Lausunto opetusministeriön asettaman työryhmän raportista Korkeakoulujen aikuiskoulutuksen nykytila ja kehittämiskohteet

Opetusministeriölle

31.1.2009

Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry yhtyy Palkansaajajärjestö Pardian työryhmämuistiosta antamaan lausuntoon ja toteaa siihen sisältyvien kannanottojen lisäksi yliopistojen aikuiskoulutuksesta seuraavan.

Täydennyskoulutus on parhaimmillaan työelämän ja yliopistotutkinnon sisältävän tiedon yhdistämistä. Elinikäinen oppiminen sisältää yliopistotutkinnon antaman osaamisen täydentämisen tutkimuspohjaisen, muuttuneen tiedon päivityksellä ja sekä osaamisen laajentamisen ja syventämisen vastaamaan työelämässä ja omissa työtehtävissä tapahtuneita muutoksia. Täydennyskoulutus sisältyy myös yliopistojen ns. kolmanteen, yhteiskunnalliseen tehtävään.

Täydennyskoulutus tulee siksi tunnustaa yliopiston selkeäksi tehtäväksi. Kannanotto elinikäisen oppimisen periaatteesta on sisällytetty yliopistojen tehtäviin hallituksen esityksessä uudeksi yliopistolaiksi. Lain perusteluissa tulisi tätä tehtävää täsmentää. Niissä kuitenkin todetaan, että elinikäisen oppimisen edistäminen ei ole lisätehtävä, vaan opintojen ja opetuksen suunnittelu- ja järjestämisperiaate. Näyttäisi siltä, että toivotun aikuiskoulutustehtävän lisäämisen yliopistolakiin liudentuu tarkoittamaan lähinnä tutkintokoulutukseen johtavien väylien joustavoittamista ja tilauskoulutuksen järjestämistä. Tämä perusteluiden viesti tekee lain kirjauksesta niin tulkinnanvaraisen, että kukin yliopisto voi tulkita tehtävää itse haluamallaan tavalla tai halutessaan ohittaa sen.

Työryhmästä puuttui yliopistojen täydennyskoulutusyksiköiden edustus ja siitä johtunee, että työryhmä ehdottaa uusina joitakin sellaisia asioita, joita täydennyskoulutusyksiköt jo toteuttavat.

Muutokseen sopeuttava täydennyskoulutus on yhteiskunnan ja työelämän kannalta erityisen tärkeää. Oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus on yksi vaihtoehto yliopistotutkinnon antamien työelämän valmiuksien täydentämiseen ja päivittämiseen. On kuitenkin huolehdittava siitä, että yliopistollinen täydennyskoulutus tässäkin muodossa on yliopistokoulutuksen tiedepohjaiset kriteerit täyttävää. Jos ja kun oppisopimuksen käyttöä laajennetaan yliopistokoulutuksen puolelle, on otettava käytännön soveltamiskokemuksista oppia: on huolehdittava siitä, että opiskeluohjelman laadinnassa työpaikka on vahvasti ja sitoutuneesti mukana. Käytössä olevassa oppisopimusjärjestelmässä vetovastuu on aivan liiaksi oppilaitoksilla. Työyhteisön ohjaukseen käyttämien resurssien korvaaminen nykyistä paremmin on myös välttämätöntä sitoutumisen kannalta. Työryhmän ehdotukset oppisopimuksen käytöstä ja sen tarkoituksesta jäävät epäselviksi – onko työryhmän tarkoituksena esittää, että oppisopimusta käytettäisiin myös yliopistotutkintoon johtavan koulutuksen osana sen lisäksi, että sillä vahvistettaisiin ja täydennettäisiin työelämässä olevien osaamista?

Raportti käsittelee sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen järjestämää aikuiskoulutusta. Näin onkin järkevää tehdä päällekkäisten ehdotusten välttämiseksi, mutta ongelmaksi muodostuu se, ettei lukija aina välttämättä ole aina selvillä, kumman duaalimallin pylvästä mikin ehdotus koskee.

Nykyisillä yliopistojen voimavaroilla ja jatkuvalla epävarmalla tilapäisrahoituksella aikuiskoulutuksen ehdotettuihin haasteisiin ei ole mahdollista vastata. Siksi olennaiseksi asiaksi työryhmän ehdotusten toteuttamisessa nouseekin se, millä mallilla uudet koulutusmuodot rahoitetaan. Aikuiskoulutus onkin otettava yhdeksi yliopistojen rahoituksen kriteeriksi, jolloin sekä oppisopimuskoulutuksen että muiden koulutusmuotojen toteuttaminen muodostuu yliopistojen todelliseksi uudeksi tehtäväksi.

Työryhmä toteaa raportissa, ettei se ota kantaa tutkintojen maksullisuuteen asian laajuuden ja monimutkaisuuden takia. Tutkinto-opetuksen ja välttämättömän täydennyskoulutuksen maksuttomuus on tärkeää varmistaa kaiken mahdollisen osaamisen saamiseksi yhteiskunnan ja työelämän käyttöön Opintojen maksullisuutta ei pidä nykyisestään ainakaan lisätä, päinvastoin ikäluokkien pienenemisen vuoksi peruskoulutuksesta mahdollisesti vapautuvia varoja tulee ohjata täydentävään koulutukseen sen eri muodoissa.

Nykyinen aikuiskoulutusjärjestelmä on monipolvinen ja joiltakin osin melko sekava eivätkä työryhmän ehdotukset selkeytä sitä lainkaan. Tehdyt ehdotukset tuovat siihen vielä siihen lisää vaihtoehtoja, joiden käytännön toteutus ei ole riittävästi hahmottunut. Siksi on välttämätöntä, että ehdotuksia työstetään ja selkeytetään edelleen, käytännön tasolle toteutuksen ja rahoituksen osalta.

YHL toteaa lopuksi, että maksuttoman tutkintoon johtavan koulutuksen periaatetta ei saa uusienkaan koulutusmuotojen avulla kiertää, esimerkiksi siten, että tutkinto kokonaisuudessaan mahdollistetaan maksulliseen koulutukseen sisältyvinä osioina.

Lisätietoja:

YHL:n puheenjohtaja Kerttu Pellinen, kerttu.pellinen@yhl.fi,
gsm 050 377 7366.