|
Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry. toteaa seuraavan.
Huolimatta siitä, että kehittämislaki teoriassa lisäsi yliopistojen voimavaroja, perusrahoitus on edelleen riittämätön. Kehittämislain tarkoitusta ei ole saavutettu syystä, että vähäisen rahoituslisäyksen kanssa samanaikaisesti yliopistoille on osoitettu resursseja runsaasti vaativia lisätehtäviä. Kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen siirtyminen ja opinto-ohjauksen tehostaminen, jotka sinänsä ovat myönteisiä muutoksia, olisivat kuitenkin edellyttäneet huomattavaa lisäpanostusta henkilöstöresursseihin.
Vaatimukset opiskeluaikojen lyhentämisestä tarvitsevat toteutuakseen inhimillisten voimavarojen lisäyksen ohella fyysiseen ympäristöön, mm. tiloihin, laitteisiin ja kirjasto/informaatiopalveluihin lisäpanostusta. Kehittämislaki ei kuitenkaan sisältänyt esityksistä huolimatta lupausta kohonneiden tilakustannusten kattamiseen. Käytännössä suurin osa rahoituksen lisäyksestä kuluu tilakustannusten korotuksiin. Tilakulujen nousu tulisikin sisällyttää täysimääräisenä lisäyksenä yliopistojen rahoitukseen. Senaatti-kiinteistöjen tuottoprosentin laskeminen aikaisemmin esitettyyn 4%:iin toisi tilanteeseen jonkin verran helpotusta, erityisesti uusien ja peruskorjattujen tilojen osalta.
Yliopistot tulevat ottamaan vuoden 2005 aikana käyttöön uuden palkkausjärjestelmän. Palkkausjärjestelmän käyttöönoton vaatimaa lisäpanostusta talousarvioesitys ei myöskään ole ottanut huomioon. Valtiovarainministeriön edellyttämän yliopistojen oman osuuden osoittaminen nykyisistä riittämättömistä toimintamäärärahoista tulee tuottamaan todellisia vaikeuksia.
Talousarvioesityksessä todetaan edellisvuotiseen tapaan, että ”yliopistot kehittävät työyhteisöään siten, että niiden kilpailukyky työnantajina paranee ja henkilöstön työkyky ja –tyytyväisyys lisääntyvät.” Lausuma on ilahduttava, mutta konkreettisiin toimiin ryhtymisessä on myös rahoituspohjan epävarmuudesta johtuvia esteitä.
Yliopistoissa on ylivoimaisesta enemmän määräaikaisia palvelussuhteita kuin muualla valtionhallinnossa. Osan tästä selittää toiminnan luonne ja määräaikaiset täydentävällä rahoituksella tehtävät tutkimusprojektit. Määräaikaisia palvelussuhteita on kuitenkin myös budjettirahoitteisessa pysyvässä toiminnassa perusteettoman runsaasti. Tämän selityksenä esitetään useimmiten, että rahoituksen epävarmuus ”estää” toistaiseksi voimassaolevista palvelussuhteista päättämisen. Vakaa ja riittävä perusrahoitus, jonka seurauksena perusteettomat määräaikaisuudet voidaan poistaa, on tärkein työhyvinvointia ja työnantajan kilpailukykyä edistävä tekijä. Varmuus työn jatkuvuudesta on noussut ensimmäiselle sijalle työntekijöiden arvostuksessa.
|
