YHL:n lausunto luonnoksesta uudeksi yliopistolaiksi ja sen voimaanpanolaiksi

• Yleistä
• Pykäläkohtaista tarkastelua
• Laki yliopistolain voimaanpanosta

Opetusministeriölle

YHL viittaa samalla myös Palkansaajajärjestö Pardian ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTKn luonnoksesta antamiin lausuntoihin.

Yleistä

Hallitusohjelmansa mukaisesti maan hallitus on ryhtynyt yliopistolaitoksen laajaan kokonaisuudistukseen, jonka tarkoituksena on muuttaa yliopistojen taloudellinen ja hallinnollinen asema valtion tilivirastosta julkisoikeudellisiksi laitoksiksi tai vaihtoehtoisesti yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi, joille kuitenkin annettaisiin yliopistolailla yliopiston julkiset tehtävät. Kuten syksyllä 2007 yliopistolain kehittämisen suuntaviivoista tehdyssä muistiossa todettiin, suunniteltu yliopistojen julkisoikeudellisen laitoksen asema ei perustu tai ei ole johdettavissa nykyisistä oikeushenkilöistä. Siksi tämän oikeushenkilön oikeudellista asemaa määriteltäessä voidaan ja tulee ottaa huomioon yliopistojen, niiden toiminnan ja henkilöstön aseman järjestämistä koskevat erityistarpeet. Yliopistojen asema ja niiden julkiset tehtävät määritellään uudessa yliopistolaissa. Myös säätiömuotoisen, yliopiston tehtäviä hoitavan yksikön hallinnosta, tehtävistä ja toiminnasta määrätään säätiölain lisäksi uudessa yliopistolaissa. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että uusi yliopistolaki ottaa selkeästi kantaa kaikkiin tarpeellisiin yksityiskohtiin, jotka koskevat niin yliopiston itsehallintoa, tehtäviä, hallinnon järjestämistä ja henkilöstön asemaa.

Yliopistojen taloudellinen autonomia

Yksi vahvimmista syistä siihen, että yliopistot ovat halunneet hakeutua pois valtion tilivirastoasemasta, on taloudellisen itsehallinnon tarve. Toteutuuko tämä taloudellinen itsenäisyys tällä suunnitellulla muutoksella? Nyt lausunnolla olevassa yliopistolakiluonnoksessa on voimakkaasti lisätty yliopiston vastuuta omasta taloudenpidostaan. Koska valtion rahoitus jatkossakin muodostaa selkeän pääosan yliopistojen toiminnan juoksevasta rahoituksesta ja valtio opetusministeriön kautta antaa yliopistolain puitteissa kullekin yliopistolle pääosan tehtävistä ”sopimalla” niistä yliopistojen kanssa, valtiolla on edelleen vähintään yhtä suuri mahdollisuus ohjata toimintaa kuin nykyisin. Yliopistolakiesityksen taloutta koskevissa pykälissä todetaan myös hankerahoitusta jatkettavan, vielä entistä tiukemmin säänneltynä.

Lisävelvoitteet, mm. vakuutukset ja arvonlisävero, joita budjettivaltion ulkopuolelle siirtyminen tuottaa, ovat taloudellisesti mittavia. Riittävää lisärahoitusta ei näyttäisi olevan luvassa, päinvastoin valtion tuottavuusohjelman henkilöstö- tai muut vähennysvaateet kohdennetaan entiseen tapaan yliopistojen rahoitukseen. Todellisen autonomian lisääminen edellyttää, että yliopistoilla on vakaa taloudellinen asema. Uudistuksella haluttava yliopistojen kilpailukykyinen ja menestyksellinen toiminta edellyttää riittävää, pitkäjänteistä ja ennustettavaa perusrahoitusta, joka kattaa yliopiston kaikki perustehtävät.

Kaavailut, joiden mukaan yliopistojen tulossopimuskaudet määriteltäisiin vaalikausien mittaisiksi ja rytmiltään niiden mukaisiksi, ei herätä luottamusta talouden ja toiminnan vakaudesta. Vaikka tulosneuvottelujen käyminen nykyistä harvemmalla tahdilla onkin toivottavaa ja perusteltua, esitetty malli luo jo lähtökohtaisesti epävakauden ennusteen: jokainen hallitus voi poliittisten intressiensä mukaan omassa hallitusohjelmassaan reivata yliopistojen rahoituksen täysin uuteen malliin.

Lukuun ottamatta Aalto-yliopistoa, yliopistojen pääomittamiseen on valtion budjetissa osoitettu riittämätön summa. Pääomitukseen liittyvä yliopistokiinteistöjen omistusjärjestely ei tuo tähän asiaan ratkaisua. Millä mallilla tahansa omistus lopulta järjestetäänkin, tilat vaativat ylläpitoa, kunnostusta, korjauksia toimintojen muuttuessa jne. Kiinteistöt eivät ole todellinen tuottoa antava pääoma edes vakuusmielessä, koska harvat yliopistojen toimintaa varten rakennetut erikoistilat ovat menestyviä myyntiartikkeleita. Suuri osa yliopistokiinteistöistä kuuluu suomalaiseen kulttuuriperintöön ja on suomalaista kansallisomaisuutta. Siksi valtion ja yliopistojen tulee omistaa muodostettavat kiinteistöyhtiöt kokonaan, ilman mahdollisuutta myydä yhtiön osakkeita ulkopuolisille.

YHL:n keskeiset kannanotot:

• Valtion tuottavuusohjelman vähennyksiä ei tule kohdentaa yliopistoihin.
• Yliopistojen toiminnan rahoituksen pitää olla vakaa, pitkäjänteinen ja ennustettavissa oleva.
• Tulossopimuskausia ja toiminnan ohjausta ei saa sitoa vaalikausittain vaihteleviin puoluepoliittisiin intresseihin.
• Yliopistojen pääomituksen pitää perustua pääosin muuhun kuin yliopistokiinteistöyhtiöiden osakkeiden omistukseen.
• Kiinteistöjen omistuskannan tulee olla sellainen, että niiden omistajatahojen tuotto-odotukset kiinteistöistä eivät pienennä yliopiston opetukseen, tutkimukseen ja henkilöstökuluihin varattua rahoitusta. YHL ei pidä hyväksyttävänä yliopistojen ja valtion ulkopuolisten tahojen osakkuutta yliopistojen kiinteistöyhtiöissä.

Yliopiston tehtävät ja yliopistoyhteisö

YHL toteaa myönteisenä asiana, että luonnoksen mukaan yliopiston tehtäviin ei ole kaavailtu merkittäviä muutoksia. Harkinnan arvoista on kuitenkin selvittää, olisiko yliopistojen tehtäväksi määriteltävä myös yhteiskunnallisesti tärkeä yliopistotasoinen täydennyskoulutus. Tutkinnon laadusta ja sisällöstä riippumatta muuttuva työelämä edellyttää elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien järjestämistä. Tutkintokoulutuksen käyttäminen täydennyskoulutuksen tarpeisiin ei ole sen enempää koulutettaville kuin yhteiskunnallekaan järkevää. Aikuiskoulutuksen vaihtoehtojen lisääminen ei kuitenkaan saa estää uuteen tutkintoon johtavaan koulutuksen pääsyä ja toisen alan tutkinnon suorittamista. Täydennyskoulutustehtävän toteuttamista varten yliopistoille tulee osoittaa erillinen rahoitus.
 

Myönteistä on, että lain tasolla määritellään, kuinka monta ja minkä nimisiä yliopistoja maassamme on. Tällä pystytään osaltaan varmistamaan se, että yliopistoverkko on edelleen koko maan kattava.

Yliopistoyhteisön määrittely on myös pysynyt entisenlaisenaan. Henkilöstö muodostuu kolmesta tärkeästä ryhmästä, professoreista, muusta opetus- ja tutkimushenkilökunnasta ja muusta henkilökunnasta. Opiskelijat ovat edelleen yliopistoyhteisön täysivaltaisia jäseniä eivätkä asiakkaita. Kaikilla yhteisön jäsenillä on omat oikeutensa ja velvollisuutensa.

YHL:n keskeiset kannanotot:

• Yliopistollinen täydennyskoulutus tulisi mainita laissa yhtenä yliopiston tehtävänä. Täydennyskoulutuksen järjestämiseen tulee osoittaa erilliset määrärahat.

Yliopistojen hallinnollinen autonomia: päätöksentekojärjestelmä ja sisäinen rakenne

Luonnoksen mukaan yliopistojen sisäistä päätöksentekojärjestelmää muutettaisiin velvoittamalla julkisoikeudelliset laitokset antamaan enemmistö strategisen päätöksenteon vallasta yliopistoyhteisön ulkopuolisille tahoille. Samalla muutettaisiin yliopiston rehtorin asema siten, että hän johtaisi asiantuntijayhteisöä, jonka laajaa luottamusta hänen ei olisi välttämätöntä nauttia. Ääritapauksessa yliopiston ulkopuoliset jäsenet voisivat valita yliopistoyhteisön laajoin valtuuksin toimivan johtajan vastoin yliopistoyhteisön edustajien tahtoa.

Rehtori ei olisi hallituksen puheenjohtaja, ei edes jäsen, vaan esittelijä. Yliopiston johtamisessa rehtori kuitenkin käyttäisi entisestään vahvistettua yleistoimivaltaa. Hallitus edustaisi yliopistoa ja olisi yliopiston ylin päätöksentekoelin. Se olisi luonnoksen mukaan asettamisensa jälkeen kutakuinkin itseohjautuva, hallintokauden aikana se ei käytännössä olisi vastuussa kenellekään, ei edes yliopistokollegiolle, joka on valinnut hallituksen ulkopuoliset jäsenet ja vahvistanut yliopistoyhteisön ryhmien tekemät jäsenvalinnat. Kollegion tehtävänä hallintokausien aikana olisi esityksen mukaan joko suoraan tai valtuuttamiensa henkilöiden kautta vahvistaa tilinpäätös ja myöntää tili- ja vastuuvapaus tilivelvollisille, hallitukselle ja rehtorille. Lakiluonnoksen perusteluissa todetaan esitetyn mallin selkiyttävän yliopistojen päätöksentekojärjestelmää. YHL on tästä vahvasti eri mieltä.

Muiden muassa rehtorin asema, rehtorin ja hallituksen keskinäinen suhde, yliopistokollegion ja hallituksen suhde, rehtorin ja hallituksen suhde yliopiston muihin päätöksenteko-orgaaneihin jne. jäävät täysin epämääräiseksi. Monijäsenisten hallintoelinten asema ja jopa olemassaolo vaarantuu, mikäli lain tasolla ei anneta niistä luonnosta tarkempia määräyksiä. Yliopistojen autonomia edellyttää yliopistoyhteisön mahdollisuutta vaikuttaa hallituksen ja rehtorin toimiin myös hallintokauden aikana. Hallituksen tulee olla koko kauden ajan vastuussa toiminnastaan yliopiston kollegiolle.

Myös kollegion jäsenten valintatapa ja määräsuhteet jäävät tarkemmin määrittelemättä. Jäsenten kokonaismäärää haluttaisiin kuitenkin lain tasolla rajoittaa. YHL ei näe tähän syytä. Päinvastoin kollegiolle tulisi määritellä kolmikantaperiaatteesta johdettava alaraja. Kollegion jäsenten lukumäärän tulee olla suhteessa tieteenalojen määrään, henkilöstön määrään ja henkilöstörakenteeseen. Esityksenä on, että tämä jätettäisiin kunkin yliopiston johtosäännöllä määrättäväksi. Johtosääntötaso ei kuitenkaan ole riittävän vahva varmistamaan, että kaikkien yliopistoyhteisön ryhmien ääni tulee riittävästi kuulluksi valintoja tehtäessä. Erityisesti siirtymävaiheessa, ensimmäisissä valinnoissa valintatavan määrittelemättä jättäminen voisi johtaa mielivaltaisiin ratkaisuihin. Myöhemminkin lain tarkoituksen toteutuminen saattaisi vaarantua.

Valtuutetut on täysin irrallinen ja käsittämätön toimija yliopistoyhteisössä. Yliopistojen autonomia edellyttää, että yliopistokollegio eli yliopistoyhteisö itse myöntää tili- ja vastuuvapauden sekä käsittelee ja hyväksyy yliopiston toimintakertomuksen. Tätä tehtävää ei ole asiallista, perusteltua eikä hyväksyttävää siirtää yliopiston ulkopuolisille tahoille.

Säätiömuotoisen yliopiston hallintorakenne ei noudata perustuslain periaatetta, jonka mukaan yliopisto valitsee itse omat hallintoelimensä. Säätiöyliopiston taloudellisen ja strategisen päätöksentekomallin perustuslain mukaisuus tulee selvittää ja säätiöyliopiston hallinnolle tulee löytää lain mukainen ratkaisu. Säätiön hallitus käyttää tämänhetkisen mallin mukaan sitä valtaa, joka kuuluu yliopistoyhteisön valitsemille toimielimille.

YHL:n keskeiset kannanotot:

• Hallituksessa yliopistoyhteisön edustajien tulee olla enemmistönä.
• Eri toimijoiden väliset valtasuhteet epäselvät ja ristiriitaiset.
• Yliopistojen sisäinen rakenne ja monijäsenisten hallintoelinten asema tulee tarkentaa laissa.
• Lailla tulee säätää tarkemmin hallintoelinten valintatavasta ja jäsenten lukumääristä.
• Valtuutetut poistetaan yliopiston toimielinten joukosta.
• Hallintorakennetta ja päätösvaltasuhteita koskevat lain kohdat tulee palauttaa perusteelliseen uudelleenvalmisteluun.
• Säätiömallisen yliopiston päätöksentekorakenne tulee muuttaa sellaiseksi, että se ei loukkaa perustuslain yliopistoille turvaamaa tutkimuksen ja opetuksen vapautta. Strategisia päätöksiä tekevän hallintoelimen tulee olla yliopiston omilla päätöksillä valittu.

Miten yliopistoa johdetaan?

Vaikka muodot ovat aikojen kuluessa vaihdelleetkin, yliopistojen hallinto on rakennettu perinteisesti siten, että valtuutus päätöksenteolle annetaan perustasolta, yliopistoyhteisön kokonaisuudesta käsin yhteisön luottamusta nauttiville tahoille. Toisella tavalla sanottuna: valtuus annetaan varsinaista yliopiston perustyötä tekevältä laitostasolta tiedekuntatasolle ja yliopiston tasolle. Lausunnolla olevaan esitykseen on kätketty täysin päinvastainen periaate: rehtori ja yliopistoyhteisöä vain rajoitetusti edustava hallitus käyttäisivät valtaa valitsemalla yksiköiden, myös tiedekuntien johtajat, jotka olisivat suoraan alistettuna työnjohtomääräyksin keskitetyn hallinnon alle. Vaikka lain valmistelussa tarkoituksena ei olekaan ollut poistaa perinteistä kolmikantaista päätöksentekorakennetta, todellinen päätösvalta on ajautumassa hyvin harvoille päätöksentekijöille.

Näyttäisi myös siltä, että lakiluonnoksen innoittamana joidenkin yliopistojen sisäisen rakenteen suunnittelussa oltaisiin tekemässä ratkaisuja, joilla käytännössä sivuutetaan kolmikantaisen päätöksenteon mahdollisuus. Tiedekunta- ja laitosrakennetta rukattaisiin malliin, jossa monijäsenisiä päätöksentekoelimiä ei tarvittaisi muuhun kuin tutkintohallintoon. Todellinen päätöksenteko, strateginen toimintayksikkötason suunnittelu, henkilöstöasiat ja talousasiat jäisivät ylhäältä johdettujen toimintayksikkötason yksilöjohtajien ja mahdollisten epävirallisten ”johtoryhmien” päätettäväksi. Asiantuntijayhteisöissä, joissa toimintatapojen ja kulttuurien kirjo on yksi luovuuden kasvualusta, tällainen järjestelmä tuottaa suurta vahinkoa. On aivan liikaa vaadittu valistuneeltakin yksilöjohtajalta kyetä ymmärtämään eri tieteenalojen toimintojen, opetuksen ja niiden tarvitsemien tukipalvelujen erityistarpeet. Entistäkin vaikeammaksi tämä muodostuu, mikäli taloushallinnon rakentamisen ehdoilla muodostetaan ylisuuria laitos- tai muun nimisten yksiköiden kokonaisuuksia.

Yliopistolaissa tuleekin säätää lausunnolla olevaa luonnosta tarkemmin kolmikantaisen päätöksentekojärjestelmän säilyttämisestä kaikilla todellisilla päätöksenteon tasoilla.

Yliopistoyhteisön ryhmien määrittelyyn YHL esittää muutosta. Koska yliopistoyhteisö koostuu professoreista, muusta opetus- ja tutkimushenkilökunnasta, muusta henkilökunnasta ja opiskelijoista, tämän pitäisi näkyä myös monijäsenisten hallintoelinten kokoonpanossa. Ns. keskiryhmän jakaminen kahdeksi ryhmäksi on perusteltua, koska se nykyisellään ja myös tulevaisuudessa edustaa valtaosaa yliopistojen palveluksessa olevasta henkilöstöstä. Jatkossakin sekä muuhun opetus- ja tutkimushenkilöstöön että muuhun henkilöstöön kuuluvilla pitää olla oma edustuksensa todellista päätöksentekoa varten asetetuissa hallintoelimissä.

Yliopistojen päätöksenteossa on perusteltua säilyttää esittelyjärjestelmä. Esittelijän asema itsenäisenä, esittelyn laillisuudesta vastaavana toimijana, on yliopiston asianmukaisen päätöksenteon varmistamiseksi välttämätön. Esittelijän velvollisuus perustaa päätösesityksensä voimassa oleviin säännöksiin on yliopistoyhteisön jäsenten, myös päätöksentekijöiden oikeusturvan kivijalka. Esittelijän palvelussuhdelajina tulee säilyttää virkasuhde.

Niissä yliopistoissa, joissa kansleri-instituutio on ollut käytössä, kansleri on toiminut ”linjaorganisaation” ulkopuolisena, luonteeltaan neutraalina tahona, joka on voinut ottaa kantaa toiminnan lainmukaisuuteen, on nimittänyt professorit ja mm. vahvistanut johtosäännöt. Kanslerin tehtävänä on ollut yliopiston toiminnan laillisuusvalvonta. Johtosääntötasolla ei voida siirtää kanslerille tehtäviä, jotka on laissa määritelty muille yliopiston toimielimille. YHL esittää, että kansleri-instituutio ulotetaan kaikkiin yliopistoihin ja yliopistolaissa määritellään myös kanslerin tehtävät.

YHL:n keskeiset kannanotot:

• Monijäseniset, kaikista henkilöstöryhmistä koostuvat, hallintoelimet valitaan kaikille päätöksenteon tasoille yliopiston sisäisestä rakenteesta riippumatta
• Hallintomallissa valtuutus johtamiseen haetaan yliopistoyhteisöstä, yliopistoa ei voi eikä saa johtaa ylhäältäpäin
• Yliopiston yksiköt valitsevat itse johtajansa
• Yliopistoyhteisön ryhmät määritellään uudelleen jakamalla ”keskiryhmä” muuhun opetus- ja tutkimushenkilöstöön ja muuhun henkilöstöön
• Esittelyjärjestelmä tulee säilyttää ja esittelijöiden itsenäinen asema varmistaa ja vahvistaa. Määrittely sisältää sekä virkamieslain mukaisen vastuun että siihen liittyvän palvelussuhdeturvan. Esittelijän palvelussuhteen tulee olla virkasuhde
• Kaikilla yliopistoilla tulee olla kansleri ja kanslerin tehtävistä tulee määrätä laissa.

Henkilöstön asemasta

Henkilöstön asemaan yliopistolaki ei ota varsinaisesti kantaa muuten kuin toteamalla, että yliopistoissa on henkilökuntaa erilaisten tehtävien hoitamista varten. Lisäksi todetaan, että uusimuotoisten yliopistojen henkilöstö olisi kokonaisuudessaan työsopimussuhteessa. Opetushenkilökunnan kelpoisuusehtoihin laissa ei haluta ottaa kantaa, mutta professoreiden rekrytoinnin asiantuntijamenettely on sentään lakiin sisällytetty. Laissa haluttaisiin vaikuttaa heikentävästi yliopistojen henkilöstöpolitiikkaan laajentamalla ennestäänkin yliopistojen suurena ongelmana ollutta määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöoikeutta laillistamalla tietyissä tehtävissä käytännössä elinikäiset määräaikaisuudet.

Voimaanpanolain henkilöstöä koskeva osuus on yhtä niukka. Voimaanpanolain 4 §:ssä todetaan yliopistojen siirtyvän toimintoineen, opiskelijoineen ja henkilöstöineen toimimaan itsenäisinä oikeushenkilöinä 1.1.2010 alkaen. Voimaanpanolain 10 §:ssä todetaan virkojen ja virkasuhteiden lakkaaminen joulukuun viimeisenä päivänä 2009 ilman irtisanomista ja henkilöstön ottaminen työsopimussuhteeseen tammikuun ensimmäisenä päivänä 2010. Lisäksi 11 §:ssä todetaan henkilöstön eläketurvan määräytyminen.

Voimaanpanolain 10 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan yliopistojen henkilökunnan asemasta: ” Samalla kun virastomuodossa toimivat yliopistot lakkaavat 31.12.2009, lakkaavat myös niissä olevat virat sekä virkasuhteet ja henkilöstö otetaan uusiin yliopistoihin työsuhteeseen. Neuvotteluissa, joita työnantaja ja henkilöstöjärjestöt tulevat käymään syksyllä 2008 tarkentuvat ne ehdot, joilla siirtymä toteutuu”. Entä, jos edellä tarkoitettuun sopimukseen ei päästä? Ja sitooko opetusministeriön kanssa tehty sopimus itsenäisenä työnantajana toimivia yliopistoja 2.1.2010?

YHL toteaa, että nykyiset palvelussuhdelajit, virkasuhde ja työsuhde, tulee säilyttää myös uusimuotoisissa julkisoikeudellisina laitoksina toimivissa yliopistoissa nykyisessä laajuudessaan. Perustetta palvelussuhdelajin muutokseen ei ole, eikä sitä ole esitetty. Hyvää, henkilöstöä kunnioittavaa henkilöstöpolitiikkaa voidaan toteuttaa riippumatta palvelussuhdelajista. Määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöä ei kokonaan työsopimussuhteeseen siirtyminen vähennä, mikäli työnantajan asenteissa ei tapahdu muutosta. Määräaikaisen palvelussuhteen käytön rajoitukset ovat molemmissa palvelussuhdelajeissa pääosin yhteneväiset. Palvelussuhteen ehdoissa ja palvelussuhdeturvassa sen sijaan on eroavaisuuksia. Toistaiseksi voimassaolevan virkasuhteen jatkuvuusperiaate on henkilöstön kannalta ensisijaisen tärkeä. Virkaehtosopimus sisältää sellaisia tällä hetkellä työehtosopimuksiin sisältymättömiä etuja, joilla on merkitystä pääsääntöisesti jokaiselle yliopistojen palveluksessa olevalle.

Säätiöyliopistossa palvelussuhteen ehtojen ja palvelussuhdeturvan tulee vastata julkisoikeudellisten yliopistojen henkilöstön ehtoja ja palvelussuhdeturvaa.

YHL toteaa, että riippumatta palvelussuhdelajin valinnasta vähintään entisen tasoisten palvelussuhteen ehtojen kokonaisuuden varmistaminen hallituksen lupauksen mukaisesti ja henkilöstön vahvistettu palvelussuhdeturva, esimerkiksi vähintään viiden vuoden mittaiselle siirtymäkaudelle, tulee sisällyttää itse lakiin.

YHL:n keskeiset kannanotot:

• Yliopistojen palvelussuhdelajeina tulee säilyttää virkasuhde ja työsuhde.
• Virkasuhde tulee säilyttää erityisesti opetustehtäviä ja hallintotehtäviä, varsinkin esittelytehtäviä hoitavan henkilöstön sekä yleisestä järjestyksestä vastaavan virastomestarihenkilöstön palvelussuhdelajina. Perustetta palvelussuhdelajin muutokselle ei ole esitetty.
• Henkilöstö ei siirry toisen työnantajan palvelukseen, vaan yliopiston ja opiskelijoiden mukana uudenlaiseen hallinnolliseen ympäristöön. Voimaanpanolaissa tulee kuitenkin todeta selkeästi, että henkilöstön palvelussuhteen ehdot säilyvät entisellään.

Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry:n hallituksen puolesta

Kerttu Pellinen
puheenjohtaja

Lausuntopyynnössä toivotun mukaisesti YHL tarkastelee seuraavassa lakiluonnoksia myös pykälittäin.

Pykäläkohtaista tarkastelua

Tässä tarkastelussa YHL keskittyy kommentoimaan joitakin valikoituja pykäliä. Lisäys- ja muutosehdotukset lihavoituina sekä poistoehdotukset yliviivattuna on merkitty itse pykälätekstiin. Perustelut ja kommentit on esitetty erikseen.

Monien pykälien sisältö jää luonnoksessa epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi. Jatkovalmistelussa tulee kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että sekä lakiteksti että yksityiskohtaiset perustelut ovat mahdollisimman yksiselitteiset ja selkeät.

2 § Tehtävät

Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee antaa opetusalaansa liittyvää täydennyskoulutusta, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen.

• Yliopistojen tehtäväksi tulisi määritellä myös täydennyskoulutus, siihen tarvittava pysyvä rahoitus tulee kuitenkin myöntää yliopistolle erikseen.

4 §  Yliopistoyhteisöön kuuluminen

Yliopistoyhteisöön kuuluvat sen opetus- ja tutkimushenkilöstö, muu henkilöstö ja opiskelijat.

• YHL pitää tätä määrittelyä onnistuneena. Myöhemmin laissa jako ryhmiin on kuitenkin toisenlainen. Hallintoelinten jäsenryhmiä määriteltäessä ryhmiä ovat professorit, muu opetus- ja tutkimushenkilöstö ja opiskelijat. Hallintoelinten jäsenet tulisi jakaa neljään ryhmään: professorit, muu opetus- ja tutkimushenkilöstö, muu henkilöstö ja opiskelijat.

8 §  Opetuksen maksuttomuus

Korkeakoulututkintoon johtava opetus ja opiskelijoiden valintaan liittyvät valintakokeet ovat opiskelijalle maksuttomia, jollei tässä laissa toisin säädetä.

• Tutkintoon johtavan maksuttomuuden periaate on suomalaisen koulutusjärjestelmän perusperiaate. Se antaa jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet saada kykyjen ja kiinnostuksen mukainen koulutus riippumatta kotipaikasta tai sosiaalisesta asemasta.

9 § Tilauskoulutus

Yliopisto voi järjestää opiskelijaryhmälle korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta niin, että koulutuksen tilaa ja rahoittaa Suomen valtio, ulkomaan valtio, kansainvälinen järjestö, suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö (tilauskoulutus). Tilauskoulutusta ei voida järjestää Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisille eikä niille, jotka Euroopan yhteisön lainsäädännön tai Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen mukaan rinnastetaan Euroopan unionin kansalaisiin. Tilaus-koulutukseen osallistuviin opiskelijoihin sovelletaan tämän lain 33 §:ää, 41 §:ää sekä 61—64 §:ää. Tilauskoulutuksena annettavan opetuksen on liityttävä sellaiseen perus- tai jatkokoulutukseen, jossa yliopistolla on tutkinnonanto-oikeus. Tilauskoulutuksen järjestäminen ei saa heikentää yliopiston antamaa perus- tai jatkokoulutusta. Yliopiston on perittävä tilauskoulutuksen järjestämisestä vähintään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu.

• Tilauskoulutuksen järjestäminen kuluttaa yliopiston opetus- ja muun henkilöstön resursseja sekä kuormittaa yliopistojen infrastruktuuria (esim. kirjastot, laboratoriot, tilat). Velvoite periä vähintään tämän koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat maksut ei ole riittävä, vaan yliopistojen tulisi periä maksu, joka myös tuottaisi yliopistolle taloudellista hyötyä. Tämä antaisi mahdollisuuden lisätä yliopistojen inhimillisiä voimavaroja ja myös vahvistaa infrastruktuuria.

10 § Koulutusohjelman maksullisuus

Yliopisto voi periä maksuja opetusministeriön asetuksen mukaiseen maisteriohjelmaan hyväksytyiltä muilta kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisilta ja muilta kuin niiltä, jotka Euroopan yhteisön lainsäädännön tai Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen mukaan rinnastetaan Euroopan unionin kansalaisiin. Maksujen perimisen edellytyksenä on, että yliopistolla on apurahajärjestelmä, jolla voidaan tarvittaessa tukea maksulliseen maisteriohjelmaan osallistuvien opiskelusta johtuvia kustannuksia.

• Kokeiluluontoiseksi tarkoitettu maksullinen tutkintoon johtava opetus on suomalaisen koulutusjärjestelmän perusperiaatteiden vastaista. Koska tällainen kokeilu on kuitenkin päätetty tehdä, se pitää viedä myös läpi kokeiluna. Tästä kokeilusta tulee tehdä puolueeton arviointi hyvissä ajoin ennen määräajan päättymistä vuonna 2014 ja arvioinnin perusteella tehdä harkittu ja perusteltu päätös koulutusohjelman maksullisuuden lakkauttamisesta tai jatkamisesta. Apurahajärjestelmän luomiseen yliopistoilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia.

13 § Yliopiston toimielimet

Yliopiston toimielimiä ovat hallitus, rehtori ja yliopistokollegio ja valtuutetut. Yliopistolla voi olla on myös kansleri ja muita toimielimiä sen mukaan kuin niistä johtosäännöllä määrätään. Yliopistojen tiedekunnilla, laitoksilla ja muilla vastaavilla yksiköillä on johtaja ja monijäseninen päätöksentekoelin.

• YHL pitää ehdotettua järjestelmää, jossa yliopistokollegio valitsisi kolme valtuutettua hyväksymään puolestaan yliopiston toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen, keinotekoisena, epäonnistuneena ja turhana. Kollegio voi hoitaa tämän tehtävän ilman välikäsiä. Mikäli halutaan varmistaa kollegion päätöksentekoa varten se, että yliopiston talous on asianmukaisessa kunnossa, voitaneen kasvattaa ammattitilintarkastajien määrää. Myös valtiontalouden tarkastusvirasto tullee seuraamaan yliopistojen taloutta vähintään yhtä tarkkaan kuin aikaisemmin.
• Laissa (tai yksityiskohtaisissa perusteluissa) tulee määritellä yliopistojen päätöksentekojärjestelmä luonnosta selvemmin. Tiedekunnissa, laitoksissa tai vastaavissa yliopiston perustehtäviä toteuttavissa yksiköissä, erityisesti tulosyksiköissä, tulee olla monijäseninen päätöksentekoelin, joka tekee strategisia linjauksia sekä mm. päättää yksikön taloudesta ja henkilöstöasioista. Erillisissä palvelu- ja tutkimuslaitoksissa samoin kuin yliopistojen yhteisissä yksiköissä tulee olla johtosäännössä määritelty johtokunta, jossa yksikön henkilöstö ja riippuen yksikön tehtävästä, myös opiskelijat ovat edustettuina.

14 § Hallitus

Yliopiston ylin päättävä toimielin on hallitus. Hallituksen tehtävänä on:

7) valita rehtori tai rehtorit ja päättää heidän työnjaostaan sekä erottaa rehtori, jos siihen on perusteltu syy;

• Rehtorin ja vararehtoreiden valinta, samoin kuin rehtorin erottaminen perustellusta syystä tulee siirtää yliopistoyhteisöä edustavalle yliopistokollegiolle.

Hallituksen tehtävänä on lisäksi, jollei se ole siirtänyt tehtävää muulle yliopiston toimielimelle:

1) päättää opetussuunnitelmista ja tutkintovaatimuksista sekä opiskelijoiden valintaperusteista;

• Opetussuunnitelmat, tutkintovaatimukset ja opiskelijoiden valintaperusteista päättäminen ovat tiedekuntien tehtäviä.

2) päättää opetukseen ja tutkimukseen liittyvistä muista yleisistä säännöistä sekä asettaa tarvittavat tutkinto-, arvostelu- ja oikaisuasioita käsittelevät lautakunnat tai muut toimielimet.

• Oikaisuasioita käsittelevien lautakuntien asettaminen tulee olla aina hallituksen tehtävä. Sillä tasolla, jolla tehdään päätös tutkintojen arvosanoista, ei opiskelijoiden oikeusturvan vuoksi voida asettaa oikaisupyyntöjä käsitteleviä elimiä.

3) valita suoraan rehtorin alaisuudessa toimiva johtava henkilöstö.

• Rehtorin alaisuudessa toimivan ylemmän hallintohenkilöstön valinnan tulee olla hallituksen tehtävä. Sen sijaan tiedekuntien ja muiden yksiköiden monijäsenisten hallintoelinten tulee itse valita johtajansa. Hallitus voi haluttaessa vahvistaa valinnat.

15 § Hallituksen kokoonpano

Hallituksessa on vähintään 6 ja enintään 14 jäsentä, vähintään 8 ja enintään 16 jäsentä sen mukaan kuin yliopistokollegio päättää.

• Ehdotettu kuuden jäsenen hallitus ei voi pienessäkään yliopistossa sisältää kaikkien yliopistoyhteisön ryhmien edustajia ainakaan siinä tapauksessa, että puolet hallituksen jäsenistä valitaan yliopiston ulkopuolelta.

Hallituksessa tulee olla edustettuina seuraavat yliopistoyhteisön ryhmät:
1) yliopiston professorit;
2) muu opetus- ja tutkimushenkilöstö sekä muu henkilöstö; ja
2) muu opetus- ja tutkimushenkilöstö
3) muu henkilöstö ja
4) opiskelijat

Kustakin 2 momentissa tarkoitetusta ryhmästä voi olla jäseniä enintään vähemmän kuin puolet kyseisten jäsenten yhteenlasketusta määrästä.

Puolet hallituksen jäsenistä tulee Enintään kolmasosa hallituksen jäsenistä voi olla muita kuin 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä, jotka edustavat monipuolisesti yhteiskuntaelämän ja yliopiston toimialaan kuuluvien tieteiden tai taiteiden asiantuntemusta.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut hallituksen jäsenet valitsee asianomainen yliopistoyhteisön ryhmä sen mukaan kuin tässä laissa ja johtosäännössä määrätään ja 4 momentissa tarkoitetut jäsenet valitsee yliopistokollegio.

• Yliopiston hallituksessa tulee olla selkeästi yliopistoyhteisöä edustava enemmistö. Kolmasosalla saadaan hallitukseen riittävä ulkopuolinen asiantuntemus. Hallitus ei ole ainoa paikka, jossa talous- ym. asiantuntemusta voidaan käyttää. Tieteen ja taiteen asiantuntijoita ei yliopiston ulkopuolelta riitä ruuhkaksi asti. Lisäksi on todettava, että ulkopuolisten jäsenten enemmistö hallituksessa on YHL:n käsityksen mukaan perustuslain turvaaman autonomian vastaista.

Hallituksen jäsenenä ei voi olla yliopiston rehtori, vararehtori, tiedekunnan tai muun välittömästi hallituksen alaisuudessa olevan yksikön tai laitoksen johtaja eikä yliopistokollegion jäsen tai varajäsen taikka valtuutettu.

Hallitus valitsee yhden 4 momentissa tarkoitetuista jäsenistä puheenjohtajakseen ja yhden varapuheenjohtajakseen. Jokaisella hallituksen jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen.

• Hallituksella pitää olla yliopiston itsehallintoon perustuva valta valita puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa oman harkintansa mukaan. Valtuutettuja ei yliopiston hallintoelimiin pidä sisältyä lainkaan.

16 § Hallituksen toimikausi, jäsenen eroaminen ja vapauttaminen

Hallituksen toimikauden pituudesta päättää yliopistokollegio. pituus on kolme vuotta.

• Hallituksen toimikauden pituudesta tulee määrätä laissa.

Hallituksen jäsen voi erota tehtävästään ennen toimikauden päättymistä.

Hallitus voi vapauttaa hallituksen jäsenen tehtävästään tämän toimikauden kuluessa, jos jäsen on tullut kykenemättömäksi hoitamaan tehtäväänsä, syyllistynyt vakavasti yliopiston etua loukkaavaan toimintaan tai jos siihen on muutoin erityisen painava syy. Esityksen hallituksen jäsenen vapauttamisesta tehtävästään voi tehdä hallituksen puheenjohtaja ja se, jolla on oikeus valita kysymyksessä oleva jäsen hallitukseen. Päätös tulee noudatettavaksi muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

• Kollegion määräenemmistöllä tulee olla mahdollisuus erottaa koko hallitus perustellusta syystä kiinteästä toimikaudesta huolimatta.

17 § Rehtorit Rehtori

Yliopistolla on rehtori. Yliopistolla voi olla vararehtoreita, jos johtosäännössä niin määrätään.

• Yliopistolla voi olla vain yksi vastuullinen rehtori. Jos yhdistyvien yliopistojen tarpeita varten on välttämätöntä luoda väliaikainen järjestelmä, ei kuitenkaan pitäisi käyttää rehtori-nimikettä.

Rehtorin tehtävänä on:

6) päättää henkilöstön ottamisesta ja irtisanomisesta.

• Henkilöstön ottamisesta ja irtisanomisesta päättäminen on johtosääntöasia. Rehtorilla ei voi olla valtuutta päättää tapauskohtaisesti tai määräajoiksi siitä, kuka rekrytoi henkilöstön. Henkilöstöpolitiikan hyvä hoitaminen edellyttää selkeitä, kaikkien tiedossa olevia pelisääntöjä. Nämä pelisäännöt tulee kirjata johtosääntöön.

Rehtori saa ryhtyä yliopiston tehtävät huomioon ottaen laajakantoisiin toimiin vain, jos hallitus on hänet siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta yliopiston toiminnalle olennaista haittaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa hallitukselle on mahdollisimman pian annettava tieto toimista.

• Laajakantoisten toimien aloittaminen ei tule koskaan yllättäen. Mikäli yliopiston etu vaatii nopeita ratkaisuja, hallitus voidaan kutsua ylimääräiseen kokoukseen. Laajakantoiset toimet ovat aina strategisia asioita, joista päättää hallitus.

Rehtori voi siirtää henkilöstön ottamisen tai toimivaltaansa kuuluvan muun asian yliopiston muun toimielimen tai henkilön ratkaistavaksi. Vastuu asiasta säilyy kuitenkin rehtorilla. Rehtorilla on oikeus olla läsnä ja käyttää puhevaltaa yliopiston kaikkien toimielinten kokouksissa.

• Henkilöstön ottamisesta määrättäisiin YHL:n kannan mukaan aina johtosäännöllä.
• Tehtävän voi siirtää, vastuuta ei.

18 § Rehtorin valinta

Hallitus Yliopistokollegio valitsee rehtorin enintään viiden vuoden määräajaksi. Rehtoriksi valittavalta vaaditaan, että hän on suorittanut tohtorin tutkinnon ja että hänellä on rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittava kyky ja ammattitaito sekä käytännössä osoitettu hyvä johtamistaito. Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun rehtoriksi voidaan kuitenkin valita myös ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö.

• Rehtorin tulee nauttia ennen kaikkea yliopistoyhteisön luottamusta. Kollegio edustaa kaikkia yliopistoyhteisön ryhmiä.

19 § Yliopiston edustaminen

Hallitus edustaa yliopistoa. Rehtori edustaa yliopistoa asiassa, joka 17 §:n nojalla kuuluu hänen tehtäviinsä. Johtosäännössä voidaan määrätä, että rehtorilla on myös muissa asioissa oikeus edustaa yliopistoa tai että hallitus voi antaa yksittäisessä, erikseen määritellyssä asiassa oikeuden jäsenelleen tai muulle nimetylle henkilölle. Hallitus voi milloin tahansa peruuttaa antamansa oikeuden yliopiston edustamiseen.

• Hallituksen ja rehtorin tehtävänä on edustaa yliopistoa. Yliopiston edun mukaista ei ole antaa tällaista yleistä valtuutusta yksittäiselle hallituksen jäsenelle. Tehtävänsä perusteella jotkut nimetyt henkilöt voivat saada valtuutuksen rehtorilta edustaa yliopistoa vastuun kuitenkin jäädessä rehtorille.

22 § Yliopistokollegio

Yliopistossa on yliopistokollegio, johon kuuluu enintään 50 – 150 jäsentä. Kollegion koon tulee olla suhteutettu yliopiston kokoon, tieteenalojen määrään sekä henkilöstön määrään. Yliopistokollegiossa tulee olla edustettuina 15 §:n 2 momentissa tarkoitetut yliopistoyhteisön ryhmät. Kustakin ryhmästä tulee olla jäseniä vähemmän kuin puolet neljännes yliopistokollegion koko jäsenmäärästä.

Yliopistokollegion tehtävänä on:

1. valita 15 §:n 4 momentissa tarkoitetut jäsenet yliopiston hallitukseen;
2. valita rehtori tai rehtorit ja ja vararehtorit ja päättää heidän työnjaostaan sekä erottaa rehtori tai vararehtori, jos siihen on perusteltu syy
3. päättää hallituksen jäsenmäärästä ja toimikauden pituudesta;
4. vahvistaa 15 §:n 2 momentissa tarkoitettujen yliopistoyhteisön ryhmien valitsemat hallituksen jäsenet;
   4) valita yliopiston valtuutetut;
5. valita yliopiston tilintarkastajat;
6. Hyväksyä yliopiston toimintakertomus, käsitellä tilinpäätös sekä myöntää tili- ja vastuuvapaus rehtorille ja hallitukselle ja
7. päättää 61 §:n 3 momentin mukaisesti vahingonkorvauskanteen nostamisesta yliopiston hallitusta, hallituksen jäsentä tai rehtoria vastaan.

• Rehtorin ja vararehtoreiden valinta sekä tili- ja vastuuvapauden myöntäminen tulee määritellä yliopistokollegion tehtäväksi

23 § Yliopiston valtuutetut

Yliopistossa on kolme valtuutettua, joilla on henkilökohtaiset varavaltuutetut. Valtuutettujen ja varavaltuutettujen tulee olla muita kuin 15 §:n 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä. Valtuutettuna ei voi myöskään olla hallituksen jäsen tai varajäsen, rehtori tai vararehtori.

Valtuutettujen tehtävänä on vahvistaa yliopiston tilinpäätös ja toimintakertomus ja päättää vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja rehtorille.

• Valtuutetut on turha hallintoelin

24 § Opetuksen, tutkimuksen sekä muiden toimintojen organisaatio ja hallinto

Tutkimuksen ja opetuksen järjestämistä varten yliopisto voi jakaantua tiedekuntiin tai muihin niihin rinnastettaviin yksiköihin sen mukaan kuin yliopiston johtosäännössä määrätään. Edellä 1 momentissa tarkoitetussa tiedekunnassa tai muussa siihen rinnastettavassa yksikössä on monijäseninen hallintoelin, jonka puheenjohtajana toimii yksikön johtaja. Hallintoelimessä tulee olla edustettuina 15 §:n 2 momentissa tarkoitetut yliopistoyhteisön ryhmät. Kustakin ryhmästä tulee olla jäseniä vähemmän kuin puolet hallintoelimen koko jäsenmäärästä. Hallintoelimen jäsenten kokonaismäärästä ja hallintoelimen tehtävistä määrätään johtosäännössä. Hallintoelimen jäsenet valitsee 4 §:n mukainen yliopistoyhteisö siten kuin johtosäännössä määrätään.

Yliopistolla voi olla myös muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja yksiköitä. Yliopistoilla voi olla myös yhteisiä yksiköitä toisten yliopistojen sekä muiden yhteisöjen kanssa.

• Riippumatta siitä, minkälainen muoto yliopiston sisäisessä hallinnossa on ja millä nimellä yksiköitä kutsutaan (tiedekunta, laitos, osasto, oppiaine, pääaine jne.) yksiköillä tulee olla monijäseninen hallintoelin, joka tekee strategiset ja muut merkittävät päätökset. Henkilöstön ja opiskelijoiden oikeusturva edellyttää tällaista avointa päätöksentekoa. Yksikkökokoa kasvattamalla ei monijäsenisten päätöksentekoelinten merkitystä saa vähentää tai poistaa. Laissa tai vähintään lain yksityiskohtaisissa perusteluissa tämä periaate tulee avata yksiselitteisesti ja ymmärrettävästi.
• Yliopistojen yhteisistä yksiköistä tulee lain perusteluissa todeta periaate, että pysyvä henkilöstö kuuluu yhteen yliopistoon. Henkilöstön tasa-arvoisen kohtelun ja yhtenäisen henkilöstöpolitiikan toteuttamiseksi tämä on välttämätöntä.

25 § Johtosäännöt ja määräykset

Johtosäännössä määrätään tarkemmin toimielinten toimivallasta ja vastuusta, tehtävistä, toimikaudesta, jäsenmäärästä, jäsenten valinnasta, henkilöstön valinnasta ja kelpoisuusvaatimuksista sekä yliopiston muusta hallinnosta, jollei näistä asioista säädetä laissa tai asetuksessa. Yliopisto voi määrätä johtosäännöllä tai muilla määräyksillä myös muista kun 1 momentissa mainituista sisäisistä asioistaan, jollei niistä säädetä muualla laissa tai asetuksessa.

• Opetushenkilöstön kelpoisuusvaatimukset tulisi antaa asetuksella, ettei olisi vaaraa syntyä ”kahden kerroksen” yliopistoja. Muita muodollisia kelpoisuusvaatimuksia ei ole syytä määrätä yleisellä päätöksellä. Käytännössä tarvittava kelpoisuus todetaan aina rekrytointitilanteessa.

27 § Hallintomenettely ja julkisuus

Hoidettaessa julkista hallintotehtävää yliopistossa tai ylioppilaskunnassa noudatetaan, mitä hallintolaissa (434/2003) säädetään. Hallintolain esteellisyyssäännöksiä sovelletaan kaikessa yliopiston toiminnassa. Hallintolain 28 §:n 1 momentin 5–6 kohtaa ei kuitenkaan sovelleta yliopistoon tai yliopistokonserniin kuuluvaan yhteisöön, ellei kysymys ole sellaisesta asiasta, jossa yliopiston ja edellä mainitun yhteisön edut ovat ristiriidassa keskenään tai asian tasapuolinen käsittely edellytä, ettei henkilö osallistu asian käsittelyyn. Yliopistojen toiminnassa sovelletaan mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään viranomaisesta. Palkkatietojen julkisuuden osalta yliopistoissa sovelletaan nimikirjalakia. Yliopistoissa sovelletaan valtion yhteistoimintalakia.

• Hallintolain soveltamista koskeva muotoilu on selkeä
• Palkkatietojen julkisuus on viranomaistehtäviä hoitavien, pääosin valtion rahoituksella toimivien yliopistojen toiminnassa oleellisen tärkeää. Palkkatietojen salailu johtaa työyhteisöongelmien lisäksi epäilyksiin yhteiskunnan varojen epäviisaasta käytöstä. Nimikirjalain 7 §:n 1 momentin mukaan: Julkisia palkkatietoja ovat muun muassa tiedot henkilön kokonaispalkasta euroina, tehtäväkohtaisesta palkanosasta euroina, henkilökohtaisesta palkanosasta euroina, tehtävän vaativuustasosta sekä vaativuusarvioinnista pisteytyksineen.
  Säännös koskee vahvistettuja, palkanmaksun perusteena olevia palkkatietoja
• Yliopistolaissa tulee ottaa kantaa siihen, mitä yhteistoimintalakia yliopistoissa sovelletaan. Viranomaistehtäviä hoitavassa yliopistolaitoksessa on selkeintä ja luontevinta soveltaa valtion yhteistoimintalakia.

28 § Yliopiston henkilöstö

Yliopistossa on professoreita ja muuta opetus- ja tutkimushenkilöstöä sekä henkilöstöä muiden tehtävien hoitamista varten. Yliopiston henkilöstön nimittää tai ottaa tehtävään rehtori, jollei tätä ole rehtorin päätöksellä siirretty muun se hallintoelin, jonka tehtäväksi se kussakin tapauksessa on johtosäännöllä määrätty. Henkilöstön ja valintamenettelystä määrätään tarkemmin johtosäännössä.

• Henkilöstön nimittämisestä ja ottamisesta tulee määrätä johtosäännössä

29 § Henkilöstön palvelussuhde

Yliopiston henkilöstön palvelussuhde on virkasuhde tai työsuhde. Työntekijöihin ja virkamiehiin ja palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan, mitä laissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään ja mitä virka- ja työehtosopimuksessa ja työsopimuksessa sovitaan. Sen lisäksi mitä työsopimuslain (55/2001) 7 ja 8 luvussa säädetään, yliopiston tutkimus- ja opetushenkilöstöön kuuluvan työsuhdetta ei voida purkaa tai irtisanoa perusteella, johon vetoaminen loukkaisi 6 §:n mukaista tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapautta.

Sen lisäksi mitä työsopimuslaissa säädetään määräaikaisten työsopimussuhteiden perusteista, yliopisto voi ottaa määräaikaiseen työsopimussuhteeseen henkilöitä tieteelliseen tai taiteelliseen jatkokoulutukseen ja sivutoimiseen tuntiopetukseen taikka yliopiston vakinaisiin tutkimus- tai opetustehtäviin pätevöitymistä varten.

• Työsopimuslain mukaan työsuhteen purkamista ja irtisanomista ei saa tehdä ilman lain mukaista perustetta. Tämä koskee kaikkia yliopiston henkilöstöryhmiä. Mielipiteen vapaus on varmistettu perustuslaissa. Perustuslaissa taataan myös tieteen ja taiteen ja yliopisto-opetuksen vapaus. Näistä syistä 28 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen yliopiston tutkimus- ja opetushenkilöstön palvelussuhdeturvaa koskeva maininta ei ole tarpeellinen. Se ei ole myöskään haitallinen, mikäli sillä ei haluta viestiä sitä, että muiden henkilöstöryhmien irtisanominen ilman laillista perustetta olisi hyväksyttävämpää.
• Määräaikaisen palvelussuhteen käyttöä ei tule laillistaa työsopimuslakia tai virkamieslakia laajemmalle. 29 §:n toisen momentin viimeinen lause laillistaisi opetustehtävissä toimivien elinikäisen määräaikaisuuden. Tieteellinen ja taiteellinen jatkokoulutus on virkamieslain ja työsopimuslain perusteella luokiteltavissa määräaikaisuuden perusteeksi, joten niiden erikseen mainitseminen yliopistolaissa on turhaa ja harhaanjohtavaa ja saattaisi jopa johtaa siihen, että tarkoitushakuisesti sopivia nimikkeitä käyttämällä kierrettäisiin määräaikaisia palvelussuhteita koskevia säännöksiä. Sivutoimisten tuntiopettajien tehtävien laatu tulisi määritellä nykyistä tarkemmin. Oikea paikka olisi lain perustelut. Sopimustason määrittely ei kokemuksen mukaan ole tässä asiassa riittävä

44 § Tavoitteiden asettaminen

Opetusministeriö ja yliopistot sopivat määrävuosiksi kerrallaan yliopiston toiminnalle asetettavista koulutus- ja tiedepolitiikan kannalta keskeisistä määrällisistä ja laadullisista tavoitteista sekä niiden toteutumisen seurannasta ja arvioinnista.

• Yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen aseman oli määrä tuoda yliopistoille todellista itsemääräämisoikeutta oman tehtävänsä toteuttamisessa. Tiliviraston tulossopimuksen muuttuminen sopimukseksi ei ole kuin nimikkeen muutos, mikäli sopimusneuvottelun asetelmat eivät aikaisemmasta muutu. Määrälliset tavoitteet näyttäisivät edelleen olevan laadullisia tärkeämmät. Lakiluonnoksesta voi päätellä, että opetusministeriön mahdollisuudet ohjata yliopistojen toimintaa ovat edelleenkin vähintään riittävät. Yliopistojen aito tutkimus- ja opetustoiminnan pitkäjänteinen suunnittelu ja toteutus eivät ole mahdollisia, mikäli puoluepoliittinen yksityiskohtiin menevä toiminnan ohjaus jatkuu.
• Talouden kautta tapahtuva ohjaus ei lakiluonnoksen mukaan ainakaan tule väljemmäksi. Erilaisiin hankkeisiin, niin kullekin yliopistolle erikseen kun yhteisiin hankkeisiin on tulevaisuudessakin tarkoitus myöntää hankerahoitusta. Rahoituksen käyttöä valvotaan tiukasti ja rahoituksen palautuksesta on lakiin kirjoitettu useita yksityiskohtiin menevää pykälää. Tahallisten väärinkäytösten havaitseminen voi uudessa olomuodossa olla kuitenkin entistä vaikeampaa.
• Pykälä on ongelmallinen, se tulisi valmistella ja perustella uudelleen.

65 § Valituskiellot

Yliopiston päätökseen, joka koskee yliopiston toimielimen tai henkilöstön valintaa, johtosääntöä tai muuta yleistä määräystä taikka opetussuunnitelmaa tai muuta opetuksen järjestelyä koskevaa määräystä, ei saa hakea muutosta valittamalla. Valittaa ei saa myöskään apurahaa tai avustusta koskevasta päätöksestä.

Päätökseen, johon saa 63 §:n mukaan hakea oikaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeudelta. Opintosuoritusten arvostelua koskevaan oikaisumenettelyssä tehtyyn päätökseen ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla.

• Edelliseen yliopistolakiin verrattuna valituskiellon alaisiin päätöksiin ja määräyksiin on lisätty henkilöstön valintaa, taikka opetussuunnitelmaa tai muuta opetuksen järjestelyä koskevat määräykset. Perusteluja näille lisäyksille ei ole esitetty.

70 § Kansalliskirjaston johtokunta

Kansalliskirjastolla on johtokunta, jonka Helsingin yliopiston hallitus asettaa. Johtokunnassa on enintään 10 jäsentä ja heillä on henkilökohtaiset varajäsenet. Helsingin yliopiston hallitus määrää johtokunnan puheenjohtajan jäsenten keskuudesta. Johtokunnan kolmen jäsenen tulee edustaa maan muuta kirjastolaitosta, kolmen jäsenen kansalliskirjaston muita yhteiskunnallisia sidosryhmiä ja yhden jäsenen opetusministeriötä. Nämä jäsenet ja heidän varajäsenensä nimeää opetusministeriö Helsingin yliopistoa ja kirjastoja kuultuaan.

Johtokunnan tehtävistä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

• Kansalliskirjastoa koskeva laki ja kansalliskirjaston johtosääntö ovat aivan uudet ja toiminta niiden mukaisena on käynnistynyt. Mitään perustetta säädösten muuttamiseen mm. johtokunnan kokoonpanoa koskien ei ole. Kansalliskirjastoa koskeva pykälä tulee palauttaa entiseen muotoonsa.

84 § Varautumissuunnitelmat

Yliopistojen tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muin toimenpitein varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa sekä normaaliolojen häiriö- ja erityistilanteissa.

• Pykälä on välttämätön ja tärkeä. Varautumissuunnitelmien tekemisen valvontaan tulisi viranomaistasolla varautua.

Laki yliopistolain voimaanpanosta

4 § Toiminnan siirtyminen oikeushenkilöinä toimiville yliopistoille

Tilivirastona toimivat yliopistot (vanha yliopisto) lopettavat toimintansa siten, että yliopistot toimintoineen, henkilöstöineen ja opiskelijoineen siirtyvät 1 päivänä tammikuuta 2010 alkaen toimimaan itsenäisinä oikeushenkilöinä (uusi yliopisto). Kuopion yliopiston ja Joensuun yliopiston toiminta, henkilöstö ja opiskelijat siirtyvät Itä-Suomen yliopistoon 1 päivänä tammikuuta 2010. Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun toiminta, henkilöstö ja opiskelijat siirtyvät Turun yliopistoon 1 päivänä tammikuuta 2010 (yhdistyvät yliopistot). Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollinen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun toiminta, henkilöstö ja opiskelijat siirtyvät Aalto-yliopistoon 1 päivänä tammikuuta 2010. Jos asian käsittely vanhassa yliopistossa on kesken 1 päivänä tammikuuta 2010, asian käsittely siirtyy sille uuden yliopiston hallintoelimelle, jolle asia uuden yliopistolain tai sen nojalla annettavan valtio-neuvoston asetuksen taikka yliopiston sisäisten määräysten mukaan kuuluu.

• Pykälän mukaan tilivirastona toimivat yliopistot siirtyvät opiskelijoineen, henkilöstöineen ja velvollisuuksineen uuteen olomuotoon 1.1.2010. Muotoilu sisältänee ajatuksen, että henkilöstön on kokonaisuudessaan ”vanhojen työntekijöiden” asemassa. Tämä koskee niin entisellä kokoonpanollaan jatkavia kuin julkisoikeudelliseksi tai säätiöyliopistoksi fuusioituvia yliopistoja. Henkilöstön aseman turvaaminen on ollut valtiovallan lupauksena muutossuunnitelmien alusta saakka, Siksi on tärkeää ilmaista tämä tarkoitus selväsanaisesti itse voimaanpanolaissa. Tarkemmin henkilöstön aseman turvaamisesta on lisäksi mahdollista selostaa voimaanpanolain yksityiskohtaisissa perusteluissa.

5 § Yliopistojen aikaisemmat sitoumukset ja toimiluvat

Uusi yliopisto vastaa niistä velka-, palvelu-, hankinta- ja toimitussopimuksistaan sekä muista sitoumuksistaan, joihin vanha yliopisto on sitoutunut ja jotka koskevat uudelle yliopistolle luovutettua omaisuutta ja toimintaa. Valtion vastuu näistä sitoumuksista jää voimaan. Uusi yliopisto ja valtio vastaavat myös syksyn 2009 aikana vanhojen yliopistojen tekemistä sopimuksista. Viranomaisten myöntämät toimi-, järjestämis- ja muut luvat siirtyvät uusille yliopistoille 1 päivänä tammikuuta 2010.

• Ensiarvoisen tärkeää on yksilöidä uusien yliopistojen vastuu myös henkilöstöön liittyvistä sopimuksista ja sitoumuksista mm. sopimusrikkomuksista, maksamatta jääneistä palkoista, oikeuden tuomitsemista korvauksista ja hyvityksistä, säästövapaista jne. Yksilöinti on perusteltua tehdä yksityiskohtaisissa perusteluissa, mutta itse voimaanpanolainkin tulee sisältää tästä maininta.

6 § Yliopiston järjestäytyminen julkisoikeudelliseksi laitokseksi

Vanha yliopisto on velvollinen järjestämään uudelle yliopistolle hallinto- ja muita tukipalveluja, jotta uusi yliopisto voi järjestäytyä kokonaisuudessaan 1 päivään tammikuuta 2010 mennessä. Vanha yliopisto vastaa järjestäytymiseen liittyvistä kustannuksista. Vanha yliopisto voi ryhtyä järjestäytymisen edellyttämiin toimenpiteisiin ennen tämän lain voimaantuloa. Vanhan yliopiston hallitus päättää uuden yliopiston uuden yliopistolain 22 §:ssä tarkoitetun yliopisto-kollegion jäsenten lukumäärästä kunnes uuden yliopiston johtosääntö on vahvistettu. Vanhan yliopiston hallitus valitsee uuden yliopiston yliopistokollegion ensimmäisen kerran noudattaen, mitä uuden yliopistolain 22 §:n 1 momentissa on säädetty. Yliopistokollegio valitsee ensimmäisen uuden yliopiston hallituksen uuden yliopistolain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetut jäsenet samassa suhteessa kuin ne ovat edustettuina vanhan yliopiston hallituksessa.

• hallitus nimeää kollegion henkilöstöryhmien ja opiskelijoiden esityksestä

Yhdistyvät yliopistot sopivat uuden yliopiston yliopistokollegion jäsenten lukumäärästä sekä eri yliopistoyhteisön ryhmiä edustavien jäsenten keskinäisestä suhteesta siihen saakka, kunnes yliopiston johtosääntö on vahvistettu. Yhdistyvien yliopistojen hallitukset valitsevat uuden yliopiston yliopistokollegion jäsenet vanhojen yliopistojen yliopistoyhteisön ryhmistä sopimallaan tavalla.

• mitä tapahtuu, jos yhdistyvät yliopistot/hallitukset eivät pysty sopimaan asiasta?

7 § Yliopistotoiminnan järjestäytyminen säätiössä

Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun toimielinten tulee yhteistyössä Aalto-yliopiston toimielinten kanssa huolehtia yhteisten toimintojen järjestämisestä.

10 § Henkilöstön palvelussuhteen muuttuminen ja eläkejärjestelyt

Yliopistojen virat ja määräaikaiset virkasuhteet lakkaavat sekä niihin perustuvat virkasuhteet päättyvät ilman irtisanomista 31 päivänä joulukuuta 2009. Virkojen lakkaamiseen ja virkasuhteiden päättymiseen ei edellytetä suostumusta eikä perustetta. Julkisoikeudellisina laitoksina toimivien yliopistojen palvelussuhdelajeina ovat virkasuhde ja työsopimussuhde. Yliopistojen henkilöstö on palvelussuhteessa otetaan työsuhteeseen uusiin yliopistoihin 1 päivänä tammikuuta 2010 lukien. Työntekijöihin ja palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan, mitä laissa säädetään tai sen nojalla säädetään tai määrätään ja mitä työehtosopimuksessa ja työsopimuksessa sovitaan. Työsuhteessa oleva henkilöstö siirtyy uusiin yliopistoihin työsuhteeseen 1 päivänä tammikuuta 2010. Määräaikainen virka- ja työsopimussuhteinen henkilöstö siirtyy määräaikansa osoittamaksi ajaksi uusien yliopistojen palvelukseen määräaikaiseen työsuhteeseen.

Ennen uusimuotoisten yliopistojen toiminnan aloittamista työnantaja ja yliopistoissa työsopimussuhteessa olevat tai työsopimussuhteeseen siirtyvät henkilöt allekirjoittavat yksilöidyt työsopimukset. Virkasuhteiselle henkilöstölle annetaan uudet nimittämiskirjat.

Mikäli määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn tai työsopimussuhteeseen otetun palvelussuhde on asetettu päättymään 31.12.2009 ja palvelus jatkuu tammikuussa 2010, palvelussuhteen katsotaan jatkuneen keskeytymättömänä. Jos palvelussuhteen määräaikaisuuteen ei ole virkamieslain tai työsopimuslain mukaista laillista perustetta, palvelussuhde katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi.

Henkilöstöön sovelletaan yleissitovana valtion virka- ja työehtosopimusta siihen saakka, että toimivaltaisen yliopistotyönantajan ja henkilöstöjärjestöjen kesken on neuvoteltu ja sovittu palvelussuhteen ehdoista uudella sopimuksella ja sopimus on tullut voimaan. Samoin yliopistoissa sovelletaan lisäksi yliopistojen ja tiedehallinnon tarkentavaa virkaehtosopimusta, yliopistojen palkkausjärjestelmää koskevaa virka- ja työehtosopimusta sekä yliopistojen yleisiä ja atk-työehtosopimuksia. Yliopistoissa noudatetaan toistaiseksi myös nykyisiä virastokohtaisia sopimuksia, mm. yhteistoiminta- ja työsuojelun yhteistoimintasopimuksia.

Henkilöstön siirtymiseen liittyvistä järjestelyistä sovitaan tarkemmin henkilöstöjärjestöjen kanssa uusia yliopistoja sitovilla sopimuksilla.

• palvelussuhteen vaihtoehtoina tulee olla virkasuhde ja työsuhde
• yliopistojen henkilöstö jatkaa ”vanhoina työntekijöinä” yliopiston mukana uuteen olomuotoon, eli sitä ei ”oteta” palvelussuhteeseen muutoksen yhteydessä
• työsopimussuhteessa olevan ja työsopimussuhteeseen siirtyvän henkilöstön kanssa tehdään työsopimukset ennen muutosajankohtaa. Virkasuhteisten nimittämiskirjat uudistetaan tai vaihtoehtoisesti todetaan sitovasti, että aikaisempi nimittämiskirja on voimassa uudessa yliopistossa.
• määräaikaisessa palvelussuhteessa olevan henkilöstön eläketurvan ja muun palvelussuhdeturvan varmistamiseksi vuodenvaihteessa ja lähellä siirtymisajankohtaa päättyvistä palvelussuhteista tulee olla voimaanpanolaissa yksiselitteiset, tarkat määräykset

11 § Henkilöstön eläketurva

Niihin yliopistojen palveluksessa yliopistolain voimaantullessa oleviin, jotka ovat syntyneet ennen 1 päivää tammikuuta 1980, sovelletaan valtion eläkelakia (1295/2006) myös yliopistolain voimaantulon jälkeen niin kauan kuin he ovat jonkun yliopistolaissa tarkoitetun yliopiston palveluksessa tai sellaisessa palveluksessa, johon sovelletaan valtion eläkelakia.
Niihin yliopistojen palveluksessa yliopistolain voimaantullessa oleviin, jotka ovat syntyneet 31 päivä joulukuuta 1979 jälkeen, sovelletaan työntekijän eläkelakia (395/2006) yliopistolain voimaantulon jälkeen.

Siihen henkilöstöön, joka tulee yliopistojen palvelukseen yliopistolain voimaantulon jälkeen, sovelletaan valtion eläkelakia siten kuin 1 momentissa säädetään, mikäli:

1. he ovat valtion eläkelain soveltamisen piirissä yliopistoon tullessaan ja
2. he ovat syntyneet ennen 1 päivää tammikuuta 1980.

Siihen henkilöstöön, joka tulee yliopistojen palvelukseen yliopistolain voimaantulon jälkeen ja joka ei täytä molempia 3 momentin ehtoja, sovelletaan työntekijän eläkelakia.

• määräaikaisen henkilöstön eläketurvan mahdolliset erityistilanteet ja havaittujen ongelmatilanteiden ratkaisut tulee selvittää eläkelainsäädännön asiantuntijoiden toimesta ennen voimaanpanolain antamista eduskunnan käsittelyyn.

13 § Kansalliskirjasto ja harjoittelukoulut

Kansalliskirjaston ja harjoittelukoulujen johtokunnat jatkavat toimikautensa loppuun.

• YHL toteaa, että on viisasta antaa vasta lyhyen aikaa sitten nimettyjen toimielinten jatkaa työtään kautensa loppuun saakka

Helsinki, 15.10.2008