Lausunto talousarvioesitykseen 2008

Helsinki, 8.11.2007
Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto

HE 62/2007 vp Valtion talousarvioesitys 2008, opetusministeriön hallinnonala

Sivistys- ja tiedejaosto on pyytänyt kannanottoamme vuoden 2008 talousarvioesityksestä

Yliopistojen perusrahoitus

YHL toteaa, että suurin osa yliopistojen haasteista liittyy perusrahoituksen riittävyyteen ja hankintaan. Meneillään oleva yliopistolain uudistus yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen aseman sekä päätöksentekojärjestelmän muuttamiseksi, vuonna 2006 toteutettu palkkausjärjestelmän uudistus sekä valtionhallinnossa meneillään olevat muut, mm. tuottavuuden lisäämiseen liittyviksi katsotut hankkeet tuovat merkittäviä lisähaasteita yliopistojen mahdollisuuteen selviytyä niille kuuluvista yhteiskunnallisista velvoitteista.

Viimeistä vuotta voimassaolevalla kehittämislailla on ollut tarkoitus turvata yliopistojen perustoimintaan tarkoitetun rahoituksen riittävyys ja kehittyminen. Lain perusteella yliopistolaitokselle myönnettiin vuosittain 20 miljoonan euron vuosittainen lisärahoitus ja lisäksi turvattiin valtion keskustason sopimusratkaisuista aiheutuvien palkkausmenojen kasvun rahoitus. Käytännössä lisärahoitus kuitenkin jouduttiin käyttämään pääosin muuhun kuin toimintaedellytysten lisäämiseen, koska sillä on rahoitettu erilaisia hankkeita, joiden rahoitus olisi tullut rahoittaa erillisellä hankerahoituksella. Lisäksi yliopistojen tilavuokrien jatkuva nousu on aiheuttanut ja aiheuttaa merkittävää vähentymistä toimintaan ja henkilöstön palkkaukseen käytettävissä oleviin määrärahoihin.

Palkat ja palkkausjärjestelmän soveltaminen

Palkkausjärjestelmän käyttöönotosta aiheutuvat kustannukset aiheuttavat lisäpainetta yliopistojen menoihin, koska vain osa sopimuksen mukaisesta 7,24 prosentin kustannusvaikutuksesta saadaan lisärahoituksena. Tämä rahoitusongelma on aiheuttanut vakavia ongelmia palkkausjärjestelmän soveltamisessa. Järjestelmä, jonka tarkoitus oli oikaista vanhasta palkkausjärjestelmästä aiheutuneet vääristymät ja jonka tarkoitus oli kannustaa henkilöstöä parempiin suorituksiin, on aiheuttanut heikon soveltamisen vuoksi suuren pettymyksen: palkkausjärjestelmän uskottavuus on lähes olematon. Palkkausjärjestelmä voisi vähentää myös miesten ja naisten välistä palkkauksellista epätasa-arvoa, mutta tähän mennessä soveltaminen ei ole näyttänyt johtavan siihen. Perusteluksi soveltamisen ongelmiin esitetään toistuvasti rahoituksen riittämättömyys.

Palkkausjärjestelmän uskottavuus voidaan palauttaa lisärahoituksen avulla. 1.10.2007 lukien voimassa oleva virka- ja työehtosopimus ei tässä vaiheessa korjaa tilannetta lainkaan, koska järjestelmien kehittämisraha tulee yliopistoissa käyttöön vasta sopimuskauden lopussa. Yliopistojen palkkakilpailukyvyn ongelmat ovat ilmeisiä kaikkien henkilöstöryhmien rekrytoinnissa ja henkilöstön palveluksessa pitämisessä. Valtion sopimusratkaisun sisältämät, palkkaukseen tarvittavat korotusvarat tulee myös budjetoida yliopistoille täysimääräisinä.

Valtion tuottavuusohjelma ja yliopistot

Opetusministeriö on esittänyt yliopistojen määrärahakehyksen kasvattamista tiede- ja teknologianeuvoston suosittelemalla runsaalla 50 miljoonalla eurolla. Tämäntasoinen korotus yliopistojen määrärahakehykseen toisi mahdollisuuksia kaikkien yliopistojen perustoiminnan parempaan järjestämiseen. Tätä määrärahanlisäystä YHL kannattaa.
Hallituksen esityksessä lisärahoitusta kuitenkin esitetään vain 20 miljoonaa, jota ei voi pitää riittävänä perusrahoituksen korjaamiseen. Mikäli lisärahoitusta ei myönnetä enempää ja mikäli aikaisempien vuosien tapaan tämä rahoituksen vähäinen lisäys käytetään taas yliopistojen ulkopuolelta määrättyihin hankkeisiin ja kiinteistökustannusten nousun kattamiseen (pääkaupunkiseudulle on kaavailtu jopa 40 prosentin tasokorotusta, muuallakin maassa kustannusten indeksikorotus vaikuttaa menoihin), edelleenkään ei ole mahdollista kohdentaa lisärahaa opettajien ja opiskelijoiden määräsuhteen korjaamiseen eikä perustutkimukseen sellaisilla aloilla, joilla ei ole mahdollista merkittävässä määrin hankkia kilpailtua tutkimusrahoitusta.

Talousarvioesityksessä esitetty 20 miljoonan lisärahoitus ei todellisuudessa ole edes tämän tasoinen. Valtion henkilöstön vähentämisohjelman vuoden 2008 osuus yliopistoissa on 11 miljoonaa, jolla yliopistojen määrärahoja toisaalta ollaan vähentämässä. Jäljelle jäävällä yhdeksällä miljoonalla ei suurempia korjauksia toimintaan tehdä.
Opetusministeriö onkin ehdottanut, että yliopistojen osalta tuottavuusohjelman henkilöstövähennystavoitteista luovutaan kokonaan. YHL kannattaa ehdotusta. Tälle ehdotukselle ei ole vaihtoehtoja. Sellaiset kaavailut, että henkilöstövähennykset toteutettaisiin, mutta ne kohdennettaisiin vain yliopistojen ns. muuhun henkilöstöön, on kuolleena syntynyt ajatus.
Kilpailtu tutkimusrahoitus edellyttää toimivan infrasruktuurin olemassaoloa. Perusedellytyksenä on pidettävä sitä, että tutkijat voivat luottaa paitsi asianmukaisten tilojen ja laitteiden olemassaoloon, myös siihen, että mm. tarvittavat kirjasto-, laboratorio-, it/atk-, hallinto- ja tilapalvelut ovat kunnossa. Useimmiten tutkimusrahoituksen myöntämisen edellytyksenäkin on se, että tutkimuksen perustoimintaedellytykset pystytään asianomaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa takaamaan.
Työn tuottavuus – mitattiinpa sitä miten hyvänsä – heikkenee, mikäli tehtäviä ei hoideta ammattitaitoisten työntekijöiden voimin.

Opiskelijamäärän suhde opetusta antavien määrään ei ole tyydyttävällä tasolla ja siihen on tarpeen saada korjaus. Tätä ei voi saada aikaan ilman tuntuvaa todellista määrärahojen lisäystä.

Yliopistojen palvelukeskushanketta jatketaan edelleen, vaikka yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman muutosta suunnitellaan nopealla aikataululla. Palvelukeskushankkeen käynnistämiselle yliopistojen osalta ei välttämättä alunperinkään ollut kestäviä perusteita, mutta erityisesti nyt, kun tarkoituksena on lisätä yliopistojen itsenäistä päätöksentekoa ja muutosten aikataulu menee pahasti ristiin palvelukeskushankkeen aikataulun kanssa, perusteita hankkeen jatkamiselle tällaisenaan ei ole ollenkaan. Yliopistojen palvelukeskushankkeessa pitäisi ottaa reilu aikalisä ja harkita siitä luopumista tai työn jatkamista uudelta pohjalta muiden suunnitelmien selkiinnyttyä. Perusteena hankkeen siirtämiselle on myös se, että tietojärjestelmien yhteensovittaminen on vielä kaukana tulevaisuudessa. Opetusministeriön kaavailema, muutaman vuoden kuluttua yliopistojen omistamaksi, mahdollisesti yhtiöksi muutettava tilivirasto vaikuttaa epävarmalta yritykseltä. Talous- ja henkilöstöhallinnon henkilöstö ei voi luottaa suunnitelmien pitävyyteen. Suunnitelmissa ei ole myöskään otettu huomioon kilpailulainsäädännön tuomia haasteita. Yliopistot todennäköisesti harkitsevat myös omia vaihtoehtoisia ratkaisujaan.

Lähellä yliopistojen ydintoimintaa olevien, mutta ulkopuolelta hankittujen toimintojen sujuvuus edellyttää sitä, että tiedekunnissa, laitoksissa ja yksiköissä tehdään talous- ja henkilöstöhallintoon kuuluvia tehtäviä entistä ”valmiimmiksi” ilman asiantuntevaa hallintohenkilöstöä. Tällainen menettely vähentää entisestäänkin niitä resursseja, jotka opettajat ja tutkijat voivat kohdentaa varsinaisiin tehtäviinsä.

Jo tähän mennessä palvelukeskushankkeeseen on käytetty yliopistojen ja myös opetusministeriön muutenkin riittämättömiä henkilöresursseja kohtuuttomasti. Hankkeeseen on myös käytetty runsaasti rahaa – tämä raha on käytännössä pois yliopistojen perusrahoituksesta. Tähänastinen selvitystyö voidaan kuitenkin hyödyntää tehtäessä suunnitelmia taloushallinnon tehtävien järjestelystä yliopistojen hallinnollisen aseman muuttuessa. Suunnittelua pitäisi kuitenkin jatkaa uudelta pohjalta.

Yliopistojen uudistushankkeet

Hallituksen esityksessä todetaan, että tutkimuksen ja opetuksen innovaatioyliopisto toteutetaan. Innovaatioyliopisto on suunniteltu toteutettavaksi säätiömuotoisena ja säätiön peruspääomastakin on olemassa periaatepäätös (selvitysmiehet Jääskinen ja Rantanen sekä Sailaksen työryhmä).

Valtion osuudeksi Innovaatioyliopiston rahoituksessa on suunniteltu säätiön peruspääomaksi 500 miljoonaa euroa. Lisäksi suunnitelmana on, että tämän yliopistokokonaisuuden vuosittainen perusrahoitus kaksinkertaistetaan, vähintään siirtymäkauden ajaksi.
Muitakin jo pitkällä suunnitteluvaiheessa olevia ja aikataulutettuja kehittämishankkeita on meneillään, Itä-Suomen yliopiston perustamissuunnitelman toteuttaminen edellyttää lisärahoitusta, samoin Turun kauppakorkeakoulun ja Turun yliopiston konsortio vaatii toteutuakseen lisärahoitusta. Muitakin rahoitusta vaativia hankkeita on meneillään.

Erityisesti Innovaatioyliopiston käynnistämiseen luvatun, merkittävän rahoituksen lisäyksen mahdollinen vaikutus muiden yliopistojen rahoitukseen huolestuttaa. Vaikka rahoituskeskusteluissa onkin todettu, että tätä lisärahoitusta ei oteta yliopistojen yhteisestä kehyksestä, eivät yliopistot tai yliopistojen henkilöstö ole vakuuttuneita.

Innovaatioyliopiston käynnistämisen ja muiden yliopistohankkeiden edellyttämä rahoitus on selkeästi osoitettava erillään muusta yliopistojen toimintarahoituksesta.

Aikuiskoulutus

Yliopistojen aikuiskoulutus tulisi järjestää ensisijaisesti julkisena tehtävänä. Yliopistojen täydennyskoulutus tulisi järjestää siten, että jokaisella täydennyskoulutusta tarvitsevalla, peruskoulutustasosta riippumatta, olisi mahdollisuus alansa kehityksen mukaiseen tietojen päivittämiseen ja osaamisensa kehittämiseen maksutta tai ainakin kohtuullisin kustannuksin. Elinikäiseen oppimiseen kuuluvaan täydennyskoulutukseen ja sen kehittämiseen tulisi tässä vaiheessa ohjata riittävä rahoitus. Myöhemmässä vaiheessa rahoitusta olisi mahdollista järjestää siirtämällä ikäluokkien pienentyessä voimavaroja varsinaisesta tutkintoon johtavasta koulutuksesta täydennyskoulutukseen.

Henkilöstö ja henkilöstöpolitiikka

Sekava hankeviidakko heikentää henkilöstön mahdollisuutta kokea tyydytystä työstään. Tuottavuus vähentyy epävarmassa tilanteessa, jossa on menossa useita, toistensa kanssa ristiriitaisia hankkeita.
Perusteettomasti määräaikaisten palvelussuhteiden määrä on lisääntymässä toisensuuntaisista ponnisteluista huolimatta.

Henkilöstön osallistumismahdollisuuksia suunnitteluun ja päätöksen tekoon ollaan murentamassa vähitellen. Tiedonsaanti takkuaa, yhteistoimintamenettely ontuu, henkilöstöryhmien välille on vaarassa syntyä eriarvoisuutta.

Hallituksen esityksessä todetaan, että yliopistot kehittävät työyhteisöjään siten, että niiden kilpailukyky työnantajina sekä henkilöstön työkyky ja –tyytyväisyys ovat hyvällä tasolla. Yliopistot edistävät tasa-arvoisen työ- ja tiedeyhteisön kehittymistä. Tämä lausuma on ollut talousarvioesityksessä jo useamman vuoden ajan, mutta sen toteutumista ei ole seurattu eikä sitä ole pidetty tuloskriteerinä. Koska ristiriitaisten tavoitteiden ja hankkeiden ristipaineessa ja epävarmuudessa työskentelevän henkilöstön hyvinvoinnista ei useinkaan ole huolehdittu, työhyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen tähtäävät toimenpiteet olisi nyt nostettava konkretian tasolle. Näiden toimenpiteiden tulee koskea kaikkia henkilöstöryhmiä. Henkilöstön hyvinvoinnin todellinen edistäminen on merkittävä tuloskriteeri ja siitä pitäisi myös palkita.

Kerttu Pellinen
puheenjohtaja