Lausunto Opetusministeriön hallinnonalan talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskushankkeen esiselvitykseen ja projektien resursointiin sekä henkilöstön edustajien esitykset projektiryhmiin

16.8.2006
Lausunto viitaten OPM:n
kirjeeseen Dnro 61/040/2005, 12.6.2006


Lausuntona Opetusministeriön hallinnonalan palvelukeskushankkeen esiselvitykseen ja projektiin Palkansaajajärjestö Pardia ja Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry. esittävät seuraavaa


Tavoite

Tavoitteena on siirtyä OPM:n palvelukeskusmalliin vaiheittain vuodesta 2008 lukien.

Toteamme, että tavoiteltava palvelukeskusmalli on ristiriidassa yliopistojen autonomian ja erityispiirteiden kanssa, mikä tulee esiin myös hyvin yliopistojen vastauksissa liitteessä 6.

Toteamme edelleen, että OPM:n palvelukeskushankkeen aikataulu on hyvin tiukka. Yliopistojen vastauksissa esim. Lappeenrannan tekninen yliopisto sanoo: ”tulee hankkia riittävästi kokemuksia muiden hallintosektoreiden palvelukeskuksista”.

Esitämme, että seurataan muiden hallinnonalojen palvelukeskushankkeiden kokemuksia ja ongelmanratkaisuja. Yliopistoissa on lisäksi meneillään omia kehittämishankkeita, joita voitaisiin hyödyntää talous- ja henkilöstöhallinnon kehittämistyössä. Niiden avulla voidaan päätyä toimintamalleihin, jotka tuovat tavoiteltavat kustannushyödyt pitkällä tähtäimellä. Näitä kokeiluja ovat esimerkiksi Helsingin yliopiston neljän kampuspalvelukeskuksen malli, pääkaupunkiseudun pienten yliopistojen palvelukeskushanke ja Joensuun malli, jossa ostetaan palveluja sisäasiainministeriön palvelukeskuksesta sekä muiden yliopistojen omat hankkeet ja yhteistyöhankkeet.

Seuraavassa esitämme erilaisia huomioita ja kysymyksiä esiselvityksestä.



Kustannushyötyanalyysin tulokset

Virastojen ja laitosten lähtötietojen oikeellisuutta on vaikea arvioida; tietoja ei ole saatu kaikilta osin kaikilta laitoksilta esim. Helsingin yliopiston luvut ovat hyvin puutteelliset ja perustuvat vankasti arvioihin. Esiselvityksen sivulla 11 todetaan monessa kohtaa mitä lukuja ei ole saatu. Tunnuslukuja on vaikea pitää yhteismitallisina ja vertailukelpoisina; tavoiteluvut eivät myöskään sisällä siirtymävaiheen kustannuksia. Esiselvitysraportissa viitataan kuitenkin, että on tärkeää, että prosessien tiedot on käsitelty yhtenäisellä ja vertailukelpoisella tavalla. – Mihin tämä perustuu, kun lähtötiedot eivät ole yhteismitalliset?

Taloushallinnon benchmarking-tutkimus, johon viitataan vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Mutta mikä oli benchmarking-laitos? Miten vertailukelpoisuutta voidaan arvioida? Oliko laskujen hyväksymismenettely vastaava? Mikä substanssiala? Yliopistojen vertaaminen liikevaihto-mielessä johonkin muuhun laitokseen on vaikeaa. Yliopistojen osalta tulosjohtaminen ja tulosbudjetointi ovat kangerrelleet koko voimassaoloajan ja aiheuttanut jatkuvia kiistoja professorijohdon ja valtionhallinnon välillä. Tieteelliset ambitiot ja tuotos-panos-taloudenhoito järjestelmässä, joka ei tuota standarditavaraa on vaikeaa ja keinotekoista. Henkilöstöhallinnon prosesseihin on laskettu menevän 3 685 henkilötyövuotta, miten bechmarking-laitoksessa?

Kustannusten kattaminen on sinänsä jo mielenkiintoinen aihe: ”Toiminta käynnistyy palvelukeskukseen nettobudjetoidun määrärahan puitteissa tai emoviraston (palvelukeskuksen osalta nettobudjetoidun) määrärahan puitteissa. Ensi vaiheessa palvelukeskuksen käyttöön ohjataan määräraha, mikä vastaa palvelujen tuottamisen menoja. … Toiminnan vakiintumisen myötä palvelukeskus muutetaan tulorahoitteiseksi, jolloin asiakasviratojen ja palvelukeskuksen toimintamäärärahoja tarkistetaan vastaavasti palvelujen hankkimiseen tarvittavilla määrärahoilla.” (s.51) Tämän suunnitelman jälkeen nousee kysymys: Mistä syntyy säästöä, kun kulut muuttavat vain toiselle momentille? Edelleen kysymme: Mistä jatkoprojektien kulut katetaan? Tuleeko opetusministeriö vaatimaan yliopistoilta osuuksia palvelukeskuksen suunnittelun ja toteuttamisen rahoittamiseen?

Kustannussäästöt, joita tavoitellaan yliopistojen talous- ja henkilöstöhallinnossa ovat 15 %:a ja muiden tilivirastojen osalta 22 %:a ovat epärealistisia. Sisäasiainministeriön palvelukeskushankkeessa vastaava tavoite oli 40 %., josta on jo jouduttu tinkimään. Virastoissa, joissa on hankittu talous- ja henkilöstöhallinnon toimintoja ostopalveluina on todettu, että kustannussäästöjä ei synny. Näin on käynyt esim. arkistolaitoksessa.

Kustannushyötyä tavoitellaan toimintaprosessien yhtenäistämisellä. Onko jo nyt – ensi vuoden budjetissa – otettu huomioon yhtenäistämisen vaatimat investoinnit? Onko OPM:n palvelukeskushankkeella mitään yhteyttä ValtIT-hankkeeseen? Käsityksemme mukaan valtiolla on tarkoitus laajassa mitassa suunnitella, hankkia ja toteuttaa tietohallintojärjestelyt yhdenmukaisesti.

Vaadimme ValtIT-hankkeen ja palvelukeskushankkeen keskinäistä koordinoimista ennen kuin OPM:n hallinnonalan virastoissa ja laitoksissa tehdään taloudellisia päätöksiä tietohallinnossa.

Hankkeen toteutumisedellytykset, erityisesti kielikysymys ja UPJ

Yliopistojen ei voi katsoa sitoutuneen kovinkaan vahvasti palvelukeskushankkeeseen. Liitteessä 6 oleva kooste yliopistojen vastauksista kuvastaa hyvin yliopistojen halua hoitaa talous- ja henkilöstöhallinnon toiminnot itsenäisesti ja epäilyt palvelukeskusmallin toimivuuteen, säästöihin ja synergiaetuihin ovat vahvat. Tosin vielä ei ole selkeää kuvaa siitä mitä toimintoja olisi jäämässä yliopistotasolle.

Yliopistot hoitavat talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut mm. erilaisista hallintorakenteista johtuen hyvin eri tavalla, joten palvelut on jatkossakin räätälöitävä yliopistokohtaisesti. Tämä on melkoinen urakka varsinkin nyt, kun yliopistoissa ollaan ottamassa käyttöön uutta palkkausjärjestelmää. Järjestelmän piirissä on yli 30.000 työntekijää ja se on ylivoimaisesti suurin yksittäinen palkkausjärjestelmämuutos valtiolla. Rajavartiolaitoksessa ja Poliisihallinnossa on jo esimerkkejä palkan maksuun liittyvistä epäselvyyksistä. Niitä on esitelty myös julkisuudessa, viimeksi esim. Helsingin Sanomat 10.8.2006 ”Palkanmaksun siirtyminen sisäasiainhallinnon palvelukeskukseen on aiheuttanut osan palkkasotkusta.”

Palvelut on jatkossakin kyettävä tuottamaan molemmilla kotimaisilla kielillä ja englanniksi. Tämä asettaa lisähaasteita tulevan palvelukeskuksen henkilöstölle.

Katsomme, että palvelukeskushankkeessa on pikaisesti saatava määritellyksi tehtävät, joiden suunnitellaan toisaalta siirtyvän palvelukeskukseen ja toisaalta jäävän yliopistoihin ja muihin tilivirastoihin ja arvioitava niihin tarvittavat resurssit ja osaaminen. Erityisesti tehtävien hoitavien kielitaidon on oltava riittävällä tasolla ja asiakaspalvelun ja prosessien hoitaminen eri kielillä on taattava.

Vaadimme, että mitään sopimustulkintaan liittyviä tehtäviä ei siirretä palvelukeskukseen, ja että palkanmaksun oikeellisuuden tarkistamiseen on löydyttävä riittävät voimavarat edelleen asiakasvirastoista.

Siirtymäaika ja palvelukeskusmallin käyttöönoton

Palvelukeskusmallin tavoittelu palvelujen tuotantotapana, jossa ydintoimintaa tuotetaan viraston tai laitoksen ulkopuolella on valtionhallinnossa ollut tähän asti suhteellisen harvinaista. Tulevat toiminnot, niiden vaatima osaaminen ja infrastruktuurin rakenne tulee muuttumaan melkoisesti. Hallitsemattomana tämän kehityksen eteenpäin vienti on pelottavaa. Sitoutumattomuus hankkeeseen on hallitsemattomuutta.

Tuotteistetut palvelut, yhtenäiset tuotantoprosessit ja informaatioteknologian hyödyntäminen ovat avainsanoja esiselvityksen tavoitteenasettelussa. Terminologia, joka kuvastaa tehdasmaista työntekoa, luo kuvaa myös tehdasmaisen ja yksipuolisen työnkuvan luomisesta palvelukeskukseen. Ydinkysymys on edelleenkin, mitä tehtäviä jää yliopistoihin ja laitoksiin ja kuka niitä tekee? Pelko sekaannuksista ja kaksinkertaisesta työstä on suuri.

Esiselvityksessä puhutaan myös asiantuntemuksen kasvattamisesta, mikä tuntuu kyllä hyvin vaikealta, kun substanssiosaaminen ja tehtävät viedään erilleen toisistaan. Palvelujen laadun paranemisesta tai edes ennallaan säilyttämisestä tulee hyvin haasteellista. Paljon riippuu tietysti uuden palvelukeskuksen tehtäväkentästä ja myös rekrytointipolitiikasta.

Tuottavuuden kasvun mittaaminen näyttää myös hyvin pulmalliselta, kun prosessit muuttuvat ja vertailukelpoisuus muuttuu. Alkuinvestoinnit (tietojärjestelmien yhdenmukaistaminen, tilat, laitteet jne.) eivät ole laskelmissa mukana ja palvelukeskuksen perustamisen kustannusten kattaminen on toistaiseksi suunnitelman varassa, joka ei ehkä toteudu? Osa tehtävistä siirretään palvelujen tarvitsijoiden tehtäväksi, mikä on vain kustannuksen siirtäminen toiselle momentille. Säästöä ei synny - puhumattakaan, että perustehtävän suorittamisesta menee tulevaisuudessa koko yliopiston henkilöstöltä työaikaa talous- ja henkilöstöhallinnon prosesseihin. Periaatteessa siis sama kuvio kuin aikaisemmin pankkialalla: ennen pankkivirkailijat tekivät työn, jonka kansalaiset tekevät nyt itse omilta koneiltaan tai tuulikaapeissa pankin koneilla. Taloudellinen
kuvio toistunee myös: pankki laskuttaa asiakasta työstä, jonka asiakas tekee itse ja palvelukeskus laskuttaa palvelun tarvitsijaa tuotteesta, josta osan tarvitsija tekee itse.

Jo tällä hetkellä yliopistojen perustehtävää suorittava henkilöstö, ennen kaikkea opettajat ja tutkijat, valittavat julkisesti (HAUS:n seminaari Tallinnassa, Juha Siltala, 12.6.2006)
aikaa vievien hallintorutiinien lisääntymistä esim. Travel-järjestelmän kautta. On ymmärrettävää, että uuden oppiminen ja tehtävän rutiiniksi muuttuminen vie aikansa. Peruskysymys onkin, onko järkevää vyöryttää tällaisia toimintoja henkilöstölle, jolle se ei kuulu – ja onko esim. Travel-järjestelmä liian monimutkainen peruskäyttäjälle? Travel-järjestelmä tuntuu tällä hetkellä vaativan perehtyneen asiantuntijan käyttäjäkseen ja saman ohjelman kanssa on tuhlattu tuhansia työtunteja eri yliopistoissa. Tämä on ristiriidassa sen tavoitteen (s. 50) kanssa, että asiakasorganisaatiolle turvattaisiin mahdollisuus keskittyä ydintehtäviinsä. Todellinen ydintoimintoihin keskittyminen poistaisi tehtävät tukitehtävät virastotason ydintehtävien osaajilta kokonaan.

Esiselvityksen sivulla 8 sanotaan epäily, joka henkilöstöjärjestöillä on vahvana: ”tilivirastoon jäisi ns. varjo-organisaatio substanssiosaamisen puuttuessa palvelukeskuksesta, jolloin osa kustannussäästöstä jäisi realisoitumatta.” Esitetyn suunnitelman toteuttaminen merkitsisi näkemyksemme mukaan päällekkäisorganisaatioiden muodostumista.

Vaatimuksemme on, että yliopistojen ja muiden tilivirastojen ydintehtävien ja talous- ja henkilöstöhallinnon työnjako ja prosessit suunnitellaan siten, että päällekkäisorganisaatioita ei muodostu.

Tilinpitosäädökset

Eräs ydinkysymys, johon yliopistotkin viittaavat vastauksissaan, on tilipitoprosessien ja – säädösten yksinkertaistaminen valtionhallinnossa. Moninkertainen laskujen hyväksyminen ja käsittely on yksi byrokratiaa lisäävät tekijä, joka vaatii henkilökuntaa. Henkilöstötarve ei muutu, vaikka laskut kulkisivat sähköisessä muodossa, mikäli säännöksiä ei muuteta. Tietotekniikan haavoittuvuus ulkoisten tekijöiden vuoksi – luonnonmullistukset tai sabotaasit – on myös tunnustettava riskitekijäksi.

Edellytämme, että suunnitteluprosessissa seurataan valtion rahoituksen uudelleen organisointia ja taloushallinnon säädösten kehittymistä ja arvioidaan niiden vaikutuksia palvelukeskuksen ja tilivirastojen toimintaan.

Tulevan työn haasteet henkilöstön kannalta

Valtion taloushallinnon strategiset tavoitteet 2010 mennessä ovat hyvin haasteellisia ja palvelukeskushankkeen näkökulmasta esille nousevat seuraavat ongelmat:
- Kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy. – Kiristääkö valtionhallinto hallinnonalakohtaisesti kilpailua itse luomalla organisaatiorakenteen, joka ruokkii kilpailua? Näinhän kävi esim. Joensuussa, jossa sisäasiainministeriön palvelukeskus imi Joensuun yliopistosta asiantuntemuksen palkkatoimistosta halvaannuttavasti.
- Tavoitellaan integraatiota ja yhtenäistämisiä aikataulussa, joka käytännössä ei ole mahdollinen.
- Osaavasta henkilöstöstä on huolehdittava, mutta koska uudessa organisaatiossa prosessien kehittäminen on päätavoite, henkilöstön kehittäminen jää helposti vaille huomiota. Tällöin ammatillinen kehittyminen, samoin työyhteisön kehittäminen voi jäädä jälkeen verrattuna vanhoihin organisaatioihin.

Työn kuormittavuus tuotteistetussa toimintamallissa on arvioitava. Ulkoiset paineet aikatauluissa ja tietotekniikan ongelmat lisäävät työn kuormittavuutta.

Henkilöstöjärjestöinä Pardia ja YHL paheksuvat, että huolimatta valtioneuvoston periaatepäätöksestä henkilöstön edustajien mukaan ottaminen OPM:n palvelukeskushankkeeseen tapahtui vasta esiselvitysprosessin loppupuolella. Muissakaan osahankkeissa, esim. seitsemän pääkaupunkiseudun yliopiston hankkeessa, henkilöstön edustajaa ei ole ollut mukana edes loppuvaiheessa. Yhteistoiminta jää periaatteelliselle sanahelinä-tasolle, kun henkilöstöllä ei ole todellisia vaikutusmahdollisuuksia ja tiedonsaantia. Avoin suunnittelu ja tiedottaminen helpottavat sitoutumista ja asennoitumista muutokseen.

Yliopistoja johdetaan monimutkaisella hierarkkisella järjestelmällä, jota on uudistettu vaihtelevalla menestyksellä 1900-luvun mittaan moneen kertaan, mutta perusasia: tieteellinen johtaminen ja talous- ja henkilöstöjohtaminen ovat edelleen ongelmallisia toteutetuissa organisaatiomalleissa. Henkilöstömäärät yliopistoissa vaihtelevat n. 40 – 7500 välillä, mikä vaikeuttaa keskinäistä vertailtavuutta. Myös maantieteelliset tekijät ja aluepolitiikka on otettava huomioon.

Esiselvityksessä kaavaillaan henkilöstön jaksamisen edistämistä KAIKU-hankkeella. Tähän mennessä KAIKU-hankkeiden vaikuttavuus on yliopistoissa ja muissa tilivirastoissa ollut kovin ohutta. Edellä viittasimme jo palkkausjärjestelmäuudistuksen tuomaan lisätyöhön. Palvelukeskushankkeen vaatima suunnittelutyö ja normaalit virkatehtävät hoidetaan myös koko ajan. Kysymmekin, mistä löytyy henkilöitä KAIKU-koulutukseen? Jaksamishanke kääntyy itseään vastaan, kun työmäärä kasvaa entisestään.

Jos palvelukeskusmalliin mennään, asiakasviraston toimintaprosesseihin ja henkilöstön toimenkuviin tarvitaan muutoksia. Näitä muutoksia on oltava suunnittelemassa kaikkien niiden henkilöstöryhmien edustajat, joita muutokset koskevat. Yliopistojen toimintatapoja tuntevina henkilöstöjärjestöt voivat vakuuttaa, että yliopistot eivät tule ryhtymään toimenpiteisiin ennen kuin tietyt reunaehdot ovat olemassa. Näitä ovat palvelukeskuksen sijoituspäätös ja täydellinen varmuus, että joitakin toimintoja on siirrettävä palvelukeskukseen. Yliopistot on velvoitettava ottamaan henkilöstö toimintojen suunnitteluun mukaan heti prosessien alussa.

Henkilöstön jaksamisesta on huolehdittava ja hankkeen aikataulua on arvioitava silläkin perusteella.

OPM:n palvelukeskushankkeen viestintä

Henkilöstöjärjestöjen on ollut hankkeen vireille laittamisen jälkeen vaikeaa saada tietoja hankkeen todellisesta sisällöstä ja vaikutuksista. Henkilöstöjärjestöjen edustajat saatiin esiselvitystä valmistelevaan johtoryhmään vasta toukokuun lopulla 2006. Henkilöstöllä ei voida näin ollen katsoa olleen todellisia vaikutusmahdollisuuksia hankkeeseen.

Esitämme, että jatkohankkeen yhteydessä tiedotusta parannetaan tuntuvasti. Tiedotussuunnitelma on oikeansuuntainen. Se on vain laitettava toimeksi. Tiedotuksen ajantasaisuus ja selkokielisyys ovat erityisen tärkeitä. Koko yliopistolaitoksen henkilöstön on saatava tietoa hankkeesta, koska sen seuraukset tulevat viime kädessä koskemaan kaikkia työntekijäryhmiä. Viestintäsuunnitelman aikataulu on tarkistettava.

Esitämme edelleen, että työskentelyalusta Moodle, johon on viitattu, otetaan käyttöön. Se olisi erinomainen kanava laajojen asiakirjojen arkistointiin ja levittämiseen johtoryhmän ja koko projektin sisällä.

Uusi toimintamalli

Uusi toimintamalli esitetään esiselvityksessä hyvin abstraktilla tavoitetasolla ja numeerisilla tavoitteilla. Ydinkysymys prosessien järjestämisestä, rutiinien sujuvuudesta, palvelujen tuottamisesta kolmella kielellä, joka on yliopistomaailmaa ajatellen ehdoton edellytys, eivät saa esiselvityksessä mitään hahmoa. Tällä hetkellä yliopistoissa ei näkemyksemme mukaan ole resursseja paneutua palvelukeskushankkeeseen. Suunnitteluprosessi etenee todennäköisesti hitaammin käytännössä kuin suunniteltu tavoiteaikataulu. Yliopistojen ja muiden tilivirastojen henkilöstö tuntee suurta epävarmuutta tulevaisuudestaan ja muutosvastarintaa tullaan varmasti kohtaamaan. Varoittavia esimerkkejä on jo palvelukeskushakkeista esim. Joensuun yliopiston ja sisäasiainministeriön palvelukeskuksen käytännön mahdollisuudet tuottaa lupaamiaan laadukkaita palveluja. Maatalousministeriön Tietopalvelukeskuksen (TIKE) hankkeessa, jossa tarkoituksena oli siirtää toimintoja Valtiokonttorin palvelukeskukseen, poljettiin henkilöstönpoliittisia periaatteita.

Kysymme: Miten seitsemän pääkaupunkiseudun yliopiston palvelukeskushanke tulee sijoittumaan hallinnonalan palvelukeskukseen nähden? Miten muiden yliopistojen yhteistyöhankkeet etenevät. Miten ne toteutuvat käytännössä? Entä Helsingin yliopiston sisäiset hankkeet?

Esitämme, että yliopistojen omat suunnitelmat yhteistyöstä paikallisesti tai sisäiset kehittämistoimet otetaan huomioon vakavina vaihtoehtoina palvelukeskukselle.

Suomen Akatemian, Opetushallituksen ja muiden tilivirastojen asema ja palvelujen siirtyminen joko hallinnonalan tai Valtiokonttorin palvelukeskukseen on pulmallista. Osa tilivirastoista on niin pieniä, että tämän hankkeen vaatima volyymi ja tehtävien siirto näyttävät vain monimutkaistavan prosesseja. Arkistolaitos ilmoittaa vastauksessaan, että maakunta-arkistoissa tarvitaan jatkossakin talous- ja henkilöstöhallintoon yksi henkilö. Valtion taidemuseolla on omia suunnitelmia hallintonsa ja henkilöstöresursointinsa suhteen.

Haluamme tietoja Valtiokonttorista tai muualta hankittujen ostopalvelujen hyödyntämisestä järkevästi.

Johtopäätökset

Opetusministeriön hallinnonalan talous- ja henkilöstöhallinnon uudelleen järjestämisessä olisi saavutettava riittävät kustannussäästöt, että hanketta kannattaa jatkaa. Esiselvityksessä esitetyt säästötavoitteet, ja se mitä toimintojen uudelleen järjestämisestä on tiedossa tässä vaiheessa, eivät tue hankkeen kannattavuutta.

Tasa-arvonäkökohtia ei ole huomioitu hankkeessa. Valtion yhteistoimintalaki, tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät tasapuolista henkilöstön huomioon ottaminen. Haluamme muistuttaa valtion YT-lain 3 ja 4 §:n tarkoittaman hengestä ja merkityksestä:
”Valtionhallinnon tuloksellisuuden, taloudellisuuden ja palvelukyvyn parantamisen tärkeä edellytys on, että virastojen henkilöstö käyttää yhteistoiminnassa asiantuntemustaan osallistumalla päätöksenteon valmisteluun. … Hallinnon kehittämistyö, johon henkilöstö yhteistoiminnassa osallistuu, parantaa valtionhallinnon edellytyksiä tarjota pysyviä palvelussuhteita sekä kehittyviä ja sisällöltään monipuolisia työtehtäviä. … Viraston tulee järjestäessään organisaatiotaan… toimia siten, että …antavat henkilöstöön kuuluville mahdollisuuden vaikuttaa työnsä sisältöön ja työympäristöön sekä saada tietoja työnsä tavoitteista, merkityksestä ja tuloksista.”

Henkilöstöjärjestöt ja henkilöstön edustajat haluavat jatkossa olla yhdessä Opetusministeriön kanssa kehittämässä työtä tuottavaksi ja taloudelliseksi siten, että työ on mielekästä, ja että työtä voidaan tehdä turvallisessa ilmapiirissä hyvin palvelussuhteen ehdoin. Tämä saavutetaan takaamalla henkilöstölle riittävät osallistumismahdollisuudet jo suunnitteluvaiheessa.

Pardia ja YHL esittävät, että

OPM:n palvelukeskushankkeen aikataulua väljennetään ja harkitaan kustannushyötyjen laajentamista ja hankkeen käynnistämisen ajankohdan siirtämistä vuoteen 2009 asti.

ja että edellä sisennettyinä tekemämme ehdotukset otetaan jatkotyöskentelyssä huomioon

ja että yliopistoista esitetyt henkilöstön edustajat saavat osallistua projekteihin virkatyönä

ja että seuraavat henkilöstön edustajat nimitetään projektiryhmiin

Ohjausryhmään

Asiamies Satu Henttonen ja varalle Yhteiskunta-asioiden koordinaattori Päivi Järvinen Palkansaajajärjestö Pardiasta


Hallinnonalan yhteiseen henkilöstöprojektiin

Asiamies Satu Henttonen ja varalle Yhteiskunta-asioiden koordinaattori Päivi Järvinen Palkansaajajärjestö Pardiasta


Yliopistojen palvelukeskushankkeen

Palvelukeskus- ja asiointiprojektiin

ATK-erikoistutkija Reijo Kallio Vaasan yliopistosta


Taloushallintoprojektiin

Taloussihteeri Irja Rissanen Jyväskylän yliopistosta


Henkilöstöhallintoprojektiin

Asiamies Satu Henttonen Pardiasta


Tietojärjestelmäprojektiin

Tietoturvapäällikkö Mats Kommonen Turun yliopistosta


Lisäksi esitämme henkilöstön edustajiksi pääkaupunkiseudun seitsemän yliopiston palvelukeskushankkeeseen

Projektikoordinaattori Catharina Lindroos Svenska handelshögskolanista




Helsingissä 16.8.2006

Antti Palola
Pardian puheenjohtaja

Kerttu Pellinen
YHL:n puheenjohtaja

Satu Henttonen
Asiamies 

Päivi Järvinen
Yhteiskunta-asioiden koordinaattori