan.

Lisätietoja:

YHL:n puheenjohtaja Kerttu Pellinen, kerttu.pellinen@yhl.fi,
gsm 050 377 7366.