Valtion talousarvioesitys 2007

7.11.2006
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto

Asia: HE 122/2006 vp Valtion talousarvioesitys 2007, opetusministeriön hallinnonala

Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry toteaa lausuntonaan seuraavan.

Korkeakoulujen kehittämislain tarkoitus on turvata yliopistojen mahdollisuus suorittaa niille määrätyt tehtävät. Kehittämislain mukaan yliopistojen toimintamenomomentille osoitettua määrärahaa korotetaan vuosittain vähintään määrällä, mikä vastaa valtion keskustason palkkauksia koskevista sopimisratkaisuista aiheutuvaa palkkausmenojen kasvua. Lisäksi vuosina 2005 – 2007 määrärahaa korotetaan vähintään 20 miljoonalla eurolla kunakin vuonna. Vastaavanlaisen yliopistojen toiminnan edellytyksiä parantavan lain jatkolle nykyisen lain voimassaolon päätyttyä on hyvät perustelut. Tiede- ja teknologianeuvosto on ehdottanut nykyisen kehittämislain lisärahoitusta suurempaa yliopistojen määrärahojen lisäystä. Tämä ehdotus on kannatettava.

Kehittämislain tuoma lisärahoitus on yliopistolaitokselle tervetullut mutta riittämätön taloudellisen tilanteen korjaamiseksi ja määrättyjen uusien tehtävien suorittamista varten. Yliopistojen merkitystä kansallisessa ja alueellisessa innovaatiojärjestelmässä sekä kulttuurin osalta, maamme kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin edistämisessä korostetaan. Toiminnan kansainvälistyminen ja tutkimustoiminnan laadun varmistaminen ovat keinoja tavoitteen saavuttamisessa.

Vuonna 2006 opetusministeriö pyysi yliopistoja laatimaan tuottavuushankkeeseen liittyviä hanke-esityksiä. Hankkeisiin myönnettiin rahoitusta yhteensä noin 18 miljoonaa euroa. Kehittämislain turvaama 20 miljoonan lisärahoitus, jolla oli määrä turvata yliopistojen toimintaedellytyksiä, tuli laskennallisesti siis käytetyksi näihin hankkeisiin. Aikaisempina vuosina lisärahoitus on lähes kokonaisuudessaan kulunut yliopistojen tilavuokrien korotuksiin. Kumpikaan näistä käyttötarkoituksista ei liene kehittämislain alkuperäisen perusteen mukainen. Mikäli tuottavuushankkeen suunnittelua tai toteutusta on tarpeen rahoittaa erilaisilla hankerahoilla, varat tähän tulisi osoittaa erikseen yliopistojen kehyksen ulkopuolelta.

Erityisesti tutkintoon johtava koulutus tulee rahoittaa yhteiskunnan varoin. Tällä varmistetaan se, että yliopistoille asetetut tavoitteet saavutetaan ja yhteiskunnan tasa-arvoisuus säilyy ja mahdollisesti vielä paranee. Myös yliopistollisen täydennyskoulutuksen tulee olla kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla riippumatta siitä, minkälainen eri työnantajien taloudellinen tilanne on. Siksi myös täydennyskoulutuksen hintojen alentamiseen tulisi ohjata lisärahoitusta. Perustutkimukseen olisi syytä ohjata nykyistä enemmän budjettirahoitusta. Kilpaillulla tutkimusrahalla tuotetaan yhä enemmässä määrin soveltavaksi luokiteltavaa tutkimusta. Nykyisellä pääasiassa kilpailtuun rahoitukseen perustuvalla mallilla perustutkimus ei enää tuota riittävää aineistoa soveltamisen tarpeisiin. Verovaroilla rahoitettu perustutkimus luonnontieteiden ja käyttäytymis-yhteiskuntatieteiden aloilla tuo pidemmällä aikavälillä sovellutuksille aineistoa.

Hallituksen esityksessä asetetaan tavoitteeksi, että täydentävän rahoituksen osuus olisi vähintään 36 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Vähimmäistavoitteen asettamisen sijaan tulisi täydentävän rahoituksen osuutta pikemmin rajoittaa. Monissa yliopistoissa täydentävän rahoituksen määrä vinouttaa rahoitusrakennetta ja johtaa siihen, että peruskoulutustakin joudutaan rahoittamaan ulkopuolisin varoin. Ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen ja projektien johtaminen sitoo myös runsaasti resursseja perustoiminnoilta: opetukselta ja tutkimukselta. Koska täydentävän rahoituksen osuus yliopistoissa on käytännössä suuri, tulisi kaikki ulkopuoliset rahoittajat velvoittaa osallistumaan täysimääräisesti niiden rahoittaman toiminnan yleiskustannuksiin. Näitä kustannuksia aiheuttavat mm. tilat, laitteet, henkilöstö- ja taloushallinto, kirjastot ja budjettivaroin palkatun tutkimusta tukevan henkilöstön työpanos.

Tavoite tutkinnonsuoritusaikojen lyhentämisestä edellyttää riittäviä voimavaroja sekä itse opetukseen että tukitoimintoihin. Valtionhallinnon tuottavuushanke kuitenkin johtaa toiseen suuntaan. Toimintojen keskittäminen palvelukeskuksiin ei käytännössä vähennä yliopistoissa tehtävää talous- ja henkilöstöhallinnon työtä tai henkilöstötarvetta ainakaan lyhyellä aikavälillä. Toimintojen uudelleen järjestäminen suunnitellulla tavalla edellyttää paljon suunnittelutyötä ja myös mittavia lisäinvestointeja. Siten suunnitelluista hankkeista ei synny lähitulevaisuudessa edes teoreettisia säästöjä.

Talousarvioesityksessä on myös todettu, että yliopistojen henkilöstömäärä tulisi vuonna 2007 rajoittaa kuluvan vuoden tasolle. Opetustyöhön käytettäviä henkilöresursseja ehdotetaan vähennettäväksi. Tämä on ristiriidassa opetuksen ja ohjauksen laadun parantamiseen sekä tutkinnonsuoritusaikojen lyhentämiseen liittyvien tavoitteiden kanssa.

Valtioneuvoston kehyspäätöksessä opetusministeriön hallinnonalan henkilöstövähennystavoitteeksi vuoteen 2011 mennessä on määritelty 1300 henkilötyövuotta. Yliopistojen osuus tästä vähennyksestä on 1000 henkilötyövuotta. Lisäksi todetaan, että yhtä suuri henkilötyövuosimäärä tulisi kohdentaa uudelleen. Mikäli kehyspäätöksen linjaukset toteutetaan, yliopistojen toimintaedellytykset huononevat ratkaisevasti. Uudelleen kohdentamisella tarkoitettaneen, että henkilöstöresursseja siirretään tukitehtävistä opetus- ja tutkimustehtäviin. Tällä menettelyllä olisi suora vaikutus siihen, että opetus- ja tutkimushenkilöstö velvoitetaan tekemään oman osaamisalueensa ulkopuolella olevia tehtäviä lisääntyvässä määrin. Tätä ei voi pitää rationaalisena kehityksenä.

Esityksessä todetaan myös aikaisempien vuosien tapaan, että yliopistot kehittävät työyhteisöään niin, että niiden kilpailukyky paranee ja henkilöstön työkyky ja –tyytyväisyys ovat hyvällä tasolla. Tavoitteena on myös tasa-arvoisen työ- ja tiedeyhteisön kehittyminen. Epävarmuus tulevaisuudesta rakenneuudistusten paineessa, edelleen lisääntyvät määräaikaiset palvelussuhteet, joiden syyksi on ilmoitettu täydentävä tutkimusrahoitus ja edelleen kehittämistä edellyttävä työnantajapolitiikka ovat esteinä henkilöstön hyvinvoinnille. Yliopistojen henkilöstöpolitiikan suunnittelu on pääsääntöisesti hyvällä tasolla. Käytännössä on kuitenkin havaittavissa osittain vakaviakin puutteita näiden suunnitelmien, hyvän henkilöstöpolitiikan toteuttamisessa. Esimiestyöhön ja henkilöstöhallinnon käytännön osaamiseen tulisi kiinnittää vakavaa huomiota ja henkilöstön hyvinvointi tulisi pitää yhtenä rahoitukseenkin vaikuttavana tuloskriteerinä.

Yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä on käyttöönottovaiheessa. Jo tässä vaiheessa on todettu, että järjestelmän käyttöönottoon tarkoitettu, sopimuksen mukainen lisärahoitus on riittämätön turvaamaan yliopistojen palkkakilpailukykyä. Yliopistoille tulisikin ohjata erillistä lisärahoitusta palkkataulukoiden pikaista korjausta varten.


Helsingissä 7.11.2006


Kerttu Pellinen
puheenjohtaja

Juha Rantakari
varapuheenjohtaja