Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto: HE 116/2008 valtion talousarvioksi vuodeksi 2009, opetusministeriön hallinnonala

15.10.2008

Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto on pyytänyt kannanottoamme valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2009.

Yliopistot

YHL toteaa aikaisempien vuosien tapaan, että yliopistojen perusrahoituksen pitkäjänteisyyden ja ennustettavuuden puuttuminen aiheuttaa vuosi vuoden jälkeen vakavia ongelmia yliopistojen toiminnalle, niiden mahdollisuuksille kohdentaa rahaa vapaaseen perustutkimukseen, kehittää opetusta ja opiskelijoiden opiskeluolosuhteita sekä niiden mahdollisuuksille, niin halutessaan, soveltaa hyvää henkilöstöpolitiikkaa.

Meneillään oleva yliopistolain uudistus yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen aseman sekä päätöksentekojärjestelmän muuttamiseksi, vuonna 2006 toteutetun palkkausjärjestelmän soveltaminen sekä valtionhallinnossa meneillään olevat muut, mm. tuottavuuden lisäämiseen liittyviksi katsotut hankkeet tuovat merkittäviä lisähaasteita yliopistojen mahdollisuuteen selviytyä niille kuuluvista perustehtävistä ja yhteiskunnallisista velvoitteista.

Kehittämislain voimassaolon päätyttyä yliopistojen lisärahoitus oli tarkoitus pitää jossakin määrin tasapainossa vuosittaisella hallitusohjelman lupaamalla 20 miljoonan euron lisärahoituksella. Käytännössä mm. valtion tuottavuusohjelma ja yleinen kustannustason nousu sekä yliopistojen tilavuokrakustannusten jatkuva lisääntyminen ovat vähentäneet ja vähentävät toimintaan ja henkilöstön palkkaukseen käytettävissä olevia määrärahoja. Opetusministeriö on esittänyt suurempaa yliopistojen perusrahoituksen korotusta, mutta ei ole onnistunut tavoitteessaan. YHL kannattaa rahoituksen merkittävää lisäystä.

Valtion tuottavuusohjelma

Viimeistään vuonna 2009, jolloin osa vuotta suunnitelmien mukaan kaikissa yliopistoissa toimitaan kahden yliopistolain mukaan – perustehtävät on hoidettava mahdollisimman laadukkaasti ja samalla tehdään suunnitelmia ja perustyötä uuden yliopistolain mukaisen toiminnan järjestämisestä – olisi luovuttava valtion tuottavuusohjelman määräämistä henkilöstövähennyksistä. Vuosittaiseksi vähennysvelvoitteeksi määrätyn 250 henkilötyövuoden laskennalliseksi hinnaksi on määritelty 11 miljoonaa euroa, joka vähentää yliopistojen toimintaedellytysten turvaamisen tarkoitetun määrärahalisäyksen lähes olemattomiin. Kun otetaan vielä huomioon se, että tuottavuusohjelman henkilöstövähennysvelvoitteista vuosille 2010 ja 2011 ei ole tarkoitus luopua edes yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen aseman muuttumisen yhteydessä, voi vain todeta, etteivät hallitusohjelman kirjaukset yliopistojen toimintaedellytysten turvaamisesta ole toteutumassa. Vuosien 2012 – 2015 henkilöstövähennysvelvoitteet kohdistettaneen yliopistoihin toisella nimikkeellä.

Talousarvioesityksessä esitetään tuloksellisen toiminnan tavoitteeksi mm. että ”yliopistot kehittävät opetuksen laatua ja opintojen suunnittelu-, ohjaus- ja seurantajärjestelmiä niin, että opintojen läpäisy tehostuu ja tutkintojen suorittamisajat lyhenevät.” Keinoja tähän ei tähän kuitenkaan ole esitetty. Mikäli tavoitteena olevaa opettajien ja opiskelijoiden lukumääräsuhdetta halutaan parantaa, sitä ei kannattaisi tehdä hölmöläisen peitonjatkamismenetelmällä. Jos henkilöstövähennykset tehtäisiin ja kohdennettaisiin pelkästään tukihenkilöstöön, hallinnollisia ja muita tukitehtäviä siirtyisi enenevässä määrin opetus- ja tutkimushenkilöstön suoritettavaksi. Todellisuudessa silloin yliopiston perustehtäviin käytettävissä olevat resurssit vähenevät. Sama asia tapahtuu, jos palveluja siirretään väkisin ulkopuolisten palveluntarjoajien suoritettavaksi: itsepalvelu lisääntyy ja se aiheuttaa toiminnan tehottomuutta.

Henkilötyövuosi- tai muiden toimintamahdollisuuksia kaventavien vähennysten pohjalaskelmissa on käytetty koko yliopistolaitoksen palveluksessa olevien työntekijöiden kokonaislukumäärää. On muistettava, että noin 40% rahoituksesta on suoran budjettirahoituksen ulkopuolista, täydentävää rahoitusta. Suunnilleen sama osuus yliopistojen henkilöstöstä on palkattu täydentävällä rahoituksella. Tämän kilpaillun rahoituksen osuutta ei ole minkäänlaisessa hallintomallissa perusteltua ottaa laskennan pohjaksi.

Yliopistojen henkilöstöpolitiikka

Talousarvioesityksessä todetaan yliopistojen kehittävän työyhteisöjään siten, että niiden kilpailukyky työnantajina sekä henkilöstön työkyky ja –tyytyväisyys ovat hyvällä tasolla. Yliopistojen katsotaan myös edistävän tasa-arvoisen työ- ja tiedeyhteisön kehittymistä. Lisäksi suunnattaisiin erityistoimia tutkijankoulutuksen ja –uran kehittämiseen. Tavoitteet ovat kannatettavia, mutta toteuttaminen näyttää olevan vaikeaa.

Yliopistojen palkkausjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2006 ja järjestelmän soveltamisesta on nyt kertynyt jonkin verran kokemusta. Järjestelmä, jonka tarkoitus oli oikaista vanhasta palkkausjärjestelmästä aiheutuneet vääristymät ja jonka tarkoitus oli kannustaa henkilöstöä parempiin suorituksiin, on aiheuttanut heikon soveltamisen vuoksi suuren pettymyksen; palkkausjärjestelmän uskottavuus on lähes olematon. Palkkausjärjestelmä voisi vähentää myös miesten ja naisten välistä palkkauksellista epätasa-arvoa, mutta tähän mennessä soveltaminen ei ole näyttänyt johtavan siihen. Perusteluksi soveltamisen ongelmiin esitetään toistuvasti rahoituksen riittämättömyys. Yliopistojen henkilöstö on työhönsä sitoutunutta ja motivoitunutta. Motivaation väheneminen palkkauksen epäoikeudenmukaisuuden vuoksi ei ole kenenkään etu. Palkkausjärjestelmän uskottavuus voidaan palauttaa vain palkkauksen korjaamiseen suunnatun perusrahoituksen lisäyksen avulla.

Määräaikaisten palvelussuhteiden osuus on yliopistoissa korkea. Edelleen on huolestuttavan paljon myös sellaisia määräaikaisia palvelussuhteita, joilla ei ole lainmukaista perustetta. Tämä koskee kaikkia henkilöstöryhmiä. Uuden yliopistolain lausunnolla olevan luonnoksen mukaan määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöä haluttaisiin vielä laajentaa erityisesti tutkijoiden tehtävissä. Tämä ei liene se erityistoimi, jolla edistetään tutkijanuran kehitystä. Määräaikaisten palvelussuhteiden suuren määrän on selitetty johtuvan täydentävän rahoituksen epävarmuudesta. Siksi on hämmästyttävää, että budjettivarojakin ohjataan erikseen määräaikaisiin palvelussuhteisiin.

Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman muutos sekä rakenteellinen kehittäminen

Yliopistojen rahoitusmallin muutos tuottaa ainakin laskennallisesti Aalto-yliopistolle huomattavan määrärahan korotuksen, säätiöpääoman lisäksi vuosittainen toimintarahoitus kasvaa, vaikkakaan ei läheskään niin paljon kuin alun perin säätiöyliopistoa suunniteltaessa oli kaavailtu, 160 miljoonan euron sijaan perusrahoituksen lisäyksen on päätetty olevan 100 miljoonaa euroa. Muille seitsemälletoista yliopistoille ei paljoa ole luvattu. Yliopistojen pääomittaminen näytettäisiin pääosin hoidettavan yliopistokiinteistöjen omistusjärjestelyillä ja pienehköllä rahasijoituksella. Toimintamenoihin on luvassa indeksikorotuksia, joiden laskentamallista ei ole vielä tarkkaa tietoa. Valtion tuottavuusohjelman kohdentaminen yliopistojen rahoitukseen vähentää tämänkin korotusmallin vaikuttavuutta. Täydentävän kilpaillun tutkimusrahoituksen osuuden toivotaan kasvavan ensi vuonna ja edelleen uudenmallisissa yliopistoissa. Niiden olisi määrä hankkia lisätuloja myös muulla tavalla . Lisärahoitus ei saa vaikuttaa vähentävästi valtion myöntämään rahoitusosuuteen nyt eikä tulevaisuudessa.

Yliopistojen palvelukeskus Certia

Yliopistojen palvelukeskuksen virastomuotoinen toiminta on käynnistynyt kuluvana syksynä. Yliopistoja on houkuteltu palvelukeskuksen asiakkaiksi mm. lupaamalla virastomuotoisen palvelukeskuksen palvelujen olevan maksuttomia.. Siitä syystä palvelukeskuksen toiminta on ollut määrä rahoittaa alkuvaiheessa 10 miljoonan euron erillisellä rahoituksella. Budjettiesityksessä määräraha on puolitettu, erillisrahoitukseksi esitetään 5 miljoona euron suuruista erää.

Perustettuun palvelukeskukseen on rekrytoitu henkilökuntaa ja lyhyen virastovaiheen aikana palvelukeskuksen tehtävänä on toiminnan käynnistämisen lisäksi suunnitella toimintaansa tulevassa yhtiömuodossa ja myös hankkia yliopistojen joukosta lisää asiakkaita. Mikäli palvelut tulevat ennen aikojaan maksullisiksi, monien vaikeuksien jälkeen käynnistetyn palvelukeskuksen toiminta ei pääse tarkoitetulla tavalla vauhtiin, lisää asiakkaita on vaikea saada. Palvelukeskuksen määräraha tulee palauttaa aikaisemmin esitetylle 10 miljoonan euron tasolle. Koska palvelukeskuksen perustaminen on tapahtunut valtiovallan tahdosta, sen tulee myös kantaa vastuu toiminnan taloudellisista edellytyksistä ja palvelukeskuksen henkilöstöstä.