Hallituksen esitys HE 119/2005 vp valtion talousarvioksi vuodelle 2006, opetusministeriön hallinnonala

Tiedote 17.10.2005
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto

Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry toteaa lausuntonaan seuraavan.

Korkeakoulujen kehittämislain tarkoitus on turvata yliopistojen mahdollisuus suorittaa niille määrätyt tehtävät. Kehittämislain mukaan yliopistojen toimintamenomomentille osoitettua määrärahaa korotetaan vuosittain vähintään määrällä, mikä vastaa valtion keskustason palkkauksia koskevista sopimisratkaisuista aiheutuvaa palkkausmenojen kasvua. Lisäksi vuosina 2005 – 2007 määrärahaa korotetaan vähintään 20 miljoonalla eurolla kunakin vuonna.

Kehittämislain tuoma lisärahoitus on yliopistolaitokselle tervetullut mutta riittämätön taloudellisen tilanteen korjaamiseksi ja määrättyjen uusien tehtävien suorittamista varten. Yliopistojen merkitystä kansallisessa ja alueellisessa innovaatiojärjestelmässä sekä kulttuurin osalta, maamme kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin edistämisessä korostetaan. Toiminnan kansainvälistyminen ja tutkimustoiminnan laadun varmistaminen ovat keinoja tavoitteen saavuttamisessa.

Peruskoulutuksen rahoittaminen yhteiskunnan varoin on takeena sille, että yliopistoille asetetut tavoitteet saavutetaan ja yhteiskunnan tasa-arvoisuus säilyy ja mahdollisesti vielä paranee. Hallituksen esityksessä asetetaan tavoitteeksi, että täydentävän rahoituksen osuus olisi vähintään 36 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Vähimmäistavoitteen asettamisen sijaan tulisi täydentävän rahoituksen osuutta pikemmin rajoittaa. Monissa yliopistoissa täydentävän rahoituksen määrä vinouttaa rahoitusrakennetta ja johtaa siihen, että peruskoulutustakin joudutaan rahoittamaan ulkopuolisin varoin. Koska täydentävän rahoituksen osuus yliopistoissa on käytännössä suuri, tulisi kaikki ulkopuoliset rahoittajat velvoittaa osallistumaan täysimääräisesti niiden rahoittaman toiminnan yleiskustannuksiin. Näitä kustannuksia aiheuttavat mm. tilat, laitteet, henkilöstö- ja taloushallinto, kirjastot ja budjettivaroin palkatun tutkimusta tukevan henkilöstön työpanos.

Tavoite tutkinnonsuoritusaikojen lyhentämisestä edellyttää riittäviä voimavaroja sekä itse opetukseen että tukitoimintoihin. Valtionhallinnon tuottavuushanke kuitenkin johtaa toiseen suuntaan. Toimintojen keskittäminen palvelukeskuksiin ei todennäköisesti vähentäisi yliopistoissa tehtävää talous- ja henkilöstöhallinnon työtä tai henkilöstötarvetta ainakaan lyhyellä aikavälillä. Toimintojen yksinkertaistaminen, tuotteistaminen ja sähköistäminen vaatii paljon suunnittelutyötä ja myös mittavia investointeja. Siten suunnitelluista hankkeista ei syntyne lähitulevaisuudessa säästöjä.

Esityksessä todetaan myös aikaisempien vuosien tapaan, että yliopistot kehittävät työyhteisöään niin, että niiden kilpailukyky paranee ja henkilöstön työkyky ja –tyytyväisyys lisääntyvät. Tavoitteena on myös tasa-arvoisen työ- ja tiedeyhteisön kehittyminen. Epävarmuus tulevaisuudesta rakenneuudistusten paineessa, yhä lisääntyvät määräaikaiset palvelussuhteet, joiden syyksi on ilmoitettu täydentävä tutkimusrahoitus ja edelleen kehittämistä edellyttävä työnantajapolitiikka ovat esteinä henkilöstön hyvinvoinnille.

Yliopistot ovat ottamassa uutta palkkausjärjestelmää käyttöön lähitulevaisuudessa. Järjestelmän käyttöönoton rahoitus on ongelmallinen. Paitsi se, että kunkin yliopiston on riittämättömistä määrärahoistaan vaikea erottaa järjestelmän edellyttämää lisärahoitusta, on yliopistojen erilaisten palkkaprofiilien vuoksi välttämätöntä saada lisärahoitus palkkatasojen tasaamiseksi. Erityisen ongelmallinen on tällä hetkellä toiseen kalleusryhmään kuuluvien neljän yliopiston palkkabudjetin vaje. Yliopistojen yleinen palkkakilpailukyky edellyttää myös yleisesti sopimuksissa sovittua korkeamman kustannusvaikutuksen hyväksymistä.



Helsingissä 17.10.2005


Kerttu Pellinen
puheenjohtaja

Juha Rantakari
varapuheenjohtaja