Yliopisto- ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta

Opetusministeriölle

Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL toteaa lausuntonaan opetusministeriön luonnoksesta hallituksen esitykseksi yliopisto- ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta seuraavan.

Opetuksen maksuttomuus on suomalaisen koulujärjestelmän peruspilari

Opetuksen maksuttomuus on suomalaisen koulujärjestelmän vaikuttavuuden ja menestyksen perusedellytys. Maksuttomuus antaa kaikille Suomen kansalaisille tasavertaisen mahdollisuuden saada taipumuksiinsa sopivaa ja toiveidensa mukaista koulutusta riippumatta perheensä sosiaalisesta asemasta tai varallisuudesta. Opintososiaalisilla tuilla ja niihin edelleen tarvittavilla parannuksilla vaikutetaan myös siihen, että jokainen opintoihin hakeutuva voi valita alansa ja alan opetusta antavan oppilaitoksen perheensä asuinpaikasta riippumatta. Maksuttomuuden periaatteesta on erittäin tärkeää pitää kiinni pienen maan ja pienen kielialueen kaikkien inhimillisten voimavarojen saamiseksi oikealla tavalla käyttöön. Yhteiskuntarauhan vuoksi on myös välttämätöntä, ettei koulutukseen pääsyssä ole eriarvoisuutta.

Tilauskoulutuksen kannattavuus

Hallitusohjelman mukaan ulkomaille suuntautuva tutkintoon johtava tilauskoulutus tehdään mahdolliseksi. Lisäksi käynnistetään kokeilu, jossa yliopistot ja korkeakoulut voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä maksua EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Kokeiluun kuuluu stipendijärjestelmä ulkomaisille vähävaraisille opiskelijoille.

Lausunnolla oleva luonnos lainmuutosesitykseksi koskee maksullisen, tutkintoon johtavan tilauskoulutuksen mahdollistamista yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Eivät hallitusohjelman sen enempää kuin esitysluonnoksenkaan perustelut siitä, että tällaisella tulojenhankkimiskeinolla olisi merkitystä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen tai toisaalta ulkomaisten opiskelijoiden houkuttelemiseen Suomeen – varsinkaan tänne jäädäkseen, mitä toisaalta on pidetty tavoitteena – ole vakuuttavia. Kansainvälisessä vertailussa (joka tosin koskee pelkästään Ruotsia) todetaan, että vuodesta 2003 ruotsalaiset yliopistot ovat onnistuneet hankkimaan oman maan ulkopuolelta vain kaksi prosenttia tilauskoulutuksensa rahoituksesta. Tämä tarkoittanee sitä, että Ruotsin valtio kustantaa normaalirahoituksen ohella myös tilauskoulutuksen suurimmalta osaltaan. Olisiko järkevämpää ohjata tämä rahoitus suoraan yliopistoille käytettäväksi maksuttomaan opetukseen? Muiden listalla olevien maiden tilannetta ei ole selvitetty.

Tilauskoulutuksen laatu

Ehdotusluonnoksessa todetaan, että maksavien opiskelijoiden tutkintovaatimusten tulee olla vastaavia maksuttomaan opetukseen osallistuvien kanssa. Tutkintovaatimusten vastaavuus on erittäin tärkeää, koska kriittisesti asiaa tarkasteleva voisi kuvitella yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tuntevan rahanhankintatarkoituksessa houkutusta muokata tilauskoulutuksen tutkintovaatimuksia ’opiskelijaystävällisempään’ suuntaan. Tilauskoulutuksen antajan voisi toisaalta myös uskoa kuuntelevan tilaavaa organisaatiota, jolla ei välttämättä ole yliopiston tai korkeakoulun kanssa samanlainen käsitys tutkintovaatimuksista tai opetuksen sisällöstä. Seurauksena voisi olla yliopistoissa kapea-alaisesti tiettyyn ammattiin valmistava erityistutkinto, joka ei sisällä mitään kriittiseen perustutkimukseen ja olennaisesti yliopistotutkintoon liittyviä ja yleissivistäviä osia. Tässä yhteydessä tulee myös ulkomailla suoritettujen opintojen hyväksilukemiseen aivan oma värinsä.

Toinen ääripää olisi se, että varsinaiseen tehtäväkenttään, perusopiskelijoiden opetukseen, ei riittäisikään opettajia, koska he työllistyisivät joko erillisillä tilauskoulutuskursseilla tai, mikäli tilauskoulutuksen opiskelijat osallistuvat normaaliin opetukseen muiden opiskelijoiden rinnalla, he vievät valtaosan opettajien energiasta.

Tilauskoulutuksen järjestämisen resurssit

Ehdotusluonnoksessa todetaan, että tilauskoulutus tulee hinnoitella siten, että siitä saatavat tulot vastaavat vähintään siitä aiheutuvia menoja. Jos tarkoituksena on järjestää tilauskoulutusta tulonhankkimiskeinona, tulisi ehdottomasti edellyttää paitsi sitä, että tilauskoulutuksen järjestämiseen ei käytetä normaalitoimintaan tarkoitettuja resursseja, oli oppilaitoksen rahoitus- ja hallintojärjestelmä mikä tahansa, että myös sitä, että tilauskoulutus on taloudellisesti tuottavaa. Senaatti-kiinteistöjen esimerkin mukaan tulisikin edellyttää sitä, että tilauskoulutus tuottaa vähintään seitsemän prosentin katteen, joka voidaan ohjata vapaan perustutkimuksen resursointiin.

Koska istuva hallitus on hallituskautta koskevan ohjelmansa mukaan käynnistänyt EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille suunnatun maksullisen koulutuksen sallivan lainsäädännön valmistelun, se toteutettaneen joka tapauksessa jossakin muodossa. Lain perusteella mahdollisesti käynnistettävää toimintaa, sen perusteita, kannattavuutta, rahoitusta, toimintaan mahdollisesti tarvittavaa toimintamenomäärärahoilla kustannettavaa työmäärää, opetuksen laatua, tutkintovaatimusten vastaavuutta ja opetushenkilöstön todellisen työpanoksen jakautumista maksullisen toiminnan ja varsinaisen perustehtävän välille tulee seurata muutenkin kuin yliopistojen itse antamien, mahdollisesti kevyeen itsearviointiin perustuvien raporttien perusteella.

Ensiarvoisen tärkeää on se, että suomalaisten opiskelijoiden saama opetus ei heikkene eikä jo tällä hetkellä erittäin epäedullinen opiskelijoiden ja opettajien määrän suhdeluku edelleen huonone. Muistettava on myös se, että tilauskoulutuksella on merkittävä vaikutus sekä opetushenkilökunnan että muissa yliopistojen tehtävissä toimivien työmäärään ja työn vaativuuteen. Lisää opettajia ja lisätöitä suorittavaa muuta opetusta tukevaa henkilökuntaa on rekrytoitava riittävässä määrin tilauskoulutuksesta saatavilla tuloilla. Valmistelevat toimenpiteet, kuten toiminnan suunnittelu, markkinointi ja toteuttamisresurssien varmistaminen (laskutus ja muu tilaukseen liittyvä byrokratia), jotka kaikki edellyttävät sekä opetus- että muun henkilöstön vahvaa työpanosta, tulee kustantaa muulla kuin perustoimintaan tarkoitetulla rahoituksella.

Tilauskoulutusta järjestettäisiin ryhmille. Muutosehdotuksessa todetaan vielä erikseen, että ”ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista erityisesti rajata ryhmän kokoa”. Minkälaisen vaihteluvälin ryhmän määritelmä sallii? Entä mikä on pieni erityisryhmä? Ainakin ryhmän vähimmäiskoko tulee määritellä selkeästi.

Opiskelijoiden asema

Kovin pienelle ryhmälle on tuskin taloudellisesti kannattavaa järjestää erillistä opetusta. Mikäli tilauskoulutukseen osallistuvat saavat opetusta normaaliin tutkinto-opetukseen osallistuvien rinnalla, opiskelijoiden erilaisen statuksen terveydenhuollon ja muiden opintososiaalisten etujen sekä opiskelijayhteisöjen suhteen voi ennakoida tuottavan ongelmia. Näin voi tapahtua siinäkin tapauksessa, että ryhmät saavat opetusta erillisinä. Tutkintoon johtavan koulutuksen kesto on alasta riippumatta useita vuosia, jolloin epätasa-arvosta johtuvilla ongelmilla on aikaa kehittyä.

Yliopistojen perustehtävä

Yliopistolain kokonaisuudistuksessa tultaneen määrittelemään yliopistojen taloudellinen ja hallinnollinen asema uudelleen. Yliopistolain muutoksessa ei kuitenkaan puututtane yliopistojen perustehtävään, joka on tutkimus ja siihen perustuva opetus sekä sivistystehtävä. Varsinainen tehtävä valitettavasti tuntuu jäävän talousasioiden varjoon. Laadukas tieteellinen ja taiteellinen vapaa perustutkimus on velvoite kaikille yliopistoille, ei pelkästään globaalia huippua laajalla rintamalla tavoitteleville.

Helsingissä 11.9.2007

Kerttu Pellinen
puheenjohtaja