Pardia:
Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen

Katso myös: YHL:n lausunto aiheesta

Opetusministeriölle

Pyydettynä lausuntona selvitysmiesten Niilo Jääskinen ja Jorma Rantanen raportista ” Yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen aseman uudistaminen” Palkansaajajärjestö Pardia toteaa seuraavaa.

Selvitysmiehet ovat suorittaneet opetusministeriön toimeksiannossa kuvatun tehtävänsä määräajassa ja aikaansaaneet raportin, joka kuvaa hyvin perusteellisesti Suomen yliopistolaitoksen kehitystä ja nykytilaa. Selvitysmiehet ovat myös hakeneet tietoja joidenkin ulkomaisten yliopistojen taloudellisen rakenteen tilanteesta käyttäen haastatteluja ja muita lähteitä. Selvityksen kohteeksi on valikoitunut lähinnä ruotsalaisia ja amerikkalaisia yliopistoja. Olisiko ollut syytä tutkia myös läheisemmin suomalaisen yliopistotradition alkujuuria, eurooppalaisia yliopistoja, jää ihmeteltäväksi.

Selvitysmiesten tehtävänä oli tehdä ehdotuksia siitä, miten yliopistojärjestelmän taloudellista ja hallinnollista toimivaltaa tulisi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kehittää. Ehdotuksia onkin rakennettu toimeksiannon mukaisesti ja loppuehdotuksissa selvitysmiehet ovat myös tehneet ehdotuksen yliopistolain sisällön muuttamiseksi ja selvittäneet valtiosääntöoikeudellisia perusteita muutoksille.

Keväällä 2006 julkistetussa väliraportissa ehdotettiin lyhyen aikavälin toimenpiteenä jo pitkään yliopistojen toivelistalla ollutta yliopistolain muutosta, jonka mukaan kaikille yliopistoille sallittaisiin oikeus rahastotalouteen. Lainmuutos hyväksyttiin loppuvuodesta ja se tuli voimaan vuoden 2007 alusta. Tämä muutos oli yliopistojen tasa-arvon kannalta merkittävä, joskaan sillä ei liene todellisuudessa kovin suurta käytännön vaikutusta yliopistojen talouteen. Se antaa kuitenkin mahdollisuuden käyttää itsenäisesti rahastoihin kertyvää varallisuutta kunkin yliopiston strategian kannalta tärkeisiin avauksiin.

Loppuraporttiin sisältyvät pitkän aikavälin ehdotukset olivat yliopistolaitoksen ja koko suomalaisen korkeakoulutusjärjestelmän kannalta merkittävämpiä. Selvitysmiehet ehdottivat yliopistojen irrottamista suorasta valtion ohjauksesta. Seurauksena olisi, että mm.

• yliopistoista tulisi uudenlaisia julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä;
• valtion osuus kustannuksista annettaisiin valtionavustuksena;
• sisäinen hallinto järjestettäisiin siten, että akateeminen ja strateginen päätöksenteko erotettaisiin toisistaan:
• varsinaista päätösvaltaa, (ml. valtion rahojen käytöstä päättäminen) yliopistoissa käyttäisi elin, jossa olisi joko enemmistö tai merkittävän kokoinen vähemmistö yliopiston ulkopuolisia henkilöitä;
• edellisen seurauksena yliopiston henkilöstön mahdollisuus vaikuttaa strategisessa päätöksenteossa pienenisi merkittävästi
• yliopistojen henkilöstön palvelussuhteet muutettaisiin työsopimussuhteiksi säilyttäen kuitenkin virkavastuu
• yliopistot muodostaisivat työnantajayhteisön, joka tekisi henkilöstön kanssa työehtosopimuksen

Palkansaajajärjestö Pardia ei katso selvitysmiesten ehdotusten toteuttamisen esitetyssä muodossa edistävän enempää yliopiston autonomiaa kuin myöskään suomalaisen yliopistojärjestelmän kehittämistä tasapuolisesti kansalaisia tai edes viime kädessä elinkeinoelämää palvelevaksi organisaatiokokonaisuudeksi.
Pardian käsityksen mukaan ne muutokset, joiden edellytysten luomiseksi tilivirastoasemasta luovuttaisiin ja käyttöön otettaisiin uudenlainen oikeushenkilöasema, voitaisiin toteuttaa nykyisessäkin järjestelmässä. Tätä mahdollisuutta tulisikin jatkovalmistelussa tutkia. Jos uudenlainen oikeusasema katsottaisiin jatkokehittämisessä jollakin muodolla paremmaksi, sen vaikutuksia ja toimintamuotoja, samoin kuin organisointimuotoja tulisi tarkastella tarkemmin. Kumpi malli sitten valittaisiinkin, sen tulisi kattaa yhtenäisesti koko yliopistolaitos.

Tulosohjausjärjestelmää tulisi kehittää yliopistojen perustehtävien, yliopistojen ja yhteiskunnan tarpeita paremmin palvelevaksi. Tuloskriteerien ja rahanjakojärjestelmän muokkaaminen ovat välttämättömiä. Määrällisten tavoitteiden painoarvoa tulisi tulosohjauksessa vähentää ja enemmänkin painottaa laadullisten tekijöiden merkitystä. Järjestelmässä tulisi olla merkitystä myös alueellisen vaikuttamisen kriteereillä, koska yliopistojen merkitys alueellisessa kehityksessä on suuri.

Selvityksen ja ehdotusten tavoitteena on pidetty yliopistojen autonomian vahvistamista. Ehdotukset eivät kuitenkaan toteutuessaan johtaisi tällaiseen lopputulokseen. Yliopistojen sisäistä hallintoa säädettäisiin entistä voimakkaammin lainsäädännöllä. Yliopistojen strateginen päätöksenteko tapahtuisi yliopistojen ulkopuolisin voimin ja henkilöstön mahdollisuus osallistua todelliseen päätöksentekoon kavennettaisiin muodolliseksi. Kummankin vaihtoehtoisen ehdotuksen mukaisessa mallissa erityisesti yliopistojen muun kuin opetus- ja tutkimushenkilökunnan sekä opiskelijoiden vaikutusmahdollisuus olisi käytännössä olematon.

Selvitysmiehet ehdottavat, että henkilöstön palvelussuhteet muutettaisiin työsopimussuhteiksi. Tavoitteena olisi nykyistä ’joustavampi’ henkilöstörakenne. Kun joustavuustavoite esitetään tällaisessa yhteydessä, henkilöstö ymmärtää sen yksiselitteisesti turvattomuuden lisääntymisenä entisestään. Jo nyt yliopistot ovat käyttäneet määräaikaisia palvelussuhteita käsittämättömässä laajuudessa joustavuuden nimissä.

Koska yliopistoilla on myös julkisoikeudellisia tehtäviä hallinnollisesta asemastaan riippumatta, todetaan, että henkilöstö työsopimussuhteesta huolimatta ainakin viranomaistehtäviään hoitaessaan toimisi virkavastuulla. Tällaista ehdotusta ei voi pitää hyväksyttävänä. Virkavastuu ilman virkamiehen palvelussuhdeturvaa ei ole linjassa ehdotuksessa todetun tavoitteen kanssa, jonka mukaan henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin ei saisi tulla huononnuksia. Vaikka työsopimussuhde on sinänsä suuremman tasa-arvoisuutensa vuoksi henkilöstön kannalta joissakin suhteissa virkasuhdetta parempi palvelussuhdelaji, yliopistojen toiminnan luonteen ja sisällön vuoksi palvelussuhdelajien kokonaisuudistukseen Pardia suhtautuu torjuvasti. Pardian käsityksen mukaan tällä hetkellä käytössä olevat virka- ja työsopimussuhde, joilla molemmilla on todettu olevan oma käyttötarkoituksensa yliopiston henkilöstön palvelussuhteina, on mahdollista säilyttää siinäkin tapauksessa, että yliopistojen tilivirastoasemasta luovuttaisiin.

Selvitysmiesten tehtävänä oli myös tehdä ehdotus siitä, miten yliopistojen valtaa lisättäisiin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen määräämisessä. Perusteena lienee ollut, että yliopistot ovat pitäneet keskitettyjen sopimusten soveltamista omassa toimintaympäristössään ongelmallisena ja myös sitä, että yliopistot eivät ole voineet omasta mielestään riittävästi vaikuttaa sopimusten sisältöön.
Opetusministeriön tasolla neuvoteltavat yliopisto- ja tiedehallinnon tarkentavat virkaehtosopimukset koskevat kaikkia yliopistoja. Sopimusosapuolina ovat ministeriö ja valtion pääsopijajärjestöt. Opetusministeriössä on neuvottelutoiminnan taustatyö järjestetty käytännössä niin, että neuvottelutoimintaan palkkausjärjestelmäasioissa on nimetty yliopistojen lukumääräisesti vahva edustus. Miten kaikkien yliopistojen osallistuminen neuvottelutoiminnan taustatyöhön on järjestetty, lienee työnantajapuolen päätettävissä. Vastikään käyty upj-prosessi osoitti, että yliopistoilla ei ole taitoa eikä kypsyyttä omaan neuvottelutoimintaan.

Työehtosopimusten neuvotteluoikeus on tälläkin hetkellä jokaisella yliopistolla. Käytännössä on toimittu siten, että yleinen ja atk-työehtosopimus sekä muutama pienempi työehtosopimus on neuvoteltu käytännöllisesti katsoen vain yhdessä yliopistossa. Sitoutuminen sopimusten soveltamiseen muissa yliopistoissa on järjestetty tarvittaessa liittymäpöytäkirjalla. Halukkuus aitojen neuvottelujen käymiseen ja sopimusten tekemiseen ei työnantajapuolella tosin ole viime vuosina ollut järin suuri.
Pardia ei näe neuvottelutoiminnan käytännön kannalta olennaista eroa nykyiseen menettelyyn siinä, että neuvottelutoimintaa varten yliopistot järjestäytyisivät työnantajayhteisöksi. Sopimukset neuvoteltaisiin joka tapauksessa nykyiseen tapaan kolmen pääsopijajärjestön kanssa. Järjestöillä tulee kuitenkin olla selkeä neuvotteluosapuoli. Opetusministeriön tason koordinaatio on koettu järjestöpuolella välttämättömäksi neuvottelutulokseen pääsemiseksi annetussa aikataulussa.

Mikäli selvitysmiesten esityksen tavoitteena on irrottautua kokonaan valtion virka- ja työehtosopimusjärjestelmästä, tavoitetta määriteltäessä ei liene arvioitu sopimustoiminnan edellyttämää työmäärää realistisesti. Kokonaan oman virka- tai työehtosopimuksen neuvotteleminen kaikkine osineen edellyttää paitsi syvällistä sopimusosaamista, myös melkoista panostusta sopimustoimintaan.

Muilta osin Pardia viittaa Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliiton erikseen antamaan lausuntoon.



Antti Palola
puheenjohtaja