Opetuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta

Helsingissä 17.9.2007
Opetusministeriölle

Pyydettynä lausuntona opetuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosille 2007 – 2012 Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry toteaa seuraavan.


Lausunnolla oleva luonnos koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaksi perustuu sekä tietoon että ennusteisiin väestön ikärakenteen kehityksestä suunnitelmakaudella. Myös toimintaympäristön muuttuminen entistä kansainvälisemmäksi on merkittävä ja varteenotettava elementti suunnitelmassa. Nuorten ikäluokkien koko on jatkuvasti pienentymässä. Peruskoulua käyvien lasten ikäluokka on suunnitelmakaudella pienimmillään vuonna 2012. Tämä on tosiasia, joka voidaan osoittaa tilastoilla.

Entistä tärkeämpää on suunnitella koulutustarjonta siten, että nuorilla opintonsa aloittavilla tytöillä ja pojilla on mahdollisuus omien taipumustensa mukaiseen koulutukseen. Koulutustarjontaa ja koulutuksen sisältöä on välttämätöntä suunnitella niin, että työelämän todelliset tarpeet otetaan huomioon. Ammattiin johtavan koulutuksen ei tule olla niin teoreettista, että tutkinnon suorittaneilla nuorilla on virheelliset odotukset työelämän vaatimuksista.

Asuinpaikan tai perheen sosiaalisen aseman ei pidä jatkossakaan vaikuttaa yliopistokoulutukseen hakeutumiseen. Vaikka tuoreetkin tutkimukset osoittavat, että akateemisuus edelleen ’periytyy’, muutosta on tapahtunut myönteiseen suuntaan. Maan kattava yliopistoverkosto, opintososiaaliset parannukset ja opetuksen maksuttomuus ovat tuoneet yliopistokoulutukseen hakeutumisen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi koko maan alueella. Tätä etua ei ole varaa menettää.

EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukokeilu on tarkoitus käynnistää. YHL ei kannata minkäänlaisten lukukausimaksujen perimistä opiskelijoilta, vaikka kokeiluun samalla liittyisikin stipendijärjestelmä. Kun kokeilu ilmeisesti kuitenkin toteutetaan, tulee tämän kokeilun olla määräaikainen ja sen tulokset tulee määräajan jälkeen arvioida sekä taloudelliselta että opiskelijayhteisön sosiaalisen tilanteen kannalta. Mikäli objektiivisen arvioinnin tuloksena todetaan, että kokeilu ei ole tuottanut merkittävästi todellista hyötyä, lukukausimaksukokeilusta luovutaan kaikissa yliopistoissa niiden hallinnollisesta asemasta ja itsenäisyyden asteesta riippumatta.

2 Kehittämisen painopisteet

Luonnoksessa kehittämisen painopisteissä kannetaan huolta opettajien työolosuhteista ja opettajien mahdollisuudesta hoitaa opetustehtävänsä mahdollisimman laadukkaasti. Tämä ei kuitenkaan mahdollistu, mikäli samalla ei huolehdita koko työyhteisön tehtävänjaon tarkoituksenmukaisuudesta. Opetusta ja tutkimusta tukevan henkilöstön riittävyydestä ei ehdotuksessa ole kannettu huolta. Mikäli terveestä tasapainosta henkilöstöresursoinnissa ei ole pidetty huolehdittu, opettajat joutuvat keskittymään yhä enemmän muihin kuin opetus- ja tutkimustehtäviin (hallintoon, tietojenkäsittelyyn, erilaisiin toimisto- ja valmistelutehtäviin jne.).

Mm. suunniteltu palvelukeskushanke tulee aiheuttamaan yliopistoissa sen, että suuri määrä muuta henkilökuntaa siirretään yliopistojen ulkopuolelle, vaikka suuri osa töistä jää yliopistoihin (tiedekuntiin ja laitoksiin). Nämä tehtävät siirtyvät yhä enemmän opetus- ja tutkimushenkilökunnan hoidettavaksi, koska muuta henkilökuntaa ei ole riittävästi. Tämän seurauksena opetukseen ja tutkimukseen jää yhä vähemmän aikaa. Kehittämissuunnitelmassa tulisi ottaa kantaa myös oppilaitosten muun kuin opetushenkilöstön resurssien riittävyyteen.

3.2 Osaavan työvoiman saatavuus

Opetusministeriön sähköpostitiedote 29.6.2007 toteaa: ”Koulutustarjontaa vähennettäisiin kulttuurialalla, humanistisella ja kasvatusalalla, luonnontieteiden alalla sekä luonnonvara- ja ympäristöalalla.” Kuitenkin Opetusministeriön luonnos toteaa: ”…Opetushallituksessa laadittu ammattirakenne-ennuste vuoteen 2020. Sen mukaan kasvavan työllisyyden pääammattiryhmiä ovat …kulttuuri- ja tiedotustyö…”.Tämä herättää kysymyksen, miksi kulttuurialan koulutustarjontaa vähennetään, jos se on kasvava ala ja on yleisesti tiedossa, että ko. alalla jäädään tulevina vuosina runsaasti eläkkeelle?

Saatekirje (OPM:n tiedote 29.6.2007) toteaa myös:
”Tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä nostaa nuorten ikäluokissa ammatillisen tutkinnon suorittaneiden osuus 46 prosenttiin ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden 42 prosenttiin.”
ja luonnos toteaa: ”Työvoiman tarjonnan niukentuessa työelämän koulutustarpeiden määrällisten ja laadullisten tarpeiden ennakoinnin merkitys kasvaa.”, ”...kasvavan työllisyyden pääammattiryhmiä ovat rakennusalan työ, palvelutyö…”
Suomessa ollaan varautumassa työvoimapulaan, kuten Opetusministeriönkin lausunnolla olevassa luonnoksessa annetaan ymmärtää. Samalla Suomen on kyettävä vastaamaan korkealla koulutustasolla kansainvälisyyden haasteisiin. Tästä huolimatta Opetusministeriön esittämä 42 prosentin korkeakoulun suorittavien tavoitemäärä kummastuttaa. Jo nykyiselläänkin Suomessa on pulaa mm. ammattitaitoisista rakennusalan osaajista (kirvesmiehet, lvi-osaajat) ja toisaalta heikosti palkattuihin palveluammatteihin (kuten siivoojat, kaupan kassat, ravintolatyöntekijät ym.) suuntautuneista työntekijöistä eli varsinaisen työn tekijöistä.
Suomi tarvitsee asiantuntijoita, johtotehtävissä toimivia ja korkeasti koulutettuja, mutta onko tavoitteeksi asetettu 42% perusteltu?

3.4 Rakenteellinen kehittäminen

Korkeakoululaitosta kehitetään edelleen duaalimallin pohjalta. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen omien profiilien säilyttäminen ja kirkastaminen on erityisen tärkeää nyt, kun rakenteellisen muutoksen ja yhteistyömuotojen suunnittelu on käynnistynyt aikaisempaa voimakkaammin.

Yliopistolain valmistelu, joka tähtää yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen aseman muuttamiseen, on käynnistynyt. Lain valmistelussa tulee ottaa huomioon yliopistoyhteisön kaikkien jäsenten, niin opiskelijoiden kuin eri henkilöstöryhmien osallistumismahdollisuus todelliseen päätöksentekoon, niin toiminnallisten yksiköiden kuin koko yliopistonkin tasolla. Hallinnon tulee perustua jatkossakin nykyisenkaltaiseen rakenteeseen riippumatta siitä, minkälaiseen oikeushenkilöasemaan kussakin yliopistossa päädytään.

3.6 Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminta

Korkeasti koulutettujen tarve vaihtelee suuresti eri ammattialoilla. Tavoitteeksi on esitetty tohtoreiden suhteellisen osuuden lisäämistä kahteenkymmeneen prosenttiin tutkijakunnasta vuoteen 2020 mennessä. Luonnoksen toteamus on yleisluonteinen. Tekniikan ja lääketieteen aloilla tohtoreiden sijoittuminen yliopistojen ulkopuolella ja yksityisten työnantajien tarve saada erittäin korkeasti koulutettua työvoimaa on huomattavasti yleisempää kuin esim. humanistisilla aloilla. Siksi niin kehittämissuunnitelmassa kuin yliopistojen rahoitusmalleissakin tulisi huomioida paremmin eri alojen todelliset tarpeet tohtorikoulutettavien määrissä.
Tutkijakoulujen hallinnoinnin suunnitellaan siirtyvän Suomen Akatemialle vuodesta 2010 lukien ja samalla esitetään velvoite tutkijakouluille osoitettavasta merkittävästi lisärahoitusta. Mikäli yliopistojen ja tutkimuslaitosten edellytetään lisäävän tutkijankoulupaikkojen rahoitusta, niille on osoitettava tähän tarvittavat lisäresurssit. Muussa tapauksessa resurssit ovat pois nykyisestä opetuksesta ja tutkimuksesta ja vastoin Opetusministeriön omaa kehittämissuunnitelmaa.

3.8 Maahanmuuttajat

Maahanmuuttajien sopeutumiseen ja kielitaidon opiskeluun kiinnitetään lausunnossa huomiota. Erityistä huomiota kiinnitetään suomen ja ruotsin kielen opetuksen riittävään tarjontaan. Maahanmuuttajilla pitää olla mahdollisuus sopeutua uuteen ympäristöönsä mahdollisimman hyvin. Tämä pystytään takaamaan vain sillä, että heillä on mahdollisuus hankkia riittävä kielitaito ja että heillä on kaikki samat opiskelu- ja työelämän kanavat käytettävissään kuin syntyperäisillä suomalaisilla. Siksi suunnitelmaan tulisi lisätä: ”Korkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta lisätään ja sen rahoitus turvataan ottamalla se osaksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta.”

3.13 Opetuksen kehittäminen

”Suullisen kielitaidon opiskelu vahvistuu, kun A-kielissä yksi syventävä valtakunnallinen kurssi muutetaan suullisen kielitaidon kurssiksi. Suullisen kielitaidon osaaminen osana monipuolista kielitaitoa korostuu jatkossa entistä enemmän.”

Suullisen (ulkomaisen) kielitaidon osaaminen suomalaisilla on jo nykyisinkin melko hyvällä tasolla; ainakin, jos sitä vertaa sitä moniin ulkomaalaisiin. Tämän takia on tärkeää, että suullisen taidon lisääminen ei vähennä kirjallisen ilmaisun taitoa. Suullista kielitaitoa (A-kielessä, joka suurimmalla osalla suomalaisista lienee englanti) pystyy harjaannuttamaan nykyisin myös mm. television kautta, mutta hyvän kirjallisen kielitaidon hankkiminen on huomattavasti ongelmallisempaa ja tästä pitää Suomen koululaitoksen kantaa vastuunsa.

”Pienemmät opetusryhmät mahdollistavat varhaisen puuttumisen oppimis- ja koulunkäyntivaikeuksiin, opetus- ja työmuotojen monipuolistamisen, innovatiivisten ja luovien oppimisympäristöjen kehittämisen sekä oppilaiden erilaisen lahjakkuuden huomioonottamisen.”

”Kohdennetaan toimenpiteitä tukemaan oppimis- ja sopeutumisvaikeuksien varhaista tunnistamista ja opetusjärjestelyiden kehittämisestä.”
Nykyiset suuret ryhmäkoot (esim. Vantaalla Hiekkaharjun koulussa jopa 50 oppilaan luokat koulun rehtorin päätöksellä) ovat hankaloittaneet oppilaiden työskentelyä. Oppilaat, jotka muutoin pärjäisivät ”normaaliluokassa” saattavat syrjäytyä opetuksesta suurissa ryhmissä. Opetusministeriön esitys luokkakokojen inhimillistämisestä on siis mitä suurimmassa määrin kannatettava opetuksen laadun ja oppilaiden oppimisedellytysten turvaamiseksi. Oppilaitoksille pitää asettaa selkeä enimmäisryhmäkokomääräys ja sitä pitää myös valvoa.

Kerttu Pellinen
puheenjohtaja