Innovaatioyliopiston säädekirjaluonnoksesta

Helsinki, 2.4.2008

Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry esittää kannanottonaan tiedoksi saamastaan Innovaatioyliopiston säädekirjaluonnoksesta ja sen liitteenä olevasta sääntöluonnoksesta seuraavan.

Yleistä

Säätiöpohjaista yliopistomuotoa valmisteltaessa opetusministeriö ja valmistelussa olleet elinkeinoelämän edustajat ovat pitäneet lähtökohtanaan sitä, että säätiöyliopiston strategisesta ja lähes kaikesta muustakin päätöksenteosta (ml. yliopiston sisäinen hallintorakenne ja päätöksentekojärjestelmä, jopa yliopistossa opetettavat ja tutkittavat tieteenalat) päättää puhtaasti yliopiston ulkopuolisista koostuva, jäsenmäärältään hyvin pieni hallitus. Hallituksen jäsenten nimeämismenettelyä ei säädekirja- tai sääntöluonnoksessa ole määritelty niin, että siitä saisi selkeätä kuvaa. Ainoastaan kahden valtioneuvoston nimeämän edustajan valintatavasta on maininta, tosin tässäkin menettelytapa jää toisen jäsenen valintamenettelyn kohdalla epäselväksi. Hallituksen jäsenten valinnan lisäksi epäselväksi jää myös, millä tavalla, kenen ehdotuksesta ja keiden joukosta luonnoksissa kuvattu valtuuskunta nimetään. Luonnoksia vaivaa tietynlainen epätäsmällisyys, joka on ollut mukana koko säätiöyliopiston valmisteluprosessissa. Käsittelyssä ovat pääosin vain yleiset visiot, suuret linjat ja teoriatasolla kuvatut hyötynäkökohdat. Käytännön toteutusmahdollisuuksiin ei ole pohdittu riittävästi. Henkilöstön asemaan valmistelussa ei ole myöskään kiinnitetty huomiota lukuun ottamatta professorikunnan riippumattomuudesta säännöksiin sisällytettyä mainintaa.

Innovaatioyliopiston säädekirjan ja myös sääntöjen sisällön tekee erityisen tärkeäksi ja se, että mahdollisten muiden tulevien säätiömallisten yliopistojen hallintomallin esimerkkinä todennäköisesti käytetään Innovaatioyliopiston mallia. Tässä vaiheessa, kun yliopistolain muutoksesta tehtyä luonnosta ei vielä ole saatu kokonaisuudessaan edes kommentoitavaksi, YHL esittää vakavan huolestumisensa valmistelujärjestyksestä. Säädekirjaa tai säätiön sääntöjä ei pitäisi YHL:n mielestä hyväksyä tai ainakaan vahvistaa ennen kuin yliopistolain kokonaisuudesta on suhteellisen varma tieto olemassa. Yliopistolain suhde säätiön säännösten kokonaisuuteen jää väistämättä avoimeksi ja siksi olisi välttämätöntä jättää säädekirjaan ja sääntöihin edes varaus siitä, että mahdollisesti tarvittavat muutokset tehdään sen jälkeen, kun yliopistolain muutokset on käsitelty ja hyväksytty eduskunnassa.

Suunnitellun säätiön hallituksen asiantuntemusta haetaan mitä ilmeisimmin talousosaamisen ja elinkeinoelämän tarpeiden tuntemuksen suunnalta. Akateemiseen osaamiseen, perustutkimukseen ja opetukseen, tai yleensä yliopiston toiminnan tuntemukseen ei näyttäisi valmistelijoiden näkökulmasta olevan tarvetta strategisessa päätöksenteossa. Todelliset sisällölliset asiat käsiteltäisiin ja mahdollisesti päätettäisiin yliopiston sisällä hallituksessa tehdyille linjauksille alisteisina, vaikka kysymys on yliopiston tehtäviä hoitavan yhteisön ydintehtävistä ja niiden järjestämisestä. Valmisteluprosessin yhteydessä on ulkopuolisten hallituksen jäsenten valinnan legitimoimiseksi esitetty perusteluja, joiden mukaan hallitukseen ei haluta edunvalvojia, vaan tieteenalojen parasta osaamista. Perustelu on erikoinen: epäilläänkö, että Innovaatioyliopiston henkilökuntaan ei kuuluisikaan tieteenalojen parasta osaamista, vaikka nimenomaan sen pitämiseksi ja hankkimiseksi määrärahoja lisätään ja sen avulla olisi tarkoitus nostaa uusi yliopisto maailman huippujen joukkoon.

Julkisoikeudellisen yliopistomallin suunnittelussa sen sijaan on aivan oikein lähtökohtana ollut, ettei akateemista ja strategista päätöksentekoa ole mahdollista erottaa toisistaan. YHL katsoo, että samoihin ja samanlaisiin yliopiston tehtäviin vastuutettujen organisaatioiden päätöksenteko ei voi eikä saa olla perustaltaan näin erilaista. Opetuksen ja tutkimuksen autonomia edellyttää sitä, että yliopistoyhteisö on päättämässä olennaisista toimintaa ohjaavista asioista.

YHL toteaa, että Innovaatioyliopiston ylin, strateginen ja akateeminen päätöksenteko tulee järjestää siten, että yliopistoyhteisöllä on päätöksentekoon todellinen vaikutusmahdollisuus.

Hallitus

Ensisijaisesti YHL esittää, että ylintä päätösvaltaa käyttävän elimen jäseneksi valitaan ja nimetään yliopistoyhteisön keskuudestaan valitsemat edustajat siten, että opiskelijat valitsevat yhden edustajan sekä henkilöstö kaksi edustajaa, joista toinen edustaa opetus- ja tutkimushenkilökuntaa ja toinen muuta henkilökuntaa. Tällaisella kokoonpanolla hallitukseen tulee riittävä asiantuntemus talousasioista ulkopuolisten edustajien ansiosta ja yliopistoyhteisön tuntemus omien edustajiensa välityksellä. Tällöin hallituksen kokoa kasvatettaisiin esimerkiksi kolmella jäsenellä. Erilaisia hyvin toimivia malleja voidaan tarvittaessa löytää.

Toissijaisesti YHL esittää, että mikäli hallitus halutaan kaikista asiallisista perusteluista huolimatta pitää täysin yliopistoyhteisön ulkopuolisena ja hallituksen koko pienenä, hallituksen jäsenistä yhtä esittää ylioppilaskunta ja kahta jäsentä henkilöstö siten, että yhtä jäsentä ehdottaa opetus- ja tutkimushenkilöstö ja yhtä jäsentä muu henkilöstö. Keskustelussa ja ministeriön tiedonnannoissa, joita on annettu hallituksen kokoonpanosta ja jäseniä esittävistä tahoista, näkyy positiivista suhtautumista tähän suuntaiseen vaihtoehtoon.
Säädöstasolla tämä menettely määriteltäisiin muuttamalla sääntöluonnoksen 6 §:n 4 momenttia kuulumaan:
”Säätiön hallituksen jäseniksi nimeää Valtioneuvosto opetusministerin esittelystä kuusi jäsentä, joista kaksi jäsentä henkilöstöjärjestöjen ja yksi ylioppilaskunnan esityksestä.”

Henkilöstöllä tulee olla mallista riippumatta mahdollisuus vaikuttaa koko yliopiston päätöksentekoon edustajansa välityksellä, siis päättäjänä, ei pelkästään kuultavana.

Vaihtoehtoisia malleja?

Innovaatioyliopistosuunnitelmaa tehtäessä on jäänyt kokonaan tutkimatta vaihtoehto, jossa käytettäisiinkin ns. ylläpitomallia. Tällaisessa mallissa säätiö olisi erillinen, rahoituksesta huolehtiva taho, jonka tehtävänä ei olisi tehdä akateemisia strategisia linjauksia ja itse yliopisto toimisi yliopistolaissa tarkoitetulla tavalla autonomisena oikeushenkilönä samalla mallilla, joka suunnitelmien mukaan tulee olemaan muiden yliopistojen hallinnollinen malli.

Sisäinen hallinto

Säädekirja tai säännöt eivät ota juuri minkäänlaista kantaa yliopiston sisäiseen hallintoon. Ennen säätiön perustamista, säädekirjan ja sääntöjen hyväksymistä, päälinjat sisäisestä hallinnosta tulee kuitenkin olla selvillä ja ratkaistuna mahdollisimman sitovasti. Valmistelussa on kaavailtu sitä, että yliopiston akateemisen perustan muodostaisivat nykyiset korkeakoulut, jotka säilyttäisivät nimensä ja arvokkaan omaleimaisuutensa. Muun toiminnan, erillisten tutkimusyksiköiden, hallinto- ja muiden tukitoimintojen ym. asemasta tai henkilöstön asemasta tulee myös päälinjat ratkaista ennen säätiön perustamista. Vielä tässäkään vaiheessa ei ole tietoa siitä, minkälainen päätöksentekojärjestelmä tulisi olemaan. Selvitysmiesten ja erilaisten työryhmien raporteista voi päätellä, että kenenkään tahon mielestä yliopistouudistuksessa ylipäänsä ei ole ollut tarkoitus muuttaa nykyistä kolmikantaista hallintomallia yliopiston sisäisessä päätöksenteossa. Se tulee säilyttää myös säätiömuotoisessa yliopistossa.

Edellä mainitut asiat määriteltäisiin johtosäännössä, jonka lausunnolla olevien asiakirjojen mukaan hyväksyisi säätiön hallitus. Johtosääntöluonnosta olisi tullut valmistella samanaikaisesti sääntöjen kanssa ja sen tulisi joka tapauksessa olla myös lausunnolla ja nykyisten korkeakoulujen hallitusten käsittelyssä ennen säätiön perustamista. Sisäisessä hallintorakenteessa määritellään paitsi korkeakoulujen ja niiden alayksiköiden hallintomalli, myös se, minkälaisella johtamismallilla henkilöstön asema järjestetään - mihin yksikköön henkilöstö kuuluu, minkälainen esimiesjärjestelmä rakennetaan. Vaarana on, että ns. akateemisen henkilöstön ja muun henkilöstön asemaan huomaamatta tulee tarkoitusten vastaisesti perusteettomia eroja.

Henkilöstön asema

Yliopiston ”tuloksen” tekevät aina ihmiset, hallintomallista täysin riippumatta. Ihmiset tekevät tutkimusta, opettavat, ohjaavat, tekevät hallintotyötä, hoitavat ja käyttävät tutkimuksessa ja muussa työssä tarvittavia laitteita ja huolehtivat tiedon saatavuudesta kirjastojen ja tietojärjestelmien kautta sekä pitävät huolta siitä, että tarvittavat tilat ovat kunnossa ja toiminnan käytettävissä. Näitä ihmisiä kutsutaan henkilöstöksi.

Henkilöstön asema on edelleen avoin kysymys. Henkilöstöpolitiikan laatu, sovellettavat säännökset, palvelussuhteen ehtojen kokonaisuuden järjestäminen ja jo ansaittujen etujen säilyttäminen ovat asioita, jotka huolestuttavat henkilöstöä ajan kuluessa enemmän ja enemmän. Yhtenäinen henkilöstöpolitiikka uuden yliopiston sisällä tulee varmistaa. Mieluiten YHL näkisi myös sen, että samoja kestäviä ja oikeudenmukaisia, henkilöstön kanssa yhdessä valmisteltuja periaatelinjauksia noudatettaisiin koko yliopistolaitoksessa, hallintomallista riippumatta.


Kerttu Pellinen
puheenjohtaja